Mistä kumpuaa se tunne, että "kaikki pitää itse tehdä"?
Mistä kumpuaa se tunne, että "kaikki pitää itse tehdä" ?
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Rutiinit hukassa?
Ei löydä samanhenkisiä ihmisiä tekemään yhdessä asioita?
Vanhemmat ja ympäristö ovat kertoneet, että muita ihmisiä ei tule vaivata omilla ongelmilla. Yksinäinen selviytyjä on sankari ja arvostettu, joka ei häiritse muita.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ja ympäristö ovat kertoneet, että muita ihmisiä ei tule vaivata omilla ongelmilla. Yksinäinen selviytyjä on sankari ja arvostettu, joka ei häiritse muita.
Suomessa on vahva yksinpärjäämisen kulttuuri, kumpuaa 2.maailmansodasta ja talvisodasta. Sieltä kumpuaa myös puhumattomuuden kulttuuri. Ehkä semmoinen periksiantamattomuus ja v-mäisyys.Helpoomaa olla mulukku toisella kuin lempeä ja auttavainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ja ympäristö ovat kertoneet, että muita ihmisiä ei tule vaivata omilla ongelmilla. Yksinäinen selviytyjä on sankari ja arvostettu, joka ei häiritse muita.
Suomessa on vahva yksinpärjäämisen kulttuuri, kumpuaa 2.maailmansodasta ja talvisodasta. Sieltä kumpuaa myös puhumattomuuden kulttuuri. Ehkä semmoinen periksiantamattomuus ja v-mäisyys.Helpoomaa olla mulukku toisella kuin lempeä ja auttavainen.
Helpompaa pitipä kirjoittaa
Mulla se tulee siitä, ettei tyydyttävä tai edes hyvä aina kelpaa. Itse kun tekee lopputulos on erinomainen. Kuulostaa hirveältä....Mutta usein esim tapahtumissa ajattelen, että ois pitänyt tämäkin itse tehdä...
Vierailija kirjoitti:
Mulla se tulee siitä, ettei tyydyttävä tai edes hyvä aina kelpaa. Itse kun tekee lopputulos on erinomainen. Kuulostaa hirveältä....Mutta usein esim tapahtumissa ajattelen, että ois pitänyt tämäkin itse tehdä...
Tuokin on yksi mahdollinen syy. Pitää rimaa korkealla. Joskus se on hyvä, joskus huono asia. Tuo on varmaan kuomittavaa, jos koko ajan arvostelee itseään ja muita. Vaikeaa rentoutua, jos pitää elää "arvostelevassa" maailmassa. "Minä tekisin tämän paremmin" tms.
Itselläni siitä kun muiden työn jälki ei kelpaa. Vaikka antaisi yksityiskohtaiset ohjeet siitä mitä tarvitaan tulee jotain muuta ja sitten kaikilla on vaan paha mieli. Helpompaa tehdä suorilta itse, saa mitä haluaa eikä tarvitse säätää ja pettyä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla se tulee siitä, ettei tyydyttävä tai edes hyvä aina kelpaa. Itse kun tekee lopputulos on erinomainen. Kuulostaa hirveältä....Mutta usein esim tapahtumissa ajattelen, että ois pitänyt tämäkin itse tehdä...
Ihan jees. Mä taas oon sellainen, että pidän omaa hyvinvointiani tärkeämpänä kuin sitä, että kaikki on tiptop.
Jos on aikaa ja voimia tehdä asiat vimpan päälle, niin mikäs siinä. Mut jos joku on katkipoikkiväsynyt siitä, että on omien vaatimustensa takia uupunut, niin sit vaan ajattelen, että omapa on valintansa ja itse aiheutettua kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni siitä kun muiden työn jälki ei kelpaa. Vaikka antaisi yksityiskohtaiset ohjeet siitä mitä tarvitaan tulee jotain muuta ja sitten kaikilla on vaan paha mieli. Helpompaa tehdä suorilta itse, saa mitä haluaa eikä tarvitse säätää ja pettyä.
