Toinen lapsi, mutta mies ei halua.
Työtoverin miniä sai juuri lapsen ja huomasin taas jälleen kerran itse haikailevani vauvaa. Siivosin juuri kaapit ja kas, löysin vanhat äitiysvatteeni....
Olenkin miehelle sanonut, että haluaisin toisen lapsen mutta hän ei halua. Syyt: ne huutaa ja valvottaa öisin, ne maksavat paljon, ne puklaavat ym juttuja. No joo ok, ne valvottaa mutta eivät kauan ja joo, täytyy sitä tarvikkeita taas hankkia kun osa myyty pois, loput sitten vain tekosyitä.
Meillä siis yksi poika joka täyttää kesällä 4 vuotta ja olen huomannut haikailevani vauvaa yhä enemmän ja enemmän. Onko muilla samankaltaisia " ongelmia" ? Täytyykö minun tyytyä tähän yhteen ja sairastaa vauva-kuumetta? Mies kun ei ymmärrä, että meikäläisellä (kohta 33) rupee olemaan ikää jo sen varran, että jos se toinen hankitaan nii se tulisi hankkia pian.
Kertokaahan kokemuksia ja näkemyksiä koska jotenkin vetää mielen matalaksi tämä homma taas!
Kiitosket jo etukäteen!
Kommentit (8)
Jos olette, niin millä tavalla? Millä olette perustelleet oman näkemyksenne?
Meillä kun ei oikein haluta keskustella koko aiheesta enää....
Hei,
Joo tuttu juttu. Meillä poika 2 v ja itselläni ikää juuri tuo 33 vuotta. Kovasti haluaisin toista lasta, mutta miehen mielestä kaikki on nyt niin mukavasti ja miksi sitä haluaisi hankaloittaa elämäänsä, kun lapsi nyt nukkuu yöt ja on hoidossa jne.
Ollaan tästä keskusteltu pitkään. Olen käyttänyt erilaisia strategioita, välillä olen kokonaan puhumatta aiheesta, välillä esitän järkisyitä, olen jopa uhannut, että jos ei suostu, otan pojan ja lähden... Sitä kyllä häpeän, se oli jo aika alhaista.
Mies on nyt kuitenkin vähän taipunut että ehkä hän kestäisi hengissä, jos toista yritettäisiin. Minua vain nyt askarruttaa se, että vaikuttaisi siltä, että herra on ryhtynyt seksilakkoon! Siis ihan absurdi ja hullu tilanne. Kun meillä tuo seksielämä muutenkin lapsen myötä ja pitkän suhteen kuluessa on laantunut, niin mietityttää, että millähän konstilla se lapsi muka sitten tehdään...
On nämä vaikeita. Hohhoijaa.
Minä olen kokenut saman. Halusin ja haluaisin vieläkin kolme-neljä lasta. Mieheni ei halunnut yhtään, tai maksimissaan yhden.
En kuitenkaan koskaan miehelleni sanonut, että kaksi lastakin on ok. Voin elää näin. Olen onnellinen enkä kaipaa lisää lapsia, vaikka raskauskuume nosteleekin aina silloin tällöin päätään (minusta on nii-in ihana olla raskaana).
Mutta lähtökohtana siis se, että väitin aina haluavani kolme tai neljä lasta, ja että on suuri myönnytys, että tyydyn kahteen. Kun esikoinen oli pieni, sain mieheltäni " option" toiseen lapseen, vähän niinkuin puolivahingossa. Ja pidin siitä kynsin hampain kiinni. Nyt meillä on kaksi lasta. Kaksi ihanaa lasta. Mielelläni haluaisin vielä lisääkin, mutta uskon, että tähän se lapsiluku jää. Olen kohta 36 v. En tunne itseäni vanhaksi, mutta toisaalta ymmärrän, että ei enää kovin pitkään olisi mahdollista tulla raskaaksi. Ja toisaalta, mitä vanhemmiksi kaksi olemassa olevaa kasvavat, sitä vähemmän tekee mieli aloittaa se vauvarumba uudestaan.
Meilläkin mies aikanaan sanoi, että yksi lapsi riittää. Hänelle kun voi sitten ostaa kaikkea ja kaikki on niin paljon helpompaa. Miulla yksinkertaisesti paloi sitten loppujenlopuksi käämit ja pidin suuren palopuheen hänen itsekkyydestä. Sanoin hänelle, että ajattele kun me olemme vanhoja, niin tälle ainokaiselle jää se kaikki vastuu ja huoli meistä raihnaisista vanhuksista. (oletan, että lapset joskus käyvät vanhempiaan tapaamassa, en sitä että he olisivat velvollisa hoitamaan)
Ja että kukaan hänen ystävänsä ei täysin ymmärrä hänen lapsuuttaan, kuinka mukava on muistella sisarusten kanssa kaikkea kivoja asioita lapsuudesta, niin kuin mekin teemme. Ja että raha ei merkitse kaikkea, että lapsemme on todennäköisemmin onnellisempi halvemmasta autosta ja sisaruksesta, kuin jostain kalliimmasta autosta ilman sisarta. No sain sitten tahtoni periksi ja toinen poika syntyi ikäerolla 3 vuotta ja voin sanoa, ettei isänsä varmasti ole päivääkään katunut, niin suuri ilo myös tämä toinen on. Jotenkin isänsä on paljon suvaitsevaisempi häntä kohtaan, onhan hän kyllä se meidän perheen pelle, joka kireässäkin tilanteessa lohkaisee jotain hauskaa ja saa kaikki nauramaan. Keskenään veljet ovat erittäin läheiset. Tietty sitä nahistelua ja painia välistä on, mutta se on kyllä sitä kuuluisaa veljesrakkautta.
