Lue keskustelun säännöt.
Perheenjäsenet eivät koskaan kysy kuulumisiani
14.06.2025 |
Mikä tekee ihmisestä niin itsekeskeisen, ettei koskaan kysy tai ole kiinnostunut muiden kuulumisista? Varsinkin, kun kyse on omista lapsuudenperheen jäsenistä.
Tapaan sisaruksiani välimatkan vuoksi harvoin, joten luulisi olevan paljon päivitettäviä ja kiinnostavia asioita. Minä kyselen aina kaikkien ja heidänkin omien perheiden kuulumiset, mutta minun asioistani eivät he ole yhtään kiinnostuneet. Ei tule edes yksinkertaista kysymystä, mitä kuuluu.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
AP, sama kokemus minullakin. Kyllä tämä on joku ihme ilmiö. Mulla on lapsuudenperheestä elossa vain yksi veli ja hänen perheensä.
Eivät todellakaan osaa kysellä kuulumisia, eivät onnittele merkkipäivinä, yms. Kun veljenlapset olivat pieniä, kelpasin kyllä ilmaiseksi lastenhoitajaksi. Joka lapsen merkkipäivänä ja jouluna annoin lahjat - koskaan en ole saanut pienintäkään kiitosta. Kun äitimme sairastui ja kuoli, hoidin kaikki asiat, veli ei eväänsä liikauttanut asiassa saati koskaan minulle kiitosta ole sanonut. Veljelle laitan aina synttäritervehdykset, harvoin edes vastaa niihin. Mitään apua heiltä en ole oikeastaan koskaan saanut.
Nytkin tulin juuri kotiin sairaalasta, jossa joudun leikkaukseen. Ei ole veljeni reagoinut mitenkään vaikka kuuli asiasta sukulaiseltamme.
En voi muuta sanoa kuin että itseriittoista ja törkeää porukkaa. Ikävähän se on sanoa, mutta totta.
Voi kun on tutunkuuluista. Minä ostin vuosikaudet sisaruksieni lapsille joulu- ja synttärilahjat. Kun minäkin sitten vuosien kuluttua vihdoin sain lapsen, niin velipoika soitti, että sovitaan, ettei enää osteta lapsille lahjoja. Että sen pituinen se. Eikä ostettu. Miten joku voi unohtaa, että hei tuohan osti meidän lapsille vuosikaudet lahjoja, joten ihan kohteliaisuudesta meidän on nyt ainakin kerran pari on osoittaa vastavuoroisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska tunteellisesti estynyt. Koska perhe.
Mikä pakko on olla kiinnostunut sukulaisten asioista?
Varmaan kerrot kuulumisesi kysymättäkin niin eivät viitsi kysyä tai sitten heitä ei vain kiinnosta. Vähennä yhteyden pitoa näihin niin ongelmat ratkeaa itsestään, lopeta itsekkin kyseleminen.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko täällä ketään, joka tunnistautuisi tuollaiseksi kiinnostumattomaksi persoonaksi? Mistä käytös kumpuaa?
Ei välttämättä kyse ole edes se, ettei kiinnosta. En viitsisi asiaa alkaa avaamaan ihmiselle jolla ei ole kokemusta tai ymmärrystä erilaisista persoonallisuuksista, erityisherkkyydestä, tai ihan vaan jäyhästä perhekulttuurista. Jos olet itse normaali, niin ole onnellinen siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Great minds discuss ideas; average minds discuss events; small minds discuss people."
Kyseinen Eleanor Rooseveltin ajatus voi osaltaan selittää tilannetta. Olen itsekin hyvin asiakeskeinen, enkä oikeastaan koskaan ajattele, mitä kenellekään kuuluu. Tiedän, että sitä voi olla vaikea ymmärtää, jos ei itse ole samanlainen. Huom. tämä ei ole valinnainen ominaisuus vaan synnyin tällaiseksi.