Joskus näinkin. Tietenkin elämässä voi tulla tilanteita, että helpompi, nopeampi ja laadukkaammaksi tulee, jos itse tekee. Joskus kuitenkin pitää osata delegoida ja luottaa muihin, varsinkin työelämässä, että muutkin osaavat työnsä.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni siitä kun muiden työn jälki ei kelpaa. Vaikka antaisi yksityiskohtaiset ohjeet siitä mitä tarvitaan tulee jotain muuta ja sitten kaikilla on vaan paha mieli. Helpompaa tehdä suorilta itse, saa mitä haluaa eikä tarvitse säätää ja pettyä.
Ei oo paha mieli muilla kun sulla ja niillä joille sitä levität.
Mä ajattelen aina, että jos joku muu tekee, hän tekee sen tavallaan. Ei koskaan harmita lopputulos.
Ei kehdata/uskalleta pyytää toiselta apua.
Riittää että tarkastat mitä sen kaiken teettäminen jollain muulla maksaa.
Lapsesta asti on itse pitänyt pärjätä, kun ei kotoa muuta apua saanut, kun ruuan ja jotkut rytkyt ja katon pään päälle. Sitä on oppinut sitten itse tekemään kaiken, eikä luota edes simppeleissä asioissa toisiin ihmisiin, kun tarpeeksi monta kertaa on petetty.
Varmaan siksi, koska pitää tehdä. Ei niitä kukaan muukaan tee. Tietysti jos maksaa siitä jollekin firmalle niin sitten.
Vierailija kirjoitti:
Lapsesta asti on itse pitänyt pärjätä, kun ei kotoa muuta apua saanut, kun ruuan ja jotkut rytkyt ja katon pään päälle. Sitä on oppinut sitten itse tekemään kaiken, eikä luota edes simppeleissä asioissa toisiin ihmisiin, kun tarpeeksi monta kertaa on petetty.
Luottamuksen pettäminen on yksi elämän kurjimpia kokemuksia. Se että yrität luottaa toiseen, että hoidappas tonttisi, sitten jää tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni siitä kun muiden työn jälki ei kelpaa. Vaikka antaisi yksityiskohtaiset ohjeet siitä mitä tarvitaan tulee jotain muuta ja sitten kaikilla on vaan paha mieli. Helpompaa tehdä suorilta itse, saa mitä haluaa eikä tarvitse säätää ja pettyä.
Ei oo paha mieli muilla kun sulla ja niillä joille sitä levität.
Mä ajattelen aina, että jos joku muu tekee, hän tekee sen tavallaan. Ei koskaan harmita lopputulos.
Onhan se niinkin, mutta jos haluaa esim ruuvimeisselin ja saakin vasaran niin eipä siitä ole mitään apua. Tuhlattiin aikaa turhanpäiväiseen toimintaan ja kyllä se ainakin itseäni harmittaa. Pahimmillaan saa itse olla perässä korjaamassa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla se tulee siitä, ettei tyydyttävä tai edes hyvä aina kelpaa. Itse kun tekee lopputulos on erinomainen. Kuulostaa hirveältä....Mutta usein esim tapahtumissa ajattelen, että ois pitänyt tämäkin itse tehdä...
Tuttu tunne. Raivostuttaa, jos itse panostaa johonkin täysillä, ja muut tekee vähän sinnepäin.
Hävettäähän se jos apua pitää pyytää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla se tulee siitä, ettei tyydyttävä tai edes hyvä aina kelpaa. Itse kun tekee lopputulos on erinomainen. Kuulostaa hirveältä....Mutta usein esim tapahtumissa ajattelen, että ois pitänyt tämäkin itse tehdä...
Tuokin on yksi mahdollinen syy. Pitää rimaa korkealla. Joskus se on hyvä, joskus huono asia. Tuo on varmaan kuomittavaa, jos koko ajan arvostelee itseään ja muita. Vaikeaa rentoutua, jos pitää elää "arvostelevassa" maailmassa. "Minä tekisin tämän paremmin" tms.
Ei ne kriteerit aina tule itseltä. Voi tulla vaikka työnantajalta, ja sitten olet muiden mukana haukuttavana, kun tiimi veti jutun huonosti, vaikka oma osuus oli hoidettu hyvin.
Rutiinit hukassa?