Toivottavasti saat miehesi pään kääntymään..
Toista ei voi pakottaa. Voi keskustella hyvistä puolista, voi houkutella, muttei voi pakottaa. Miltä naisesta tuntuisi, jos mies vaatisi synnyttämään vielä yhden?
Meillä mies oli aluksi sitä mieltä, että yksi lapsi riittää. Itse olen sanonut että kolme voisi olla hyvä lukumäärä - vaikka eihän se aina omasta päätöksestä ole kiinni. Toisen lapsen yrittämiseen suostuttelin miehen sillä, että miettisi, millaista hänen elämänsä olisi ilman yhtään sisarusta.
Miehellä oli kyllä ihan järkeenkäypiä perusteluja: on kaikin puolin helpompaa, jos talous on kunnossa; on ehkä hyvä odottaa, että esikoinen pikkuisen kasvaa; lapseen ja lapsen kasvattamiseen pitää pystyä keskittymään. Yllättäen kävi ilmi, että mies oli pelännyt mun ja vauvan puolesta: jos toinenkin syntyy keskosena, jos äidille tapahtuu jotain...
No, nyt meillä on kaksi lasta. Käyn ensi kuussa tarkastuttamassa myoomatilanteen, ja voi olla, että meidän lapsemme ovat tässä. Luulen, että jonkinlainen surutyö on useimmilla tehtävä, oli lapsia 1 tai 7. Uuden elämän odottaminen ja synnyttäminen on niin mullistavaa, ettei yleensä haluaisi sanoa " ei koskaan enää" .
" Luulen, että jonkinlainen surutyö on useimmilla tehtävä, oli lapsia 1 tai 7. Uuden elämän odottaminen ja synnyttäminen on niin mullistavaa, ettei yleensä haluaisi sanoa " ei koskaan enää" ."
totta tämä ja varsinkin naiselle tämä kokemus on niin ainutlaatuinen, hauras mutta niin vahva ettei sitä varmaan mies voi koskaan täysin ymmärtää. samoin äidin ja lapsen suhde on yleensä niin erikoislaatuinen, ettei mies pääse samaa kokemaan eikä siksi voi ymmärtää miksi nainen haluaisi kokea aina uudelleen ja uudelleen tämän kaiken " rääkin" .
minulla ei suoranaista kokemusta siitä ettei mies haluaisi toista lasta, sillä toinen on tulossa. mutta hieman kyllä sain ylipuhua miestä tähän sillä hänen mielestään olisi pitänyt vielä odottaa kun esikoinen on vasta reilu 1,5v. joten perusteluja ja hieman naisellisia keinoja jouduin käyttämään. ja onneksi tärppäsi helposti ja nopeasti. nyt olen tullut siihen tulokseen että miestä hieman pelottaa ja jännittää tuleva vastuu kahdesta lapsesta ja myös sama vauva- ajan rumba myös hirvittää..
ehkä voisit yrittää vedota naisen tunteisiin miten se olisi sinulle tärkeää ja haluaisit kokea sen vielä kerran. samoin noi vetomukset että ainut lapsi olisi sitten " yksinäinen" ilman sisaruksia on totta.
haaveilen vielä kolmannesta lapsesta, mutta miehen mielestä nä´mä kaksi riittävät. no onhan minulla viellä aikaa puhua ympäri...
Mies oli alunperin (ennen esikoista) sitä mieltä että meille ehkä 3 lasta olisi sopiva.. Noh, esikoinen syntyi tosi nopeasti suhteen aloituksen jälkeen ja sitten menikin yli 4 vuotta ennen kun toinen syntyi. Sen jälkeen mies sanoi, että nyt taitaa jo riittää, itselläni oli kuume jo heti toisen synnyttyä...joka kyllä laantui hieman kun pääsin vakituisiin töihin. Nyt toinen on 2v5kk ja aloin puhumaan uudelleen miehelle tästä kolmannesta... Ollaan 28v ja 27v miehen kanssa ja perustelin kantaani sillä, että nyt kannataisi aloittaa yritys jos koskaan meinaa tehdä vielä yhtä...en haluaisi olla kauheasti yli 30v kun saan kuopukseni ja lisäksi esikoinen aloittaa syksyllä ekan luokan niin olisi kiva olla hänen koulutaipaleensa alkua kotona... Ja lisäksi vetosin vielä siihen, että minullakin nyt ekaa kertaa elämässäni on vakituinen työ eli paikka mihin palata ä-loman jälkeen - tuo vakautta koko elämään. Lopulta mies heltyi, kun vielä perustelin hyvin hänelle miten mahdumme taloomme vielä kolmannenkin lapsen jälkeen! =D Ja tärkeää oli miehelle se, että autoa (farmari) ei tarvitsisi vaihtaa heti... heh, typerää mutta siitä mieheni kantoi huolta myös! =DD Toissaviikolla kävin sitten poistattamassa kierukan ja nyt odotellaan ja yritetään. =)
Tsemppiä muille!
Niin meillä sama tilanne, lapsi nyt 5-v ja olen yli kaksi vuotta haikaillut vauvasta. Mies on ehdoton, ei toivoakaan suostumisesta. Oma vauvakuumeeni ei tunnu hellittävän.