Onko perhekerhoissa pakko käydä?

mutta musta tuntuu että sulla on aika paha asenneongelma niitä kohtaan. ei meidän kerhossa ainakaan ketään vertailla ja puhutaan paljon muustakin kuin lapsista, esim. eilen oltiin viihteellä mammojen kanssa eikä taatusti puhuttu lapsista mitään. sieltä saattaa saada hyviäkin ystäviä ja lapsillehan se on mukavaa leikkiä muiden kanssa!

pätkääkään meistä kiinnostuneita. Höpisivät naamat yhdessä keskenään ja minä yritin esittäytyä jne. Mutta niin tyly fiilis jäi, etten enää astu sinne päinkään. Saavat mun puolestani olla keskenään siellä. Poikakin oli hiukan hämmennyksissään.

On hyvä tarjota lapsille tarpeeksi ikäistään seuraa, mutta jos sitä löytyy tuttava- tai pihapiiristä, niin ei lapset mistään olennaisesta paitsi jää.



Itse en ole vielä käynyt missään mammapiireissä, ensi syksynä pistän esikoisen sitten sellaiseen kerhoon, mihin voin hänet vaan tipauttaa. Tähän asti sosiaalinen elämä on hoitunut puistotätitoiminnalla ja sukulaisten ja kavereiden lasten kanssa. En itse koe mitään tarvetta tutustua muihin mammoihin. Olen vähän laiska tutustumaan ja kavereita mulla on ennestäänkin.

Ei sitä paljon jaksa monen lapsen äitinä enää kuunnella jonkun esikoisen äidin lässytyksiä. Mä en tajua miksi pitää aina jauhaa lapsista millo ne menee nukkuun ja paskantaa ja bla blaa ketä kiinnostaa.

Perhekahvilassa kävin pari kertaa muutama vuosi sitten, mutta en oikein päässyt sisään siihen porukkaan vaan päädyin sitten vahtimaan muiden lapsia omieni ohella toisten äitien rupatellessa jotakin viereisessä huoneessa... Läheisessä perhekerhossa lähes kaikki äidit ja lapset olisivat kyllä tuttuja, mutten jaksa mennä.

että meen sinne pöljänä istuskeleen kun muut, jo toisilleen tutut, mammat jauhaa keskenään omia inside-juttujaan ja ite pienen lapseni, joka ei vielä osaa kävellä, kanssa oon sit ihan yksin.



tekis mieli mennä, kun olis kiva tutustua muihin äiteihin, mut... mitä nyt on nähnyt, niin pienet on piirit ja niihin ei noin vain päästä!

Perhekerhossa olen tavannut monia kivoja äitejä ja saanut ystäviäkin. Tutustumiseen meni kyllä aikaa, alkuun olin minäkin useita viikkoja ilman juttuseuraa.

Tietysti muut olivat entuudestaan tuttuja, mutta kun parin kerran olin siellä käynyt, niin eivät enää kohdelleet ulkopuolisena. Sitäpaitsi lapset on hyvä, helppo ja turvallinen puheenaihe vieraiden ihmisten kesken. Kelle tahansa mammalle voi kommentoida jotain vauva/lapsijuttua ja kas, keskustelu käynnistyy :)

Itsellä ainakin monta ensimmäistä kertaa oli semmoista yksin istumista oman lapsen touhuja seuratessa mutta kummasti sitä sitten vähitellen tutustui, ainakin niihin kellä on samanikäisiä lapsia. En ole sydänystäviä löytänyt mutta kivaa vaihtelua aamupäiviin. Ihan tavallisia ihmisiä siellä näkyy olevan.

Paljon on kiinni itsestäkin: jos vain istuu hissukseen nurkassa, ei kukaan tule juttelemaan. Mutta jos esittäytyy, juttelee (turvallinen kysymys on esim. " minkä ikäinen hän on?" , " onko hän kävellyt jo kauan?" , tms) ja on itsekin avoin, taatusti pääsee porukkaan mukaan.

Me kävimme perhekahvilassa ja perhekerhossa ennen säännöllisesti, nykyään harvemmin, koska olen osa-aikatyössä. Olen tutustunut siellä moniin mukaviin ihmisiin, muutaman kunnon ystävänkin olen saanut.