Ärsyttävä matkakumppani

En pilaa matkaani lähtemällä matkalle ärsyttävän kaverin kanssa. Lähden matkalle vain sellaisten ihmksten kanssa, jotka tunnen hyvin ja tiedän, että meillä on samanlaiset odotukset matkasta,

Vierailija kirjoitti:

En pilaa matkaani lähtemällä matkalle ärsyttävän kaverin kanssa. Lähden matkalle vain sellaisten ihmksten kanssa, jotka tunnen hyvin ja tiedän, että meillä on samanlaiset odotukset matkasta,

Minä luulin, että meillä oli samanlaiset odotukset matkasta. Juteltiin mitä tehdään ja missä käydään. Hän on aina kehunut vuolaasti paikkoja missä on käynyt. Ei käynyt mistään ilmi, että hänelle riittää se, että kääntää päätä sen 360 astetta, kaikki nähty. Tuntuu, että tärkeämpää onkin kertoa käyneensä kuin oikeasti tutustua. Aina kiire jatkaa matkaa. Minä pyydän, että katsellaan vielä hetki, niin hän seisoo jossain sen aikaa tylsistyneen näköisenä.

-ap

Olen todennut että parasta on reissata yksin.

Parasta on mennä yksin. Lomat jossa hengaillaan läheisten kanssa on sitten asia erikseen.

Mölyapinat !!!! Jotka huudattaa omaa älylaitettaan kovalla/täysillä !!!!! Me muut emme halua kuulla sitä raakkumista !!!!!!! Puhelin yms täysin äänettömälle ja sassiiin !!!!!! Tai käytä kuulokkeita !!!!! Ja sellainen, joka HAISEE pjaskalle ! Busseissa ja junissa on oltava hilijoooooooo !!!! Jutella saa, muttei kuiskimalla EIKÄ huutamalla !!! Normaali ääni. Mölystä pitäisi asettaa kunnon mölysakko !!!!! Vauvasta vaariin ja mummoon. Pelejäkin voi pelata äänettömällä, samoin ohjelmia voi katsoa äänettömällä, niihin saa tekstin. Kai useimmat osaavat LUKEA ??? 

Ex-mieheni, joka tykkäsi kyllä matkustaa ja käydä uusissa paikoissa, mutta ei halunnut osallistua millään tavalla kohteen valintaan, matkan suunnitteluun, kohteeseen tutustumiseen, ylipäätään minkään asian miettimiseen mitä lomalla tehdään, missä käydään syömässä, mitä nähtävyyksiä ja paikkoja halutaan nähdä jne. Lisäksi hänellä ei ollut minkäänlaista ajantajua, eikä millään halunnut ymmärtää, että esim. lentokentällä pitää olla ajoissa, ei 5 min ennen koneen lähtöaikaa ja että siirtymisiinkin täytyy varata reilusti aikaa. 

Jos reissut olisi tehty hänen tavallaan, oltaisiin pötkötelty päivät hotellihuoneessa, käyty syömässä jossain mäkkärillä ja shoppailtu paikallisella H&M:llä. Mies sai myös joka kerta reissussa jossain vaiheessa aina päähänsä, että nyt hän haluaa elää terveellisesti ja urheilla. Nämä on ihan ok tietysti, mutta itse haluan lomalla syödä hyvin, juoda sen viinilasillisen tai oluen, tutustua kohteeseen, käydä eri paikoissa. Ehdin elää terveellisesti ja maata sisällä sitten kotona. Oltiin tässä asiassa siis ihan erilaisia. 

On erittäin raskasta toimia matkanjohtajana aikuiselle ihmiselle, joka lampsii rantasandaaleissa mistään mitään välittämättä perässä. Yhteiset reissut olivat itselle aina todella stressaavia, kun toinen ei ottanut koppia mistään. 

Vierailija kirjoitti:

Ex-mieheni, joka tykkäsi kyllä matkustaa ja käydä uusissa paikoissa, mutta ei halunnut osallistua millään tavalla kohteen valintaan, matkan suunnitteluun, kohteeseen tutustumiseen, ylipäätään minkään asian miettimiseen mitä lomalla tehdään, missä käydään syömässä, mitä nähtävyyksiä ja paikkoja halutaan nähdä jne. Lisäksi hänellä ei ollut minkäänlaista ajantajua, eikä millään halunnut ymmärtää, että esim. lentokentällä pitää olla ajoissa, ei 5 min ennen koneen lähtöaikaa ja että siirtymisiinkin täytyy varata reilusti aikaa. 

Jos reissut olisi tehty hänen tavallaan, oltaisiin pötkötelty päivät hotellihuoneessa, käyty syömässä jossain mäkkärillä ja shoppailtu paikallisella H&M:llä. Mies sai myös joka kerta reissussa jossain vaiheessa aina päähänsä, että nyt hän haluaa elää terveellisesti ja urheilla. Nämä on ihan ok tietysti, mutta itse haluan lomalla syödä hyvin, juoda sen viinilasillisen tai

Huh, ymmärrän tuonkin. Kuulostaa tosi stressaavalta.

-ap 

Ex-mieheni kanssa meni hermot matkustamiseen kenenkään kanssa, joten olen viime vuodet kulkenut yksin. Ja nautin. Hänen kanssaan mentiin kiireellä ne paikat mitkä minua kiinnosti, ja kuhnailtiin tolkuttomasti niissä paikoissa jotka häntä sattuivat kiinnostamaan. Ruokaa närppi ja moitti, mikään ei koskaan ollut hyvää. Aina oltiin myöhässä jostain kun hän unohteli tavaroitaan sinnetänne. Jatkuvaa valitusta miten oli liian kuuma, väsytti, oli kylmä, matka oli pitkä, autosta kuului jotakin ääntä, jne. jne. Voi taivas miten sitä olikaan väsynyt aina niiden reissujen jälkeen! 

Mä matkustan nykyään vain yksin!

Kaverini tykkäsi nukkua myöhään ja oli kova juomaan. Joka ilta piti kiskoa viiniä. Ja se loputon puhetulva meinasi viedä järjen. Ikää kuitenkin jo 40+