Ulkona syöminen ahdistaa/pelottaa

Miksi pyydät apua mieluummin täältä vauva-palstalta kuin omalta rakkaalta mieheltäsi? 

Mä jossain vaiheessa elämääni aloin rohkaistua, en nolostele yhtään, jos joudun kysymään tarjoilijalta, mitä tarkoittaa tuo ja tuo. On heidän työtään palvella asiakkaita ystävällisesti, vaikka toinen olisi kuinka tietämätön ruuista tai juomista. Joskus on hyvä kysyä myös suosituksia, monissa paikoissa on tuore päivän ruoka  ja jotain muuta listalta, jota sitten kaivetaan pakastimesta.

Mun vanhaa äitiäni oli jännittänyt tilata jostain patonkipaikasta, ja hän sanoi sen myyjälle, että on eka kerta ja myyjä iloisesti siihen, että eiköhän tästä tilauksesta yhdssä selvitä. Ja selvisivät.

Tämä on nyt joku ahdistusprovo. On läheisiä, mutta ei kun pitää kirjoittaa vauva-palstalle. 

Olet ulkomaalaisena Suomessa. 

Mun työkaveri tilaa ravintolassa ruokaa matkimalla, jos kanaa, niin hän sanoo kot.kot.kot.  tai piirtää kun van ja kaikissa on tarjoilijan kanssa löytynyt yhteinen kieli. Ja yleensä saa vielä samaan hintaan jotakin extraa, kun niin hauskaa molemmilla. 

Suurimmalla osalla ravintoloilla on omat nettisivut, joissa on heidän ruokalistansa ja myös ohjeet pitääkö varata pöytä. Aloita niistä nettisivuista. 

 

Vierailija kirjoitti:

Mä jossain vaiheessa elämääni aloin rohkaistua, en nolostele yhtään, jos joudun kysymään tarjoilijalta, mitä tarkoittaa tuo ja tuo. On heidän työtään palvella asiakkaita ystävällisesti, vaikka toinen olisi kuinka tietämätön ruuista tai juomista. Joskus on hyvä kysyä myös suosituksia, monissa paikoissa on tuore päivän ruoka  ja jotain muuta listalta, jota sitten kaivetaan pakastimesta.

Mun vanhaa äitiäni oli jännittänyt tilata jostain patonkipaikasta, ja hän sanoi sen myyjälle, että on eka kerta ja myyjä iloisesti siihen, että eiköhän tästä tilauksesta yhdssä selvitä. Ja selvisivät.

Tässä on ihan paras neuvo! Henkilökunta mielelläänkin auttaa jos pyytää neuvoa vaikka viinin suhteen. Se on heidän työtä.

Aikuinen ihminen: lopeta tuijottamasta omaan napaasi ja miettimästä mikä on 'noloa'. Mikään ei ole noloa. Kaikki eivät voi tietää kaikkea, eikä kukaan oikeasti mukava ihminen naura toisille. Jos et luota kavereihisi, niin mieti miksi ylipäänsä pidät heitä kavereina. Mitäpä jos menisit yksin ravintolaan syömään muutaman kerran, ja harjoittelet tilaamista, niin huomaat ettei siinä ole mitään kummallista. Ja lähes kaikkien ravintoloiden ruokalistat on nykyään netissä; käy lukemassa etukäteen ja päätä ja harjoittele sanomaan se ääneen. Viiniä ei tarvitse tilata jos ei halua, ja jos haluaa, ne mitat on 12, 16 tai 24 senttiä, niistäpä valitset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi tietää etukäteen onko numeroitu. Haluaisin vinkkejä millä aloittelija pärjäisi että voisi ehkä joskus vielä mennä rennosti ulos syömään. 

Itse sanot, että sulla on ystäviä ja mies, joten ihan varmasti he auttavat, kun menet heidän kanssaan seuraavan kerran ravintolaan. Pyydä heiltä apua!