Voisin luulla tuon olevan minun omalta näppäimistöltä.
Tajusin tuossa pari vuotta sitten sen yksinäisyyden todellisuuden, kun lopetin soittelemasta ja kyselemästä. Yhdestä en ole kuullut puoleentoista vuoteen, toinen soitti viimeksi puoli vuotta sitten, kolmas pari kk. Kaikki siis perheenjäseniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeimmät kuulumiset yleensä kerrotaan kysymättäkin.
Eräs sukulaiseni pälpättää niin vuolaasti pelkkiä tyhjänpäiväisyyksiä, että yritän parhaani, etten tulisi avanneeksi hänen patoaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ihan sama! Kyselen kaikkien kuulumiset ja muistan mitä he ovat viime tapaamisella puhuneet ja kyselen niistä lisätietoja jne. Kukaan ei kysy multa yhtään mitään.
Oletko nainen/sisko? Minä olen, ja ihan sama kokemus. Vuosikaudet olen muistanut lasten merkkipäivät ja saanut lahjatoivelistat jouluna, joista toteuttanut.
Yksikin joulu oli sellainen, että itse en saanut yhtäkään pakettia. Eikä siinä, en lahjojen perään, mutta se symbolinen ele, kun muut kiskoo pakettejaan auki, ja se yksi joka muisti jokaista, ei tullut muiden mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeimmät kuulumiset yleensä kerrotaan kysymättäkin.
Just näin. Miksi pitää erikseen kysyä, kun voi vain itse kertoa kuulumiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeimmät kuulumiset yleensä kerrotaan kysymättäkin.
Just näin. Miksi pitää erikseen kysyä, kun voi vain itse kertoa kuulumiset.
Missä ne kerrotaan; telepaattisestiko?
Suku ei ole enää vettä sakeampaa. Jos ei kiinnosta, niin ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti et ole heidän kanssaan hyviä ystäviä, joten miksi murehdit asiaa? Jos olisitte ystäviä, niin varmaan olisitte kertoneet kuulumiset muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeimmät kuulumiset yleensä kerrotaan kysymättäkin.
Just näin. Miksi pitää erikseen kysyä, kun voi vain itse kertoa kuulumiset.
Missä ne kerrotaan; telepaattisestiko?
No siellä tapaamisessa.
Ilmeisesti ei ole mitkään hyvät välit, jos kuulumisia kuulee vain kun tapaa harvoin. Ette ole sitten muuten missään yhteydessä? Ei ihme ettei kiinnosta, kun ette muutenkaan ole yhteyksissä.
Mulla äiti toimii noin. Kun menen käymään, hän aloittaa monologin ja minä vaan olen hiljaa. Sitten lähden pois.
Hommahan menee niin, että ne, joilla on tuuri käynyt ja elämässä jotakuinkin asiat kohdallaan, pitää meteliä ja kyselee kaikkien kuulumiset.
Niitä muita vltuttaa edes joutua tilanteeseen, jossa tyhjäpäisyyksiä jutellaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ihan sama! Kyselen kaikkien kuulumiset ja muistan mitä he ovat viime tapaamisella puhuneet ja kyselen niistä lisätietoja jne. Kukaan ei kysy multa yhtään mitään.
Oletko nainen/sisko? Minä olen, ja ihan sama kokemus. Vuosikaudet olen muistanut lasten merkkipäivät ja saanut lahjatoivelistat jouluna, joista toteuttanut.
Yksikin joulu oli sellainen, että itse en saanut yhtäkään pakettia. Eikä siinä, en lahjojen perään, mutta se symbolinen ele, kun muut kiskoo pakettejaan auki, ja se yksi joka muisti jokaista, ei tullut muiden mieleen.
Lasten merkkipäivät kuuluukin muistaa. Ei aikuisille tarvitsee antaa lahjoja.
Ei kiinnosta puhuminenkaan. Ei edes omista asioista.
Skitsoidi