Erosin juuri, mistä saan ystäviä?
Vuodet kotona lasten kanssa ja kaikki juhlapyhät olen viettänyt perheeni ja sukulaisten kanssa. Nyt kun tulee juhannus ja lapset ovat isällään, ymmärrän kuinka kurjaa yksin tulee olemaan.
Haluaisin ystäviä, mutta olen todella huono hankkimaan niitä. Nyt on hyvät neuvot tarpeen.
Kommentit (38)
Jos olet juuri eronnut niin rauhoitu. Nauti omasta elämästäsi äläkä yritä heti haalia joitain ihmisiä "ystäväksesi".
Baariin vaan..nussimisseuraa kaveriksi löytyy satavarmasti.
Mites sennystävän käy sitten kun sulla on taas uusi suhde? Itse miettisin tätä ennen ystävystymistä. En halua olla vain tousen tylsyyden poistaja ja varahenkilö siksi aikaa kun hän on sinkku, ja sitten miehen tullessa jäisin ystävättä.
Tässä näkee tuon 100% panostamisen lapsiin ja perheeseen. kannattiko, ei. Mies varmasti on pitänyt vanhat ystävänsä mukana elämässä ja tavannut heitä, vaikka olette olleet yhdessä. Naisten ei kannattaisi uhrautua ihan noin paljon ja pitää kiinni myös niistä omista ystävistä ja harrastuksista. Aikuisena uusien ystävien löytäminen on todella vaikeaa, jonkin yhteisen tekemisen kautta niitä voisi löytyä, eli aloita jokin uusi harrastus. Tosin tähän juhannukseen et kyllä ehdi saada mitään.
Vierailija kirjoitti:
Baariin vaan..nussimisseuraa kaveriksi löytyy satavarmasti.
Yök.
Mulla on valitettavasti sellainen kokemus että me jotka ollaan huonoja ystävystymään ei oikein löydetä niitä ystäviä yhtään mistään, siinä missä ne jotka ystävystyvät helposti löytävät niitä mistä vain. Ei se taida olla paikasta tai ajasta kiinni vaan jotenkin persoonasta.
Mutta hei kyllä niiden sukulaisten kanssa saa olla ilmankin lapsia.
Kai sukulaiset on edelleen olemassa? Vai vaihdoitko omat sukulaisesi miehen sukulaisiin?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on valitettavasti sellainen kokemus että me jotka ollaan huonoja ystävystymään ei oikein löydetä niitä ystäviä yhtään mistään, siinä missä ne jotka ystävystyvät helposti löytävät niitä mistä vain. Ei se taida olla paikasta tai ajasta kiinni vaan jotenkin persoonasta.
Mutta hei kyllä niiden sukulaisten kanssa saa olla ilmankin lapsia.
Ilman lapsiakin. Ei ilmankin lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on valitettavasti sellainen kokemus että me jotka ollaan huonoja ystävystymään ei oikein löydetä niitä ystäviä yhtään mistään, siinä missä ne jotka ystävystyvät helposti löytävät niitä mistä vain. Ei se taida olla paikasta tai ajasta kiinni vaan jotenkin persoonasta.
Mutta hei kyllä niiden sukulaisten kanssa saa olla ilmankin lapsia.
Ilman lapsiakin. Ei ilmankin lapsia.
Sä olet varmasti myös sellainen joka ei ystävysty helposti. Harva tykkää sellaisista jotka nillittää turhasta.
Frendiestä löysin viimeksi. Useammankin kanssa olen viestitellyt ja tavannutkin kerran, mutta viimeisimmän kanssa kemiat natsasi. Niin samanlainen kuin minä.
Onhan paljon vaihtoehtoja. Esimerkiksi harrastusten kautta, vapaaehtoistyön kautta, sosiaalisesta mediasta, olemalla itse aktiivinen, koska kukaan ei sua kodista tule hakemaan kahville.
Kannattaa myös heti miettiä omia mielenkiinnon aiheita sekä sitä, että minkälaisia ystäviä haluaisit, koska jos ns. "kemiat" ei kohtaa yhtään, niin ystävyys voi nopeasti sen takia kuivua kasaan. Eli kerrot itsestäsi minkälainen olet ja minkälaisia kavereita etsit. Aluksi kannattaa nähdä myös muutamia kertoja ja keksiä yhteistä tekemistä, että pääsette alkuun ja tutustutte kunnolla. Kyllä se siitä lähtee, kun itse on vaan aktiivinen, avoin ja kärsivällinen.
Vierailija kirjoitti:
Kai sukulaiset on edelleen olemassa? Vai vaihdoitko omat sukulaisesi miehen sukulaisiin?
No kaikki ei ole esimerkiksi kovinkaan läheisiä (syystä tai toisesta) sukulaisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Baariin vaan..nussimisseuraa kaveriksi löytyy satavarmasti.
Ap haluaa kavereita, eikä varmaankaan nyt etsi yhden illan juttua...
Vierailija kirjoitti:
Kuntosalilta? Kävelylenkiltä?
Mä käyn kummallakin, eikä ole vielä ystäviä löytynyt.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai sukulaiset on edelleen olemassa? Vai vaihdoitko omat sukulaisesi miehen sukulaisiin?
No kaikki ei ole esimerkiksi kovinkaan läheisiä (syystä tai toisesta) sukulaisten kanssa.
Ap kuitenkin on. Kertoi jo aloituksessa viettäneensä juhlapyhät perheen ja sukulaisten kanssa. Nyt lapset on juhannuksen isällään, mutta ap voi viettää juhannuksen sukulaisten kanssa ihan kuten aina ennenkin. Paitsi jos sukulaiset ovat aiemmin olleet miehen sukulaisia.
Yksinolosta kannattaa opetella nauttimaan. Ystävien pakonomaisella jahtaamisella täyttämään jotain tyhjiötä voi olla huonoja seurauksia: voit yhtälailla haukata p-kaa kuin romanttisen suhteen kanssa, eli tutustua luonnehäiriöiseen tai muuhun ongelmapesäkkeeseen. Ystäviä voi saada harrastuksista, itse suosittelen joukkuepelejä tai muita ryhmäharrastuksia. Niiden aika alkaa taas syksyllä.
Jotenkin surullista kun eron jälkeen huomaa, ettei ole yhtään ystävää. Heidän tärkeytensä huomaa kun heitä ei ole, ja jos heitä on niin heidät voi pienestäkin syystä heittää laidan yli. Olisiko kannattanut pitää muitakin ihmissuhteita yllä kuin sukulaissuhteita? Ihan itse aiheutettu ongelma
Vierailija kirjoitti:
Mulla on valitettavasti sellainen kokemus että me jotka ollaan huonoja ystävystymään ei oikein löydetä niitä ystäviä yhtään mistään, siinä missä ne jotka ystävystyvät helposti löytävät niitä mistä vain. Ei se taida olla paikasta tai ajasta kiinni vaan jotenkin persoonasta.
Sama kokemus myös itselläni.
Tässä moni elää tyhmästi, pelkkä parisuhde ja perhe aina. Ystävät saa jäädä jonkun ukon takia kokonaan. Sitten itketään kun erotaan, kunnes taas löytyy uusi ja ystävät jää.
Toiset ihmiset priorisoi ystävät koska ystävyysuhteet kestää usein pitempään kuin parisuhteet.
Kuntosalilta? Kävelylenkiltä?