"Toki siis nykyiset ystäväni/mies ei ole tällaisia mutta nuo ovat kokemuksia vuosien takaa jonka vuoksi ravintoloissa käyminen jäi pariin kertaan ja syön mieluummin kotona. "

Tämä. Mulla ei ole mitään ongelmaa tilata itse, mutta usein puoliso tilaa koko pöydän tilaukset. Siis minä ja lapset (kaikki aikuisia). Varsinkin paremmissa ravintoloissa vähän niin kuin tapakin, että yksi hoitaa. 

Minä kertoisin jännityksestä jollekin ystävälleni ja kävisin vaikka kaksin harjoittelemassa. Eihän sitä voi osata, jos ei ole päässyt harjoittelemaan, ja kaikki me joskus on oltu aloittelijoita, joita joku kokeneempi on jeesannut.

Hyvä vinkki oli myös valita ravintoloita, joiden ruokalistaan pystyy tutustumaan etukäteen. Ruokalistaa huolellisesti lukemalla oppii jo paljon siitä, mitä ravintolassa myydään ja millaisia vaihtoehtoja on tarjolla.

Tarjoilija on ollut ihan törkeä, jos on oikeasti nauranut tietämättömyydellesi/osaamattomuudellesi. Ammattitaitoinen tarjoilija tuntee tuotteensa ja osaa auttaa asiakasta. Eikä ole noloa, jos asiakas sitä apua pyytää. Esim. vaikka jos viinistä ei tietäisi, minkä kokoinen on se "tavallinen" annos, niin kyllä tarjoilijan pitäisi pystyä nauramisen sijaan kertomaan, että 12 cl lasillinen on se määrä, missä on yksi annos alkoholia, mutta että 16 cl lasillinen on tavallisin ostos tms. En kyllä tiedä, onko 16 cl oikeasti tavallisempi kuin 12.

Sitä, onko ravintolassa pöytäänohjaus vai ei, harvoin tietää etukäteen. Samassakin ravintolassa voi joskus olla pöytäänohjaus ja toisinaan saa valita pöytänsä itse. Jos tämä ei ole itsestään selvää (ravintolan ovella tai muuten näkyvästi ei ole kylttiä, jossa kehotetaan valitsemaan pöytä itse tai odottamaan palvelua), kannattaa reippaasti ottaa kontaktia johonkin ohikulkevaan tarjoilijaan ja kysyä. Usein ei kyllä tarvi kysyäkään, vaan tervehdyksen jälkeen tarjoilija kehottaa istumaan pöytään tai odottamaan hetken. Muutenkin kannattaa kysyä rohkeasti, minun mielestäni se on vähemmän noloa ja ahdistavaa kuin arvata ja yrittää ja toimia "väärin". Vaikka siitä "väärin" tekemisestäkään kyllä harvoin on oikeasti isoa haittaa.

Toivon, että rohkaistut kokeilemaan ravintolassa syömistä uudelleen, jos sitä haluat. Toisaalta ravintolassa syöminen ei yleensä ole pakollista, eli voi myös hyvällä mielellä olla syömättä niissä, jos ei halua. Itse lähtisin mielelläni seuraksi, jos joku kaverini tällaista apua minulta pyytäisi.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nyt joku ahdistusprovo. On läheisiä, mutta ei kun pitää kirjoittaa vauva-palstalle. 

Mikä ihmeen provo? Tämähän on erinomainen keskustelun aihe keskustelupalstalle, oli aloitus tosielämästä tai ei, sillä useimpia meitä jännittää uudet asiat, erityisesti jos itse joutuu tekemään päätöksiä tai keskustelemaan aiheesta, myös.paremmissa piireissä. 

Ja tämän joutuu kokemaan meistä jokainen, kun uusi asia tulee esille, oli kysymys ravintolassa syömisestä, lentokoneesta matkustamisesta tai työpaikkahaastattelusta ja usein ne koetaan haastelliseksi eka kerroilla, mutta kukaan ei ole seppä syntyessään, vaan uudet asiat on opeteltava, ihan samalla tavalla kuin pieni lapsi opettelee. 

