Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Avioerosta jo kaksi vuotta ja edelleen olen hajalla. Onko tämä enää normaalia?
13.06.2025 |
Mies jätti todella kylmällä tavalla ja mun elämä romahti aivan täysin. Olen taistellut jossakin masennuksen, ahdistuksen, uupumuksen ja mahdollisten esivaihdevuosien välillä ja koittanut samalla saattaa AMK-opinnot loppuun. Masennusta ei ole tutkittu, mutta diagnoosi jonkun asteisesta masennuksesta olisi voinut tullakin. Opinnot sain suoritettua, mutta avioeron jälkeen arvosanat huononi ja keskiarvoksi tuli 2,78. Harmittaa koska tarkoitus oli päästä parempiin arvosanoihin. Ei vain voimat riittäneet. Töissä olen kuitenkin uudessa ammatissa koska jatkan vanhassa työpaikassa uudella nimekkeellä. Esimies on koittanut tukea mua parhaansa mukaan ja työterveyden kanssa ollaan tehty yhteistyötä.
Ero vie mun elämältä pohjan aivan täysin. Suhde kesti kaikkiaan vajaa 10 vuotta, ei yhteisiä lapsia. Oli pelko kodin menetyksestä, mutta onneksi pystyin pitämään kodin itsellä. Lisää stressiä on kuitenkin tuonut taloudellinen tilanne, kun yksin maksan omakotitalon kuluja. Auto on yli 20 vuotta vanha ja saa jännittää kauanko se kestää.
Viime talvena mietin pari kertaa, että ajan päin kalliota ja pääsen kaikesta tuskasta. En mä kuitenkaan voisi oikeasti tappaa itseäni, en voisi tehdä sitä aikuiselle lapselleni. Eikä suoraan sanottuna riittäisi rohkeus tehdä itsemurhaa.
Lisäksi tyhmyyksissäni ajauduin suhteeseen varatun miehen kanssa ja rakastuin häneen. Mies ei ole eroamassa ja olen hänelle vain seksiä varten. Nautin seksistä tämän miehen kanssa todella paljon ja seksi hänen kanssaan on parasta mitä olen saanut. Tiedän tämän suhteen olevan väärin, mutta en osaa lopettaa sitä. Suhde kestänyt jo lähemmäs kaksi vuotta.
Kaipaan läheisyyttä ja sitä saan tältä varatulta. En pysty ajattelemaan itseäni jonkun toisen kanssa. En voi olla jonkun muun kanssa jos rakastan tätä miestä. Olen koittanut Tinderiä ja käynyt parilla treffeillä, mutta ei vain ole mun juttu deittisovellukset. En uskalla lähestyä kiinnostavia miehiä, jos joku sellainen vastaan tulisi. Lisäksi tyhmästi ajattelen, että mun tuurilla kiinnostavalla miehellä on joku ns. katkarapu housuissa eikä osaa nuolla jne.Tämän varatun kanssa seksi on niin nautinnollista, että vaatimukset seksin osalta on korkealla. Toki ensimmäinen seksikerta uuden ihmisen kanssa on jännittävää ja sen vuoksi ei ehkä mene aivan putkeen, mutta peniksen koko on sellainen asia joka on mulle tärkeä. Voi olla jopa keskivertoa jonkun verran pienempi, mutta kerran vastaan tullut mikropenis ei vain ollut hyvä juttu.
Toisaalta olisi varmaan parempi olla täysin yksin, kun olen näin rikkäinen. Kyynelsilmin tätäkin kirjoitan. Paskaa tästä sataa niskaan kuitenkin, mutta oli pakko purkaa johonkin tätä paskaa oloa. Eräs ystävä on se jolle olen paljon kertonut, mutta on alkanut vaikuttaa, että ei enää jaksa ihan kaikkea. Hän kun on sitä mieltä, että suhde tuohon varattuun pitäisi lopettaa koska hajotan siinäkin itseäni lisää.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli pitkään ongelmia - mutta ilmeisesti vain minun mielestäni, koska vaimo sivuutti tuhahdelle kaikki yritykset puhua ongelmista saati niiden ratkaisusta. Lopulta selvisi, että vaimo oli paatunut sekakäyttäjä (pameja ja viinaa). Osasi kuitenkin pitää homman jotenkin kontrollissa ja piilottella sekakäytön kaikilta ulkopuolisilta (korkeakoulututkinto, töissä firman johtoryhmässä). Riitelyksihän se sitten meni ja kun kulissit alkoivat sortumaan niin, kontrolli alkoi lipsumaan ja kerran piti viedä piipaa autolla sairaalaan. Myöhemmin löysin papereita penkoessa kotiutuspaperit - hoitoon tullessa promillet olivat olleet 5.3.
