Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lamaannuttava masennus
13.06.2025 |
Olen työkyvyttömänä masennuksen takia. Eläkkeellä. Masennus ja ahdistus on niin lamaannuttava, että en kykene mihinkään. Päivänaikana pyrin kävelemään 2-3 km. Ostan valmisruuan tai käyn hampurilaisella. Lakaisen lattian jos en muuta jaksa siivota. Astianpesukone ja pesukone on, joita käytän kerran viikossa. En kykene tekemään mitään. Makaan sängyssä ja katson teeveetä. Psyk sairaanhoitaja soittaa kerran viikossa ja kysyy kuulumisia. No ei kuulu mitään. Tätä on jatkunut 1,5 vuotta. Voisiko joku auttaa miten pääsisin tästä lamasta eteenpäin. Elämää liebe jäljellä vielä 20-30 vuotta. En kestä ajatusta, että vietän sen näin..
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliset kontaktit voisivat auttaa. Yksinäisyys masentaa helposti.
Mistä semmosia saa? Minulla on niin huonot sosiaaliset taidot etten saa ketään kontakteja, ja ujostuttaa niin paljon muutenkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Indicaisia lajikkeita suositellaan ahdistukseen. Sativaisia suositellaan masennukseen. Indicaisilla tunnustetaan olevan muiden vaikutusten lisäksi rauhoittavia ominaisuuksia ja sativaisilla puolestaan virkistäviä. Niinikään rauhattavaksi kuvaillaan ns. Kevytkannabista joka sisältää pääosin CBD-nimistä kannabinoidia. Päihteeksi kannabista ei voi suositella. Lääkkeeksi ja mielen piristykseksi kyllä.
Oletko tehnyt japanilaisia nonogrammeja (eli väritettäviä ristikoita)? Palapelit ovat myös kivaa ajanvietettä. Nämä voisi olla hyvää vaihtelua ristikoille.
Löytyisikö naapurustosta kävelyseuraa?
Oletko oikeasti masentunut vai vaan apaattinen (kun on tylsää, yksinäistä jne.)? Tarvitset kyllä selkeästi jotain tekemistä (ja seuraa). Välillä on raskasta tarttua asioihin, eikä huvita/jaksa. Mulla esiintyy tätä myös ja välillä olo on lamaannuttavan väsynyt ja kynnys aloittaa jotain on todella korkea, mutta kun ryhtyy tekemään, niin tekeminen myös palkitsee. Joo, tiedän. Välillä on helpommin sanottu kuin tehty.
Kun tuntuu, että pitää mennä päikkäreille, niin lähde vaikka ulos ja istu penkille. Hae kirjastosta kirja ja lue sitä tai katsele vain luontoa ja ohi kulkevia ihmisiä. Mutta älä nuku päivällä. Se saa olon helposti ihan vetämättömäksi loppupäivän osalta.
Yritä katsoa ympärillesi pikkutarkasti ja nauttia tietoisesti pienistä asioista esim. auringon paisteesta, kauniista kukkasesta, kukkaistutuksesta, linnuista tai jostain muusta, mitä satut näkemään.
Yritä löytää elämällesi tarkoitus. Kerää vaikka roska päivässä kävelylenkin aikana. Tsemppiä!
Minä (masentunut) käyn lyhyitä aamulenkkejä ja kerään samalla roskia/tölkkejä. Sanaristikoita ja kryptoja teen jatkuvalla syötöllä. Minulla on nukkekoti, johon askartelen kalusteita. Syöminen on vähän niin ja näin. Päihteitä en käytä. Siinäpä se elämä on, eikä varmaan muuksi muutu. On edes muutama kiinnostava asia.
Kadehdin sua ap.
Mun arki on aika lailla samanlaista, mutta en pääse eläkkeelle. Diagnooseina epävakaa ph, Asperger ja ADHD. Työttömänä olen roikkunut jo useita vuosia. Työnhakuvelvoite on 2 työpaikkaa/kk. Kuulemma nykyään ei pääse eläkkeelle jos ei ole ollut psykoosissa ja osastohoidossa, tästä sanoi mulle psykiatrini.
Jo pelkkä eläke olisi paljon isompi mitä työmarkkinatuki. Ainakin omalla kohdallani vakaa toimeentulo hoitaisi mielenterveyttä ja eläkkeellä ollessa pystyisi tekemään vaikkapa keikkatyötä. Työttömyys passivoi, eläke aktivoi. Tämän takia esim. Ruotsissa kaikki aspergerit saavat eläkkeen, taka-ajatuksena se että he kävisivät osa-aikaisesti töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää lähteä siitä, että sinun tuntemuksesi ovat ainoastaan sinun mielessäsi, muut ihmiset kokevat asiat kukin omalla tavallaan. Psyk. sairaanhoitajaa tai ketään muutakaan ei oikeasti kiinnosta, miten sinä voit. Olet aikuinen ja sinulla on vastuu itsestäsi. Et pysty kostamaan kenellekään sillä, ettet jaksa tai tee mitään. Kukaan ei järkyttyneenä seuraa esitystäsi.
