Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Avioerosta jo kaksi vuotta ja edelleen olen hajalla. Onko tämä enää normaalia?
13.06.2025 |
Mies jätti todella kylmällä tavalla ja mun elämä romahti aivan täysin. Olen taistellut jossakin masennuksen, ahdistuksen, uupumuksen ja mahdollisten esivaihdevuosien välillä ja koittanut samalla saattaa AMK-opinnot loppuun. Masennusta ei ole tutkittu, mutta diagnoosi jonkun asteisesta masennuksesta olisi voinut tullakin. Opinnot sain suoritettua, mutta avioeron jälkeen arvosanat huononi ja keskiarvoksi tuli 2,78. Harmittaa koska tarkoitus oli päästä parempiin arvosanoihin. Ei vain voimat riittäneet. Töissä olen kuitenkin uudessa ammatissa koska jatkan vanhassa työpaikassa uudella nimekkeellä. Esimies on koittanut tukea mua parhaansa mukaan ja työterveyden kanssa ollaan tehty yhteistyötä.
Ero vie mun elämältä pohjan aivan täysin. Suhde kesti kaikkiaan vajaa 10 vuotta, ei yhteisiä lapsia. Oli pelko kodin menetyksestä, mutta onneksi pystyin pitämään kodin itsellä. Lisää stressiä on kuitenkin tuonut taloudellinen tilanne, kun yksin maksan omakotitalon kuluja. Auto on yli 20 vuotta vanha ja saa jännittää kauanko se kestää.
Viime talvena mietin pari kertaa, että ajan päin kalliota ja pääsen kaikesta tuskasta. En mä kuitenkaan voisi oikeasti tappaa itseäni, en voisi tehdä sitä aikuiselle lapselleni. Eikä suoraan sanottuna riittäisi rohkeus tehdä itsemurhaa.
Lisäksi tyhmyyksissäni ajauduin suhteeseen varatun miehen kanssa ja rakastuin häneen. Mies ei ole eroamassa ja olen hänelle vain seksiä varten. Nautin seksistä tämän miehen kanssa todella paljon ja seksi hänen kanssaan on parasta mitä olen saanut. Tiedän tämän suhteen olevan väärin, mutta en osaa lopettaa sitä. Suhde kestänyt jo lähemmäs kaksi vuotta.
Kaipaan läheisyyttä ja sitä saan tältä varatulta. En pysty ajattelemaan itseäni jonkun toisen kanssa. En voi olla jonkun muun kanssa jos rakastan tätä miestä. Olen koittanut Tinderiä ja käynyt parilla treffeillä, mutta ei vain ole mun juttu deittisovellukset. En uskalla lähestyä kiinnostavia miehiä, jos joku sellainen vastaan tulisi. Lisäksi tyhmästi ajattelen, että mun tuurilla kiinnostavalla miehellä on joku ns. katkarapu housuissa eikä osaa nuolla jne.Tämän varatun kanssa seksi on niin nautinnollista, että vaatimukset seksin osalta on korkealla. Toki ensimmäinen seksikerta uuden ihmisen kanssa on jännittävää ja sen vuoksi ei ehkä mene aivan putkeen, mutta peniksen koko on sellainen asia joka on mulle tärkeä. Voi olla jopa keskivertoa jonkun verran pienempi, mutta kerran vastaan tullut mikropenis ei vain ollut hyvä juttu.
Toisaalta olisi varmaan parempi olla täysin yksin, kun olen näin rikkäinen. Kyynelsilmin tätäkin kirjoitan. Paskaa tästä sataa niskaan kuitenkin, mutta oli pakko purkaa johonkin tätä paskaa oloa. Eräs ystävä on se jolle olen paljon kertonut, mutta on alkanut vaikuttaa, että ei enää jaksa ihan kaikkea. Hän kun on sitä mieltä, että suhde tuohon varattuun pitäisi lopettaa koska hajotan siinäkin itseäni lisää.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Nainen masentuu kun komea mies jättää. Olisit ottanut ruman miehen niin eroa ei olisi edes tullut ja kaikki olisi hyvin.
Oletko ihan idiootti? Ei tässä ole kyse kenenkään ulkonäöstä. Vain totaalinen katkera idiootti kuvittelee tuollaista. Myös ruma mies voi pettää.
Mun entinen aviomies oli ihan tavallisen näköinen mies. En ole koskaan ottanut sellaista miestä joka ei mua miellytä ulkoisesti. En ymmärrä miksi pitäisi ottaa vain joku jonka saa. Kyllä puolison pitää viehättää mua myös ulkoisesti. En koskaan pystyisi seksiin miehen kanssa jonka ulkonäkö etoo mua.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytyy myöntää, että olen nyt juonut viiniä ja se herkistää entistä enemmän. Nyt vähän taas helpotti kun sai suoltaa ajatuksensa tänne.
ap
Juo lisää...lähde baariin ja hanki irtosuhteita,nussi kunnolla..tai tule tänne,otetaan kuppia..