No, myönnän, että suunnittelin eroa salaa puolivuotta selvitääkseni kaikki asiat ja faktat miten ero tapahtuu (oli isot asuntolainat niskassa ja anoppi oli tunnetusti hyvin ilkeä ja hankala ihminen). Kun em. överit selvisivät minulle, niin tein samoin tein eropaperit ja jätin kopion eteisen lippaan päälle sormuksen kera.
Ai niin - autolla kallioleikkaukseen ajaminen, ylimmästä kerroksesta hyppääminen jne. myös kävivät mielessä silloin kuin oli kaikkein mustinta aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä!
Tuotakin kannattaa arvostaa, että on hyvää seksiä. Vaikka kumppani olisi varattu, kunhan on hyvä varustus ja osaa nuolla, aika kivat piristykset saa.
Sitten vielä yhteisiä iltoja, liikuntaa tms. Voit ihan ajatella että seksi on osa terveyttäsi, se on läheisyyden tarvetta, ja itsessään arvokas osa naisen ja miehen vuorovaikutusta.
Kaikki ottaa aikaa, kuntoile, käy melomassa kajakilla, ota jotain halpoja reissuja, miehen tai kaverin kanssa esim offerillasta.
Voit ottaa rinnalle toisen miehen, vapaamman ja verrata näitä keskenään, niin sängyssä kuin reaalielämässä. Yksi kerrallaan, monta limittäin.
Muista nauttia elämästä, ei tänne ole tuttu elämään käsijarru päällä.
M45
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä!
Tuotakin kannattaa arvostaa, että on hyvää seksiä. Vaikka kumppani olisi varattu, kunhan on hyvä varustus ja osaa nuolla, aika kivat piristykset saa.
Sitten vielä yhteisiä iltoja, liikuntaa tms. Voit ihan ajatella että seksi on osa terveyttäsi, se on läheisyyden tarvetta, ja itsessään arvokas osa naisen ja miehen vuorovaikutusta.
Kaikki ottaa aikaa, kuntoile, käy melomassa kajakilla, ota jotain halpoja reissuja, miehen tai kaverin kanssa esim offerillasta.
Voit ottaa rinnalle toisen miehen, vapaamman ja verrata näitä keskenään, niin sängyssä kuin reaalielämässä. Yksi kerrallaan, monta limittäin.
Muista nauttia elämästä, ei tänne ole tuttu elämään käsijarru päällä.
M45
Kiitos! Taidan kokeilla tätä. :)
Alue: Aihe vapaa
Meillä oli pitkään ongelmia - mutta ilmeisesti vain minun mielestäni, koska vaimo sivuutti tuhahdelle kaikki yritykset puhua ongelmista saati niiden ratkaisusta. Lopulta selvisi, että vaimo oli paatunut sekakäyttäjä (pameja ja viinaa). Osasi kuitenkin pitää homman jotenkin kontrollissa ja piilottella sekakäytön kaikilta ulkopuolisilta (korkeakoulututkinto, töissä firman johtoryhmässä). Riitelyksihän se sitten meni ja kun kulissit alkoivat sortumaan niin, kontrolli alkoi lipsumaan ja kerran piti viedä piipaa autolla sairaalaan. Myöhemmin löysin papereita penkoessa kotiutuspaperit - hoitoon tullessa promillet olivat olleet 5.3.
No, myönnän, että suunnittelin eroa salaa puolivuotta selvitääkseni kaikki asiat ja faktat miten ero tapahtuu (oli isot asuntolainat niskassa ja anoppi oli tunnetusti hyvin ilkeä ja hankala ihminen). Kun em. överit selvisivät minulle, niin tein samoin tein eropaperit ja jätin kopion eteisen lippaan päälle sormuksen kera. Siitä sitten alkoikin aika mielenkiintoinen prosessi, jossa mm. tarvittiin polisiia anopin vuoksi - mutta ei tästä sen enempää.
Itselle jäi kaikesta ensimmäisenä suuri raivo - miten olin saattanutkin olla niin typerä, että haksahdin moiseen naiseen vaikka jälkeenpäin varotusmerkit olivat selviä. En myöskään kyennyt pitkään aikaan kunnollisiin seurustelusuhteisiin vaan homma ei vain tuntunut miltään ja kaikenlaiset epäilykset kalvoivat aina mieltä. Tässä meni vuosia ja olen edelleen yksin.
Sinänsä ex-vaimollakaan ei tainnut mennä kovinkaan vahvasti - n. vuoden kuluttua erosta hänen yhteystiedot katosivat firman tiedoista ja parin vuoden kuluttua lehdessä oli kuolin ilmoitus - eli oli todennäköisesti sekakäyttänyt itsensä hengiltä. Edelleenkään ei heru tippaakaan myötätuntoa tai sääliä.