Joskus käy näinkin. Ja ottaa päähän!
Meillä on 15-vuotiaat kaksoset, tyttö ja poika. Erossa kävi niin, että rauhallinen, sympaattinen ja empaattinen poikani halusi isälleen asumaan ja kiukutteleva, vaativa tytär halusi jatkaa asumista kanssani. Olin ollut varma, että asiat menisivät juuri päinvastoin, koska tytön kanssa taistelut olivat jokapäiväisiä, mutta pojan suhteen kaikki mielestäni meni hyvin. Lapset saivat ehdottaa, oikeus hyväksyi. Mitään elatusmaksuja puoleen tai toiseen ei siis ole. Tyttäreni perustelu minulle: Kun faijan kanssa on se (saata. . n) ruutuaika ja se (vi. . n) läksyjentarkastus niinku jossain booth campissa! Poika tuumasi tyynesti, että jos Sisko ei ole lähellä, on mukavaa, ystävällistä ja hiljasta ja voi keskittyä.
Luulin kasvattaneeni heidät samalla tavalla. Ilmeisesti olen tehnyt joitain emämunauksia, mutta mitä?
Kommentit (10)
Opettele otsikoimaan kirjoituksesi.
Ei erilaisia persoonia voi kasvattaa samalla tavalla. Pitää nähdä se lapsi itseään ja olla läsnä ja tukea hänen vaatimalla tavalla.
Luulin kasvattaneeni heidät samalla tavalla. Ilmeisesti olen tehnyt joitain emämunauksia, mutta mitä?
Vastaus löytyy kun käännät nämä lauseet toisin päin.
Vierailija kirjoitti:
Luulin kasvattaneeni heidät samalla tavalla. Ilmeisesti olen tehnyt joitain emämunauksia, mutta mitä?
Vastaus löytyy kun käännät nämä lauseet toisin päin.
Anteeksi rajaton tyhmyyteni, mutta ole kiltti ja käännä minulle ne lauseet siten kuten tarkoitit. Kiitos etukäteen! Ap.
Et ole munannut mitään, lapset on yksilöitä. Sama mulla, sama kasvatus js mun pojat on ohan erilaisis. Onnea matkaan.
Jokaiselle tarpeen mukaan kasvatustakin. Kaikille ei sovi sama kaava.
Ilmeisesti isä on ollut kodissa se, joka on toiminut kuten vanhemman kuuluu, eli asettanut lapsilleen rajat ja pitänyt niistä kiinni (ruutuaika ja läksyjen teko). Äiti on ollut huonompi vanhempi, joten kärsikööt nyt sitten siitä.
Vierailija kirjoitti:
Ei erilaisia persoonia voi kasvattaa samalla tavalla. Pitää nähdä se lapsi itseään ja olla läsnä ja tukea hänen vaatimalla tavalla.
En minä sentään mikään idiootti ole! Tottakai olen havainnut erot heissä jo kun olivat pieniä. Olen vain yrittänyt pitää kiinni siitä, että mitä yhdeltä olen vaatinut (esim. lelujen laittamista hyllyihin, likavaatteiden viemistä pesukoriin jne) ja mitä toiselle olen antanut (aikaa, huomiota, apua jne) on tasapainossa. Tyttären kanssa vain tämä on ollut vaikeampaa, ehkä johtuen siitäkin, että mieheni suvussa, jossa poikia on paljon enemmän kuin tyttöjä, jonkinlainen prinsessahemmottelu on tavallista.
Ap
He ovat kuitenkin yksilöitä. Molemmat kuulostavat mukavinta lapsilta, elämänmakuisuus ja rehellisyys on positiivinen asia.