Vierailija kirjoitti:
Tiedät itsekin, että sun pitäisi jättää varattu, koska se suhde rikkoo sua enemmän kuin mennyt avioero. Miksi halusit välttämättä pitää omakotitalon, jos sulla on talous kuralla?
Jos olet vielä lapsentekoiässä, niin se ajatus kannattaa suunnata sen uuden kumppanin etsimiseen. Senkin voi ottaa ensin projektina, kunnes alkaa tunteet olla taas sun hallussa ja avoinna uusille kohtaamisille.
Voit alkuun vaikka ottaa kriteeriksi, että etsit henkilöä, joka ei ole varattu ja talous sillä tolalla, että voitte toteuttaa teidän yhteisiä unelmia. Halu omakotiasumiseen on ilmeisesti myös tärkeää.
Tiedän toki, että suhde varattuun pitäisi lopettaa. En vain pysty vaikka olen koittanut tehdä töitä sen eteen.
En todellakaan halua luopua rakkaasta kodistani. Tingin vaikka omasta ruoasta yms., että pystyn pitämään talon. Lisäksi huonompi rahatilanne on väliaikaista. Ei sun vuoksi kodista luovuta.
En ole lastentekoiässä vaan olen jo lähempänä 50v kuin 40v. Lapsen olen saanut jo aikoja sitten.
En halua etsiä ketään. Yksinäistä on monesti, mutta en usko olevani valmis parisuhteeseen. Enkä ymmärrä miksi aina pitäisikään olla parisuhteessa. Eikä mua kyllä kukaan taida huoliakaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy myöntää, että olen nyt juonut viiniä ja se herkistää entistä enemmän. Nyt vähän taas helpotti kun sai suoltaa ajatuksensa tänne.
ap
Juo lisää...lähde baariin ja hanki irtosuhteita,nussi kunnolla..tai tule tänne,otetaan kuppia..
No en todellakaan harrasta mitään irtosuhteita. Hyi saasta.
ap
Nyt vähän selkärankaa. Alkaa opiskeleen jotain, ihan mitä vaan. Pääset sillä irti noista äijistä. Saat jotain mielekästä puuhaa tilalle, joka samalla nostaa sun itsetuntoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista ihmisistä riippuvaisuus on aina epänormaalia.
Vierailija kirjoitti:
Nyt vähän selkärankaa. Alkaa opiskeleen jotain, ihan mitä vaan. Pääset sillä irti noista äijistä. Saat jotain mielekästä puuhaa tilalle, joka samalla nostaa sun itsetuntoo.
Nyt tekisi mieli sanoa rumasti. On se kumma kun aina täällä palstalla on teitä viisastelijoita joiden mielestä ihminen ei saisi koskaan murtua. Kaikki vain pitäisi aina kestää. Ja jukolauta mähän juuri valmistuin uuteen ammattiin! Ja todella älytöntä olettaa, että mulla ei ole elämässä mitään muuta. Äly hoi taas.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muista ihmisistä riippuvaisuus on aina epänormaalia.
Miten mä olen muista riippuvainen? Mähän elän yksin omakotitalossa. Ei mun ole mikään pakko olla parisuhteessa. Ääliömäistä olettaa ihmisistä asioita.
ap
Älä välitä noista ääliömäisistä kommenteista, niihin kannattaa vain olla vastaamatta. Tällaiset palstat vetää puoleensa yksinäisiä ihmisiä joilla on tarve anonyymisti purkaa pahaa oloaan heihin, jotka yrittävät saada päinvastoin tukea ja tsemppiä pahaan oloonsa. Varmasti korostuu juhlapyhinä kun muut ovat perheidensä ym. kanssa poissa ruuduista. Onneksi olet saanut myös ihania vastauksia tuolla ekalla sivulla, ja olen samaa mieltä että olet selvinnyt vaikeaan tilanteeseen nähden jo hienosti. Suoritit tutkinnon loppuun etkä luovuttanut, etkä ole ajanut sitä kalliota päin vaikka on ymmärrettävästi tuntunut todella pahalta. Mielestäni näistä asioista voimme jo todeta että selviydyt paremmin kuin miltä nyt tuntuu.
Mitä tulee tuohon varatun kanssa säätämiseen, ymmärrän että sellainen voi houkuttaa kun itsetunto on kokenut kolauksen eikä ole avioeron jälkeen ollut vielä valmis mihinkään uuteen vakavaan juttuun. Tiedostat kuitenkin itsekin, että pidemmän päälle se on surkea diili ja hetkellinen lohdutus voi pitkittää epätoivon tunnetta ja syödä itsekunnioitusta. Olen itse kerran sekoillut henkisesti väkivaltaisen suhteen jälkeen vähän vastaavassa kuviossa ja ihastunut varattuun, vaikkei siinä seksiä ollutkaan. Tajuan kuitenkin sen mielentilan missä naisena on silloin, kun vääräkin huomio tuntuu paremmalta kuin ei mitään. Itselläkin kesti liian kauan siitä hetkestä, kun tajusin että tähän mieheen on pakko katkaista välit vielä ennen pitkää kokonaan, siihen hetkeen kun lopulta kykenin siihen lopullisesti enkä haikaillut enää kaveruuden perään. Jälkikäteen on vaikea enää ymmärtää mitä ihastumisen arvoista näin siinä pettäjässä, kun on päässyt siitä takaisin jaloilleen. Mutta kai siinä oli psykologisesti jotain turvallista, kun ei ollut yhtä inhottava kuin väkivaltainen ex eikä myöskään tarvinnut pelätä sitoutumista.
