Lue keskustelun säännöt.
EN KERTOISI PIILOTTELEVASTA POHJALAISPERHEESTÄ!
11.06.2025 |
Olen toiminut asiantuntijana lapsiasioissa, mm. sosiaalityöntekijä-lastenvalvojana ja notaarina hoitanut käräjäoikeudessa niitä asioita, n. 25 v. ennen eläkkeelle jäämistä. Varmasti en ilmoittaisi pohjalaisperheestä viranomaisille, jos heistä jotakin tietäisin; enkä tiedäkään.
Kokemuksesta ymmärrän, että tällä perheellä on huomattavat voimavarat - myös lasten hoitoon - kun pystyvät pakenemaan kuvatulla tavalla, ja sen jälkeen pakoilemaan vuoden jäämättä kiinni. Aikoinaan törmäsin juristina tapauksiin, joissa vanhempien OLISI PITÄNYT muuttaa välttääkseen huostaanottoa, mutta heikommat eivät siihen kyenneet; tällöin huostaanottoa ei voida pitää turhana. Ne jotka kykenivät lähtöön, eivät kuitenkaan pakoilleet viranomaisia koskaan näin pitkään, koska se on todella vaikeaa.
Lastensuojelun taso on Suomessa nykyään niin alhainen, että vaikka perheellä joitain ongelmia olisikin ollut, lasten on silti parempi pysyä vanhemmillaan kuin joissain tökerösti lapsia kohtelevissa laitoksissa, jollaisten avulla ulkolaiset sijoittajat repivät suuria rahoja lapsiraukkojen ja suomalaisten veronmaksajien selkänahasta.
Kun lapset/nuoret sitten rakkaudettomaan kohteluun kyllästyneinä lähtevät laitoksista hatkaan, rakkaudeton yhteiskunta ei välitä heistä edes sikäli, että poliisi lähtisi hatkanuoria etsimään. Näin he altistuvat seksuaaliselle hyväksikäytölle, käyttävät usein päihteitä ja voivat karussa ollessaan kuollakin. Aikuiseksi asti sijoitetutut nuoret tekevät tutkimusten mukaan moninkertaisesti enemmän itsemurhia ikätovereihinsa verrattuna, ja heidän koulutustasonsa jää näitä selvästi alhaisemmaksi. Lasten pahoinvointia lisää suuresti se, että sisarukset erotetaan toisistaan ja vanhempia ei saa tavata kuin esim. pari tuntia kahdesti vuodessa valvotusti.
Usein lehdissä kuvatun pohjalaisperheen kaltaisissa tapauksissa kyse on alunperin viranomaisten aiheettomista ennakkoluuloista, joihin perhe reagoi kuoreensa vetäytymällä. Se lisää viranomaisten ennakkoluuloja entisestään, kunnes keskusteluyhteyden kokonaan katkettua päädytään käyttämään keinoista kovinta, huostaanottoa, joka ei yleensä koskaan ole oikeasuhtainen keino lasten mahdollisiin ongelmiin verrattuna. Pienissä kunnissa ei viranomaisilla usein ole tarjota sopivia avohuollon tukitoimiakaan, joita lain mukaan pitäisi käyttää ennen kuin huostaanottoa voidaan edes alkaa valmistella. Pienten kuntien sosiaalityöntekijät ovat monesti myös kokemattomia voidakseen toimia oikein vaikeiksi katsomissaan tapauksissa.
Anja Hannuniemi, oikeustieteen tohtori, varatuomari
Kommentit (85)
81/85
|
11.06.2025 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Minä kertoisin. En siksi, että lapset otettaisiin taas huostaan, vaan siksi, että viranomaisilla on varmasti huoli siitä etteivät tiedä ovatko lapset kunnossa. He ovat kuitenkin alaikäisiä ja kun heidät päätettiin ottaa huostaan, niin varmasti siinä oli taustalla joku oikea syy, jonka vuoksi noin toimittiin. Jos nämä vanhemmat olisivat vastuullisia jahaluaisivat jatkaa pakoaan, nin vähin mitä heidän tulisi tajuta tehdä, olisi jotain kanavaa pitkn toimittaa viranomaisille todisteet siitä, että lapsilla on kaikki hyvin. SIis jo haluaisivat toimia lastensa parhaaksi.
