Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa viisi vuotta työelämässä olleelle minkälaista aikaa se oli, kun työtä varten mentiin sellaiseen paikkaan kuin "TYÖPAIKKA"? 😲😲😲
11.06.2025 |
Siis tuntuu hassulta, että työ pitäisi mennä (mistä ihmeen syystä!) mennä tekemään jonnekin muualle!!! 😲😲😲 Joo ihan varmaan lähtisin joka ikinen työpäivä matkustelemaan jonnekin ja vieläpä omalla kustannuksella. Ei kyllä ihan heti tulisi mieleen. Eihän silloin voisi edes mennä mökille tai ulkomaille kuin vain loma-aikana. Kuulostaa ihan kamalan jäykälle. En pystyisi mitenkään tietämään että olisin edes Suomessa. Entä jos haluat illalla tehdä muutaman tunnin töitä sisään niin matkustatko taas johonkin ihmeen "työpaikkaan".
Siis ihan hullu ajatus.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
No tuossa edellä tulikin noita entry level tasoisia esimerkkejä siitä, miksi jotkut ihan fyysisesti siirtyvät sinne työntekopaikkaan. Eli jos olet vaikka rakennusalan työntekijä, niin sitä rakenteilla olevaa taloa ei voi rakentaa sinne sun kotiisi, vaan sehän pitää rakentaa sinne mihin se halutaan. Eiks niin?
Mutta siis joo. Tämä fyysisen työpaikan vaihtuminen etätyöksi, on ihan relevantti kysymys. Aikoinaan sellaista ei osattu edes kuvitella. Mutta kuten moni muukin asia, vaikkapa luonnossa lajien häviäminen, niin asiaan havahdutaan vasta sitten kun mitään ei enää ole tehtävissä?
Työyhteisö on ihmiselle tärkeä sosiaalinen ympäristö. Hyvine ja huonoine puolineen. Sen menettäminen voi olla traumaattinen kokemus. Luonnossakin ne linnut jotka elävät suurissa yhdyskunnissa, ovat älykkäämpiä koska yhteisön dynamiikan ymmärtäminen kasvattaa yksilön älykkyyttä. Ihmisyhteisöissä some toimii tätäkin tarkoitusta vastaan.
Enpä tiedä siitä tärkeästä sosiaalisesta ympäristöstä. Itse miesvaltaisella insinöörialalla. Ei meillä koskaan konttorillakaan ollut mitään sosiaalista kanssakäymistä juurikaan. Sinne sitä hiipi avokonttoriin tuoliinsa, kukaan ei edes tervehtinyt. Sitten näpytit konetta päivän itseksesi, jos oli jotain kysyttävää joltain, se hoidettiin sähköpostilla tai Teamsilla, koska livenä kysymään menemisellä voisi katkaista toisen keskittymisen huonolla hetkellä, ja häiritsisi avokonttorin muuta porukkaa. Lounaalla useimmat kävi itsekseen, tai söi koneella eväitä. Itse yleensä jätin väliin koko lounastauon, söin jonkun banaanin vaan kahvin kanssa siinä työtä tehdessäni, ja lähdin puoli tuntia aikaisemmin sitten pois, tämä oli työnantajalle ok. Onneksi nykyään etätyöt, niin täysin turha suhaaminen kodin ja työpaikan väliä vain, jotta päätyy häiriöisempään ympäristöön, on loppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tuossa edellä tulikin noita entry level tasoisia esimerkkejä siitä, miksi jotkut ihan fyysisesti siirtyvät sinne työntekopaikkaan. Eli jos olet vaikka rakennusalan työntekijä, niin sitä rakenteilla olevaa taloa ei voi rakentaa sinne sun kotiisi, vaan sehän pitää rakentaa sinne mihin se halutaan. Eiks niin?
Mutta siis joo. Tämä fyysisen työpaikan vaihtuminen etätyöksi, on ihan relevantti kysymys. Aikoinaan sellaista ei osattu edes kuvitella. Mutta kuten moni muukin asia, vaikkapa luonnossa lajien häviäminen, niin asiaan havahdutaan vasta sitten kun mitään ei enää ole tehtävissä?
Työyhteisö on ihmiselle tärkeä sosiaalinen ympäristö. Hyvine ja huonoine puolineen. Sen menettäminen voi olla traumaattinen kokemus. Luonnossakin ne linnut jotka elävät suurissa yhdyskunnissa, ovat älykkäämpiä koska yhteisön dynamiikan ymmärtäminen kasvattaa yksilön älykkyyttä. Ihmisyhteisöissä some toimii tätäkin tarkoitusta vastaan.
Mä olen ollut vähän joka paikassa koulusta alkaen kiusattu ja hyljeksitty, jotain autistipiirteitä varmaan tms, ja some ja etätyöt on olleet mulle ihan elämän ja työkyvyn pelastavia asioita. Ja on siellä somessakin oma dynamiikkansa ja yhteisönsä, en olisi niinkään varma tuosta että juuri se lähikohtaaminen on tarpeen.
Eipä tunnu ap ymmärtävän oikeasta työstä mitään.
Etätöistä kärsivät ainoastaan vanhanaikaiset esimiehet, joiden ns johtaminen oli kutsua käymään huoneessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ankeaa se oli. Aamulla kuppasin Helsingin ruuhkissa 45 minuuttia, vaikka työmatka oli vain reilu 10 km. Sitten siellä työpaikalla oli iso avokonttori, jossa samassa tilassa oli myyjiä, koodareita, HR-ihmisiä jne. Itse olen koodari. Oli kamala yrittää koodata, kun samassa huoneessa jotkut puhuu puhelimessa, jotkut puhuu muuten vaan toisten kanssa, kahvikone hurisee, ihmisiä menee ja tulee. Usein en pystynyt tekemään työtäni siellä konttorilla, joten jouduin tekemään työt ilmaisina ylitöinä kotona. Konttorista ei ollut mitään hyötyä työn tekemiselle, pelkkää haittaa. Onneksi jo vuosia ollut käytännössä 100% etätyöt.