Onnko muilla sellaista tunnetta, että on ikäänkuin haamuna tässä elämässä joka seuraa vain sivusta toisten elämää??

On ollut jo nuoresta pitäen. Ikään kuin näyttelen elämää ja olen itse "normielämän" ulkopuolella.

Melko usein mutta aina välillä otan ohjat omiin käsiini. 

Ei ole. Päinvastoin tuntuu että koen ja tunnen kaiken hirmu vahvasti vaikka en edes tekisi mitään ihmeellistä. Ilmeisesti yksi erityisherklyyden piirteistä vaikka turhaa lokerointia olisi mun mielestä syytä välttää.

Tuntuu kuin en osallistuisi siihen mihin muut eli on ulkopuolisuuden tunne. Mutta tiesitkö että Raamattu käsittelee tätä asiaa. Jumalan ihmiset ovat muukalaisia tässä maailmassa. Tämän maailman ihmisille Jumalan viisaus on hullutus - ajattele vaikka Pääsiäisen tapahtumia jossa Kristus tuomitaan ja nousee kuolleista.

Vierailija kirjoitti:

On ollut jo nuoresta pitäen. Ikään kuin näyttelen elämää ja olen itse "normielämän" ulkopuolella.

Mist luulet sen johtuvan? Varmaan tää someaikakin vaikuttaa, kun näkee että kaikki omanikäiset laittaa elämäänsä jatkuvasti esille ja nettiin. Itseäni ei sellainen kiinnosta. Seuraan vain sivusta. Mutta on mulla tää tunne myös ihmisten ilmoille, ihankuin oisin joku aave, varmaan pukeudunkin sitten sillain (harmaaseen ja mustaan). Usein myös ihmiset jättääkin mut rauhaan kun kai huomaan tähän, moni on sanonut mulle "näyttää että sulla on epämukavaa..."

Niin kaikissa porukoissa sellainen olo että mä olen se viimeisin kenet huomataan silleen "ainiin säkin olit siellä". :D

Juu. Kun muille tuntuu merkitsevän pinnalliset asiat ja muista viis ilmeisesti, osan elämää jopa vaikeutettu - niin tuntuu että maailma voisi olla kaikille parempi.

Mulle muut ja julkisuuteen tuotu elämäntapa on aavemaisempia. Pinnallinen diipadaapa ei vakuuta eikä kiinnosta. 

Muuten kyllä, mutta en varsinaisesti kenenkään muun elämää seuraa. 

 - elämän ohikulkija

Moni täällä näköjään luulee, että kaikkia muita kiinnostaa vain pinnalliset asiat ja itse on ainut syvällinen ja henkevä. Kun tutustuu ihmiseen, niin kyllä kaikissa on se syvällinen puoli. Se pinnallisuus nyt vain sattui olemaan pintaa, se mikä näytetään muille ennen kun avataan syvemmin itseään ja tuntemuksiaan.

Vierailija kirjoitti:

Moni täällä näköjään luulee, että kaikkia muita kiinnostaa vain pinnalliset asiat ja itse on ainut syvällinen ja henkevä. Kun tutustuu ihmiseen, niin kyllä kaikissa on se syvällinen puoli. Se pinnallisuus nyt vain sattui olemaan pintaa, se mikä näytetään muille ennen kun avataan syvemmin itseään ja tuntemuksiaan.

Jos arvot on kovat, ihminen on pinnallinen. Sen näkee siitä että julkinen terveydenhuoltokin toimii huonosti ja ei kunnioita aina ihmistä. Ihmisten puolesta tehdään päätöksiä, eikä kuunnella.

On. Mulla ei ole työpaikkaa, kumppania, ystäviä, harrastuksia eikä muutakaan elämää. Kukaan ei kutsu mua juhannuksen viettoon eikä varmaan edes muista, että olen olemassa. Seuraan vaan sivusta, kun muut elävät, pariutuvat, juhlivat, eroavat, saavat lapsia, harrastavat ja etenevät uralla.

Juu haamuna mennää👻

oli joskus, mutta sitten te humpsahditte lopullisesti sinne rinnakkaistodellisuuteenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni täällä näköjään luulee, että kaikkia muita kiinnostaa vain pinnalliset asiat ja itse on ainut syvällinen ja henkevä. Kun tutustuu ihmiseen, niin kyllä kaikissa on se syvällinen puoli. Se pinnallisuus nyt vain sattui olemaan pintaa, se mikä näytetään muille ennen kun avataan syvemmin itseään ja tuntemuksiaan.

Jos arvot on kovat, ihminen on pinnallinen. Sen näkee siitä että julkinen terveydenhuoltokin toimii huonosti ja ei kunnioita aina ihmistä. Ihmisten puolesta tehdään päätöksiä, eikä kuunnella.

Mikä ihmeen päätelmä tämä on? Eihän se, että arvot ovat kovat tarkoita että ihminen on pinnallinen. Voi se kovat arvot omaava ihminen olla pohtinut niitä arvojaan vaikka miten syvällisesti.

Osaton kaiken suhteen, työtön, terveys on huono. Musta tuntuu ikäänkuin olisin jo kuollut. "Elän"elämää ikäänkuin replayna.

Joo, mulla on krooninen sairaus niin ei ole sen vuoksi mahdollista elää ns. normielämää ja samaten rahat todella tiukassa kun en pysty olemaan töissä.

Nro 16 tässä: en ole päässyt työelämään vaikka haluja olisi. Terveys petti kriittisellä hetkellä. Nyt tässä ollaan ja odotetaan kuinka vaikea ensi vuosi on. Pääsenkö paranee, riittääkö ees rahat. Ja mun pitäs selvitä hengissä entistä jäykemmän byrokratian kourissa. Mulla ei ole edes ystäviä..

Olen introvertti. Minulla on kuitenkin hyvin rikas elämä, sillä nautin muista asioista kuin ylenmääräisestä sosiaalisuudesta. Harrastan paljon liikuntaa, käsitöitä ja retkeilen puolison kanssa luonnossa.

Tietysti joskus tuntuu vähän pahalta, kun jonkin tilaisuuden/juhlien tms. jälkeen keskustellaan juhlien tapahtumista, niin joku saattaa ihan tosissaan kysyä minulta että olinko minäkin siellä, tai naurahtaa että Ai niin, olithan sinäkin siellä! Tervehdin kyllä kaikkia ja osallistun keskusteluihin. En kuitenkaan tunge itseäni esille enkä tykkää olla keskipisteenä missään. Mutta välillä sitä mietin, että olenko minä tosiaan muka niin näkymätön, että paikalla oloni ihan unohdetaan?

Mutta kaikkiaan olen tyytyväinen elämääni. Olen sellainen kuin olen enkä halua teeskennellä muuta. Some ja sen sisällöt eivät juurikaan minua ahdista. Nuorempana kyllä ahdisti, kun silloin kuvittelin että kaikki pitää postata solern, kun muutenhan näyttää ettei minulla ole mitään elämää! Nykyään elän ihan omanlaista elämää enkä koe tarvetta jakaa kaikkea muille. En myöskään stressaa, montako kaveria/seuraajaa minulla milläkin sometilillä on. Enhalua että tuntemattomat tietävät arjestani mitään.

Niin ja nro 19 toteaa vielä että olen kyllä työelämässä ja teen työni hyvin.