Kysymykseen onko tuo normaalia, osaan vastata että ainakin kaikki kertomasi on yleistä ja inhimillistä. Eli kyllä, voi sanoa että on normaalia olla eron jälkeen hajalla pitkäänkin. Tulevaisuus on kuitenkin nyt osittain kiinni asenteestasi ja omasta armollisuudestasi itseäsi kohtaan, sillä osa ihmisistä eristäytyy ja jää syyttämään helpommin itseään mikä voi johtaa erilaisiin ikäviin kierteisiin. Osa hakee apua, mihin kannustan sinuakin. Ehkä se riittää juuri tässä hetkessä, että myönnät itsellesi että tarvitset tähän apua ja että haluat vielä lopettaa suhteen tuohon varattuun. Tietysti parempi itsesi kannalta mitä nopeammin, mutta se myöhemminkin on parempi kuin ei ollenkaan. Ymmärrän myös että irtosuhteet tuntuu kaukaiselta ja inhottavalta, mutta voi olla että jälkikäteen ajattelet tuosta varattuun ihastumisesta ihan samalla tavalla, koska se voi mennä itsensä rikkomisessa samaan kategoriaan.
Listaa vaikka paperille omia voimavaroja, niitä asioita jotka ovat hyvin ja joihin haluat tulevaisuudessa keskittyä ja sitten pidät nämä tavoitteet mielessä. Toiselle paperille voit rehellisesti kirjoittaa ylös ne asiat, jotka vetävät sinua alas ja pitävät kiinni alakuloisessa olotilassa, esim. tuo seksisuhde. Joskus visualisointi auttaa hahmottamaan sitä, että haasteita vastassa on myös hyviä asioita ja uusia mahdollisuuksia. Hyvää Juhannuspäivää sinne, pidetään itsestämme ja toisistamme huolta. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy myöntää, että olen nyt juonut viiniä ja se herkistää entistä enemmän. Nyt vähän taas helpotti kun sai suoltaa ajatuksensa tänne.
ap
Juo lisää...lähde baariin ja hanki irtosuhteita,nussi kunnolla..tai tule tänne,otetaan kuppia..
Todella typerä kommentti. Juominen ei auta yhtään mitään. Irtosuhteet ei auta henkisesti rikkinäistä ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitkäs fiilikset ap:lla on nyt?
Vaihtelevat. Välillä menee hyvin ja välillä ei. Tuntuu välillä niin yksinäiseltä ja tuntuu, että kaikilla muilla on parisuhteet, paljon ystäviä jne. Tuntuu ettei musta välitetä. Mulla oli synttärit parisen viikkoa sitten eikä tullut tuolta varatulta mieheltä edes onnitteluviestiä vaikka tiesi mun synttäreistä. Kertoo paljon sekin.
ap
Hääpäivä oli hetki sitten. Koskahan tulee se aika, että se päivä on vain päivä muiden joukossa enkä edes pakosta muista koko hääpäivää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"ei osaa nuolla"
Huh hei, eihän yksikään itseään kunnioittava Mies nuole naisen alapäätä kuin joku lipittävä alistuva koira. Sormet ja lelut on keksitty.
Mene pois idiootti.
ap
Miksi rikot itseäsi ap ihastuksella varattuun mieheen?
Yritä miettiä, että jos sinulla olisi oikein kultainen isosisko/serkku/ystävä joka haluaisi sinulle vain parasta, mitä hän sanoisi sinulle nyt varatusta?
Toipuminen kestää kauan, mutta lopulta se tapahtuu. Tiedän, koska minut jätettiin samalla lailla.
Ihan tavallista. Minulla meni erosta yli pääsyyn ja usko naisiin yli kymmeneksi vuodeksi avioeron jälkeen.
Oliko sillä sun miehellä joku toinen nainen?
Mutta eniveis, tuo on lyhyt aika. Ei laastareissa sinänsä vikaa mutta jos et pysty tapailemaan muita mistä voisi tulla pysyvää niin tiiät että laastarin on mentävä.
Oletko ap kuullut eroseminaareista? Itseäni se auttoi suurinpiirtein tuossa vaiheessa.
Nämä hääpäivät yms täytyy vain "lusia" ensimmäiset vuodet. Seuraava päivä on aina parempi.
Eikö tämä sama stoori ollut täällä juuri hiljattain?
Alue: Aihe vapaa
Kyllä se on se välillä tuntuu hyväksikäytöltä. Mies on varmasti huomannut mun tunteet, mutta ei välitä niistä.
ap