Sun ei tarvitse sanoa koko annoksen nimeä: "Härän petite tender,  beurre manie, krokettiperunat, ja flambeeratut artisokat", vaan voit sanoa vaan että härkää, ja osoitat listalta (jos siellä on useampaa härkää).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nyt joku ahdistusprovo. On läheisiä, mutta ei kun pitää kirjoittaa vauva-palstalle. 

Mikä ihmeen provo? Tämähän on erinomainen keskustelun aihe keskustelupalstalle, oli aloitus tosielämästä tai ei, sillä useimpia meitä jännittää uudet asiat, erityisesti jos itse joutuu tekemään päätöksiä tai keskustelemaan aiheesta, myös.paremmissa piireissä. 

Ja tämän joutuu kokemaan meistä jokainen, kun uusi asia tulee esille, oli kysymys ravintolassa syömisestä, lentokoneesta matkustamisesta tai työpaikkahaastattelusta ja usein ne koetaan haastelliseksi eka kerroilla, mutta kukaan ei ole seppä syntyessään, vaan uudet asiat on opeteltava, ihan samalla tavalla kuin pieni lapsi opettelee. 

Jos sulla on mies ja kavereita, niin miksi ihmeessä et puhu tästä heidän kanssaan ja jopa harjoittele asiaa heidän kanssaan?

Ongelma ei ole ap:n lausuminen vaan ne naureskelevat kaverit. Miksi haluat tuollaisten kanssa syömään?

Miksi tuollaista asiaa pitää edes harjoitella? Näytät sormella listasta mitä haluat syödä ja kysyt paljon sitä viiniä voi saada kerrallaan. Itse sanon aina, että lasi niin täyteen kuin mahdollista. 

Tuttua tuo pelko käydä ravintolassa syömässä. Aina sitä haluaisi, mutta koko tapahtumaa jotenkin aina jännittää todella paljon, ja sitten sen mieluummin peruu.

Voitat pelon kohtaamalla sen. Eli ravintoloihin tilaamaan ja syömään. 

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ei ole ap:n lausuminen vaan ne naureskelevat kaverit. Miksi haluat tuollaisten kanssa syömään?

Hän kantaa vanhoja traumoja mukanaan eikä luota nykyisiin ystäviinsä ja mieheensä. 

"Toki siis nykyiset ystäväni/mies ei ole tällaisia mutta nuo ovat kokemuksia vuosien takaa jonka vuoksi ravintoloissa käyminen jäi pariin kertaan ja syön mieluummin kotona."

Vierailija kirjoitti:

Tuttua tuo pelko käydä ravintolassa syömässä. Aina sitä haluaisi, mutta koko tapahtumaa jotenkin aina jännittää todella paljon, ja sitten sen mieluummin peruu.

Mikä siinä jännittää ja pelottaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ahdistaa niin syy löytyy miehestä ja ystävistä. Hämmennys tulee aina ulkopuolelta eikä ole sinussa luonnollisesti.

 

Kannattaisi tolle itsetunto-ongelmalle tehdä jotain.

Eiköhän AP tämän asian jo itsekin tiedosta. Häntä auttaisi kannustaminen ja ihan konkreettiset neuvot paremmin kuin tämän sortin kommentointi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ahdistaa niin syy löytyy miehestä ja ystävistä. Hämmennys tulee aina ulkopuolelta eikä ole sinussa luonnollisesti.

 

Kannattaisi tolle itsetunto-ongelmalle tehdä jotain.

Eiköhän AP tämän asian jo itsekin tiedosta. Häntä auttaisi kannustaminen ja ihan konkreettiset neuvot paremmin kuin tämän sortin kommentointi.

Tuollaiseen ongelmaan tarvitsee jo ammattiapua.