Minä tiedän yhden suurperheen, jonka vanhemmat pistivät lapsensa koulun jälkeen lukittuun huoneeseen olemaan. Sillä pyrkivät välttämään lasten riehumisen ja ohjaamaan näin lapsiaan rauhallisempaan suuntaan. Luojan kiitos, sosiaalitoimi puuttui sen perheen peliin. Kuvitelkaa nyt lapsen elämä 18-vuotiaaksi vankina omassa kodissaan siten, että vain koulussa sai käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä sen kommentoijan kanssa, jonka mukaan puutteellisen asunnon vuoksi ei pidä ottaa huostaan. Tämä kielto on kirjattu lastensuojelulakiin, koska ennen sen lakiin lisäämistä 1960-70-luvuilla otettiin lapsia huostaan juuri huonon tai puuttuvan asunnon vuoksi.
Lisäisin omaan kirjoitukseeni, että todennäköisesti viranomaisten huoli ei ole ollut täysin turha: Lasten oloissa on yleensä jotain vikaa, kun viranomaiset pyrkivät puuttumaan heidän elämäänsä. Viranomaisten keinoista voidaan kuitenkin olla toista mieltä.
Sijaishuolto laitoksissa on niin kallista (esim. 800 eur/päivä/lapsi), että 8 lapsen pysyvät sijoitukset tulisivat mielettömän kalliiksi veronmaksajille.
Sekä lasten että veronmaksajien etu olisi siten, että vaikka lapset löydettäisiinkin, huostaanottoa ei noin vain jatkettaisi, vaan tilanne tutkittaisiin huolella, mm. lastenpsykiatrin tai psykologin arvioinnilla, mikä on kunkin lapsen tunneside vanhempiinsa ja heidän todelliset kokemuksensa näistä. Jos sijoitukset osoittautuisivat tarpeellisiksi, ne pitäisi tehdä kunnollisiin sijaisperheisiin, ei laitoksiin.
Anja Hannuniemi
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä sen kommentoijan kanssa, jonka mukaan puutteellisen asunnon vuoksi ei pidä ottaa huostaan. Tämä kielto on kirjattu lastensuojelulakiin, koska ennen sen lakiin lisäämistä 1960-70-luvuilla otettiin lapsia huostaan juuri huonon tai puuttuvan asunnon vuoksi.
Lisäisin omaan kirjoitukseeni, että todennäköisesti viranomaisten huoli ei ole ollut täysin turha: Lasten oloissa on yleensä jotain vikaa, kun viranomaiset pyrkivät puuttumaan heidän elämäänsä. Viranomaisten keinoista voidaan kuitenkin olla toista mieltä.
Sijaishuolto laitoksissa on niin kallista (esim. 800 eur/päivä/lapsi), että 8 lapsen pysyvät sijoitukset tulisivat mielettömän kalliiksi veronmaksajille.
Sekä lasten että veronmaksajien etu olisi siten, että vaikka lapset löydettäisiinkin, huostaanottoa ei noin vain jatkettaisi, vaan tilanne tutkittaisiin huolella, mm. lastenpsykiatrin tai psykologin arvioinnilla, mikä on kunkin lapsen tunneside vanhemp
Tuo sijaisperhesysteemikin on bisnes. Osa ottaa lapsia huollettavakseen vain rahan takia. Osa tietysti myös auttamisen halusta, mutta hirveää olisi lasten joutua myös tuollaiseen bisnestä pyörittävään perheeseen.
Toivotaan, että perheellä ja lapsilla on kaikki hyvin.
Jos ei tehtäisi näin radikaaleja toimenpiteitä eli huostaanottoja jopa vauvalle niin perhe olisi voinut elää jopa hyvin normaalia elämää saaden samalla jotain tarvittavaa apua, jos oikeasti on tarvetta apuun, eikä pelkkä ilkeän naapurin väite. Nyt suomalainen yhteiskunta menetti taas lähes kymmenen potentiaalista veronmaksajaa. Tuskin tulevat koskaan enää Suomeen takaisin ja toivottavasti tämä ajojahti ei pääty itsemurhiin. Olisiko syytä miettiä, mikseivät suomalaiset halua enää lapsia, jos suhtautuminen suurperheisiin on tämä.