Tuttua.
Lopetin mielialalääkkeet vuosi sitten, kun vuosia niitä käytin terapian ohella eivätkä ne ratkaisseet mitään, lihoin vain.
No tietysti kävi niin, että paheni ahdistus, mutta se laittoi liikkeelle ja vei ruokahalut. En saa mielihyvää enää suklaastakaan joten syön vähän ja terveellisesti. Paino on parikymmentä kiloa pudonnut, on kevyempi ja helpompi liikkua. On pakko puuhailla jotain ja liikkua oaljon jotta ahdistus pysyy siedettävissä rajoissa.
Ei tällaista voi tosin toiselle suositella, voisi olla kuolemaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, käytkö terapiassa? Siitä voisi olla hyötyä jos on käsittelemättömiä asioita ja ne lamaannuttaa. Onko sinulla ketään ystävää ketä pyytää vaikka kylään? Tai saisitko iloa jostain opiskelusta, esim avoimia opintoja.
Painu nyt jo VIT-TUUN sen terapias kanssa saatana!
Ihan rauhassa siellä 😃💞
Hyvä, että käyt kävelyllä ja yrität. Ravitsemus kuntoon kuitenkin heti. Suolisto on ihmisen toiset aivot. Lihaa, luonnollisia rasvoja, kasviksia. Onko lääkityksiä kokeiltu, vaihdettu? Tuoko liikkuminen ja kotohommien teko sinulle yhtään hyvää mieltä ja onnistumisen tunnetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä oli keskivaikea masennus, jota alkuun yritettiin hoitaa lääkkeillä. Kyllä ne jotain auttoivat, mutta lopetin sivuoireiden takia n 1-2 kko päästä.
Mietin, että voisitko yrittää nostaa lenkin kestoa asteittain? Ymmärrän vaikeudet siinä, mutta kun itsellä ahdistus/masennus nostaa päätään, muuttuvia oloja tuo oikeastaan vasta paljon pidempi lenkki. Myös aurinkoalitistus ja uinti voisi kesällä tehdä jotakin.
Itsellä parantuminen vaati lopulta vuosien saatossa lisäksi ruokavalion, energiahoidon ja henkisen heräämisen. Nyt mikään ei tunnu haittavan, olen tyyni ja levollinen.
Voimia ja onnistumisia sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Ei noissa auta kun ottaa itsestään niskasta kiinni. Kävely on hyvä, jos vielä pääset metsään, niin vielä parempi. Seuraavaksi sinun pitäisi saada jotain sosiaalista toimintaa itsellesi. Eli jotain harrastusta tai joku paikka, jossa pääset päivittäin ihmisten kanssa juttelemaan. Siitå saa ihan endorfiineja.
Enemmistö ihmisistä on tyhmiä, ei jaksa sellasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitää lähteä siitä, että sinun tuntemuksesi ovat ainoastaan sinun mielessäsi, muut ihmiset kokevat asiat kukin omalla tavallaan. Psyk. sairaanhoitajaa tai ketään muutakaan ei oikeasti kiinnosta, miten sinä voit. Olet aikuinen ja sinulla on vastuu itsestäsi. Et pysty kostamaan kenellekään sillä, ettet jaksa tai tee mitään. Kukaan ei järkyttyneenä seuraa esitystäsi.
Mitä tekisit itse?
En itke, en naura, en hymyile, en reagoi mihinkään. En myöskään valita. Osaan näytellä ystävällistä kaupassa. Kun lähden liikkeelle, asetun johonkin missä kuulen ihmisten puhetta. Stalkkaan mitä ihmiset puhuvat. Omaan päähän ei nouse yhtään ajatusta tai ideaa. Pelkkää tyhjyyttä. Mikään ei auta. Ei yhtään mikään. - ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En itke, en naura, en hymyile, en reagoi mihinkään. En myöskään valita. Osaan näytellä ystävällistä kaupassa. Kun lähden liikkeelle, asetun johonkin missä kuulen ihmisten puhetta. Stalkkaan mitä ihmiset puhuvat. Omaan päähän ei nouse yhtään ajatusta tai ideaa. Pelkkää tyhjyyttä. Mikään ei auta. Ei yhtään mikään. - ap
Mulla on ihan sama juttu, et ole ainoa ainakaan
Vierailija kirjoitti:
Omaan päähän ei nouse yhtään ajatusta tai ideaa. Pelkkää tyhjyyttä. Mikään ei auta. Ei yhtään mikään. - ap
Mulla on ihan sama juttu, et ole ainoa ainakaan
Miten te jaksatte tätä päivästä toiseen? 1,5 vuoden jälkeen olen ihan puhki ja näköalaton..
Älä vielä luovuta. 1,5 vuotta on lyhyt aika, voit vaikka vielä toipua. Toista se on 15 vuotta, mä en taida selvitä tästä.
Alue: Aihe vapaa
Sosiaaliset kontaktit voisivat auttaa. Yksinäisyys masentaa helposti.