Tahatontako vahingontekoa ~ 3v. APUA!
Mulla alkaa olemaan pojan kanssa pinna tosissaan koetuksella. Poika on tosi menevä tyyppi, mutta on tässä nyt alkanut hermostuttamaan kun se tekee "pahaa" koko ajan. Parkettiin hakkasi karseat lommot, sohva on mustekynässä, tapetiin laittoi liimaa, toiseen seinään mustekynää... Lapsi on päivät päiväkodissa ja silti tämä tuhoaa lähes kaiken mihin koskee. En oikeasti voisi olla enää enempää lasten kanssa, ja huomiotakin saavat varmasti tarpeeksi. Mutta onko tämä joku poikien tapa elää, vai onko mun lapsessani jotain vikaa vai teenkö itse jotain väärin? Se kyllä tasan varmaan tietää mitä ei saa tehdä, mutta silti se tekee eikä ajattele yhtään että mitä tekee. Esikoisen ( tyttö) ei ole koskaan ollut tämmöisiä ongelmia, vaan hän on uskonut aina kaiken ja ollut "järkevä"...
?:|
Kommentit (2)
Kiitos kun jaoit kokemuksesi kanssani nyytinen :)
Niin, taitaapa meilläkin olla asia juuri niin kuin teilläkin. Eteisen tapettiin on kielletty piirtämästä, mutta koska ei ole samaa sanottu makkarista, niin sielläkin on nyt kynän jäljet seinässä. Vaikka kynät on jemmattu niin silti se ainakin jostain onnistuu sellaisen saamaan.
Nyt vain täytyy ilmeisesti perehtyä pojan kanssa juttuihin ihan toden teolla ja tosiaan selittää joka asia juurta jaksain. Kyllä poika onkin aikamoinen kyselijä kun nyt vihdoin oppi puhumaan, ei ole hetkeäkään hiljaa. Kun tiedonjanoa riittää niin eipäs auta äipän muuta kuin tyrehdyttää se.
Välillä oikeasti tuntuu että meidän kaveri tuhoaa kaiken mihin koskee. meneillään oleva uhmaikä ei varmasti ainakaan yhtään helpota asiaa.
Päivä kerrallaan ja kukka rinnassa :D
Meidän kolmestä tytöstä yksi oli pitkään ns. täystuho. Eli rikkoi lähes kaiken, minkä onnistui käsiinsä saamaan ja teki yötä päivää mitä kummallisimpia tempauksia. Mitä enemmän lapsi oppi ilmaisemaan itseään, sitä paremmin ymmärsin häntä ja itseäni. Jälkikäteen olen tullut siihen lopputulokseen, että ns. normaali kieltomaailma ei mennyt tälle neidille jakelussa ihan perille asti. Jokainen asia piti kieltää todella yksityiskohtaisesti, jotta hän varmasti sen ymmärsi. Lapsi ei ole ollut koskaan luonteeltaan ilkeä tai tahallaan rikkoja. Hän tiesi mitä saa tehdä ja mitä ei. Ongelma oli vain siinä, että en osannut aluksi toimia hänen kanssaan.
Tämän lapsen kohdalla ei kannattanut käyttää kielloissa sanapareja "ei mitään", ei mihinkään", ei milloinkaan", "ei missään" jne. Nämä sanaparit eivät tarkoittaneet lapsemme ajatusmaailmassa yhtään mitään.
Eli jos sanoin, että et saa ottaa mitään kylpyhuoneesta, ei mennyt hänen jakeluunsa. Hän ymmärsi, etttä ei mitään = ei mitään. Eli tälle lapselle piti sanoa, että et saa ottaa sinistä pulloa ennen päiväunia etkä päiväunien jälkeen. Et saa ottaa punaista pulloa ennen ruokailua etkä ruokailun jälkeen jne. Eli jokainen kielto oli täsmennettävä alusta loppuun hyvin selkeäksi kokonaisuudeksi. Ja jos unohdin mainita yhdenkin pullon tai putelin, niin jossakin vaiheessa löysin sen sisältöineen mitä ihmeellisemmästä paikasta.
Erään kerran tyttö tuli luokseni tyhjän WC-paperirullan kanssa ylpeänä, että oli löytänyt sen. Kun menin vessaan katsomaan, niin siellä oli valtava kasa paperisilppua lattialla. Piti selittää, että paperilla kuuluu pyyhkiä ainoastaan ja vain vessakäynnin yhteydessä takapuoli. Lattialla paperi menee hukkaan eikä kukaan voi pyyhkiä pieneen silppuunn. Että juuri tälläinen toiminta on meillä kielletty.
Seuraavana päivänä neiti tuli luokseni tyhjän WC-paperirullan kanssa tokaisten, että hyvin se riitti. Tyttö oli kulkenut paperirullan kanssa ympäri olohuoneen pöytää, sieltä lastenhuoneeseen ja meidän makuuhuoneen kautta keittiöön. Paperi oli riittänyt koko matkalle eikä ollut mennyt kertaakaan poikki. Siis hieno suoritus tytön mielestä. Kun kiukuissani sanoin, että eikö meillä juuri eilen ollut puhetta tämän paperin käytöstä, niin neiti vastasi, että "ethän sinä äiti kieltänyt, etteikö vessapaperilla voi mitata kodin kokoa!" No, enpä kieltänyt mutta nyt kiellän. Ja jälleen perinpohjaiset keskustelut, mitä kaikkea wc-paperilla ei saa tehdä.
Meidän tyttö ei koskaan tehnyt uudestaan samaa "pahaa", josta oli kertaalleen kielletty. Hänellä oli aina uudet kujeet mielessä. Mutta enimmäkseen hänellä oli asiaan tutkiva asenne ja vilpitön mieli. Ja teki vain sellaista, mitä en itse ollut hoksannut selkeästi kieltää.
Neiti on mm. "maalannut" pyykinpesukoneen äidin kasvorasvalla ja pullasutilla. Hän on rakentanut aamuyön pikkutunneilla yksikseen radioaseman pakastimesta löytämillään leivillä (meidän kaikki veitset ja haarukat oli tökitty leipiin pystyyn). Leikannut saksilla puseroiden kauluksista paloja pois, ettei niitä olisi niin ikävä pukea. Erään kerran hän jäi kymmeneksi minuutiksi yksin olohuoneeseen, kun olin puhelimessa. Takaisin tultuani hän julisti rinta rottingilla, miten oli aloittanut vaihtamaan kukkiin mullat. Näky oli todellakin sen näköinen ja ikkunapuutarha meni saman tien vaihtoon.
Mutta kaiken hän on tehnyt hyvää tarkoittaen tai maailmaa tutkien, koska niitä ei ollut etukäteen kielletty. Kouluun mennessä tilanne alkoi helpottamaan, tosin edelleenkin (nyt 11 v) saattaa saada päähänsä aika erikoisia tempauksia.
Voimia sinne pienen keksijän vanhemmille!