Lue keskustelun säännöt.
Hyvät teiniäipät, urbaanilegendaako?
24.03.2007 |
Missä niitä hyviä, kypsiä teiniäitejä on? Itse en tunne ainoaakaan. Tunnen vain sellaisia, joiden mielestä oli siis niinku ihquu olla raskaana kun se masukin oli siis niinku vähän magee, ja wauwakin on ihq, mutta kovin kauan ei kotileikit ole jaksaneet kiinnostaa. Vauvaa lykätään aina hoitoon isovanhemmille, kavereille, milloin minnekin, ja kaksivuotiaasta saakka lapsi leikkii yksin hiekkalaatikolla kun äippä kahvittelee kotona kavereiden kanssa.
Ja kuten Raahen tapauksessa, lapsi jää yksin kotiin nukkumaan kun äippä haluu baariin (Raahen äiti oli nuori äiti, toivottavasti lapsi otettiin huostaan tuollaisen jälkeen, sillä ei takuulla ole eka kerta!).
Kaikki " vanhat" tuntemani äidit ovat ns. hyviä äitejä. Kaikki tuntemani teiniäidit ovat vähemmän hyviä. Väitetään, ettei hyvä äitiys katso ikää, mutta uskallan olla eri mieltä. Joka ikisen lapseni päiväkodissa virikehoitoa saavankin äiti on hädintuskin 20 täyttänyt, ja lapset jo 3-5 v. Mutsi makoilee kotona kun yyhoon elo on niin rankkaa, ja lapset on hoidossa 8 h päivittäin.
Enkä tarkoita sitä että lapset pitäisi tehdä joskus 39-vuotiaana, vaan vaikkapa vähän päälle parikymppisenäkin, jos on jo älliä päässä ja parisuhde. Mutta ei teininä kun iskee wauwaquume.
Kommentit (35)
Vierailija:
Sain ensimmäisen lapseni 18-vuotiaana. Lapsi oli toivottu, vaikkakaan ei kovin pitkään harkittu. Lapsen isän kanssa aloin seurustelemaan jo 14-vuotiaana ja suhteemme kesti lähes kymmenen vuotta.Raskaana ollessani en ole käynyt baareissa, en polttanut tupakkaa, en juonut edes yhtä lasillista viiniä tai siideriä tms. En ole koskaan jättänyt lapsiani yksin kotiin viittä minuuttia pitemmäksi ajaksi. Imettänyt olen parhaani mukaan jokaista lastani, ja imetysaikana en ole tupakoinut/käyttänyt alkoholia tms. Muutoinkin käyn baareissa harvoin, ehkä kolmisen kertaa vuodessa. Vauva-aikoina en silloinkaan. Kotona en tissuttele.
Nyt olen " entinen" teiniäiti, ikää on jo 30. Lapsia meillä on neljä. Yhtäkään lastani en ole vienyt alle vuoden vanhana hoitoon, vaan lähemmäs parivuotiaana vasta. Minulla on jo korkeakoulututkinto ja kaksi ammattia. Työelämässäkin olen ollut. En siis " syljeskele kattoon" ja kuluta veronmaksajien rahoja sen enempää kuin muutkaan tavalliset ihmiset.
Olen elänyt elämääni lasten ehdoilla, pitäen kuitenkin huolta myös omasta jaksamisestani. Enkä todellakaan voi sanoa olevani huono äiti, vaikka ensimmäisen lapseni nuorena sainkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi niitä lapsia sitten tehään, kun niitä ei itse hoida
suorittaa myös korkeakoulututkinnon, hankkia kaksi ammattia, ja olla työelämässä. Ja tietty ollut lastesi kanssa, koska olet omien sanojesi mukaan elänyt elämääsi heidän ehdoillaan. Joopa joo ;)
Vierailija:
Sain ensimmäisen lapseni 18-vuotiaana. Lapsi oli toivottu, vaikkakaan ei kovin pitkään harkittu. Lapsen isän kanssa aloin seurustelemaan jo 14-vuotiaana ja suhteemme kesti lähes kymmenen vuotta.Raskaana ollessani en ole käynyt baareissa, en polttanut tupakkaa, en juonut edes yhtä lasillista viiniä tai siideriä tms. En ole koskaan jättänyt lapsiani yksin kotiin viittä minuuttia pitemmäksi ajaksi. Imettänyt olen parhaani mukaan jokaista lastani, ja imetysaikana en ole tupakoinut/käyttänyt alkoholia tms. Muutoinkin käyn baareissa harvoin, ehkä kolmisen kertaa vuodessa. Vauva-aikoina en silloinkaan. Kotona en tissuttele.
Nyt olen " entinen" teiniäiti, ikää on jo 30. Lapsia meillä on neljä. Yhtäkään lastani en ole vienyt alle vuoden vanhana hoitoon, vaan lähemmäs parivuotiaana vasta. Minulla on jo korkeakoulututkinto ja kaksi ammattia. Työelämässäkin olen ollut. En siis " syljeskele kattoon" ja kuluta veronmaksajien rahoja sen enempää kuin muutkaan tavalliset ihmiset.
Olen elänyt elämääni lasten ehdoilla, pitäen kuitenkin huolta myös omasta jaksamisestani. Enkä todellakaan voi sanoa olevani huono äiti, vaikka ensimmäisen lapseni nuorena sainkin.
Ihan samalla tavalla ne vanhemmatkin äidit bailaa. Ja ei kaikki vanhemmatkaan äidit ole kovasti kouluttautuneet, tai hoida lapsiaan kotona.
Itse en ole teiniäiti, enkä tunne teiniäitejä, mutta en viitsis lähteä kuitenkaan sanomaan että, hyviä teiniäitejä ei ole olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lasten saannin jälkeen mutta vuosia kuitenkin. Pätkissä tietenkin, en yhteen menoon. Työnteonkin aloitin 15-vuotiaana. Minulla on sekä lähihoitajan että sairaanhoitajan ammatit, uskot tai et. Ja lasten kanssa olemista on muukin kuin 24/7. Eiköstä vaan? Tosin tuota 24/7 olemista olen elänyt myös. Sanoinhan että päiväkotiin ei ole lapseni menneet alle vuoden vanhoina yksikään. Mikä tässä yhtälössä sinusta mättää??
Kyllä minä ihan totta olen, lihaa ja verta. Ja elämänikin on totta.
Vierailija:
suorittaa myös korkeakoulututkinnon, hankkia kaksi ammattia, ja olla työelämässä. Ja tietty ollut lastesi kanssa, koska olet omien sanojesi mukaan elänyt elämääsi heidän ehdoillaan. Joopa joo ;)Vierailija:
Sain ensimmäisen lapseni 18-vuotiaana. Lapsi oli toivottu, vaikkakaan ei kovin pitkään harkittu. Lapsen isän kanssa aloin seurustelemaan jo 14-vuotiaana ja suhteemme kesti lähes kymmenen vuotta.Raskaana ollessani en ole käynyt baareissa, en polttanut tupakkaa, en juonut edes yhtä lasillista viiniä tai siideriä tms. En ole koskaan jättänyt lapsiani yksin kotiin viittä minuuttia pitemmäksi ajaksi. Imettänyt olen parhaani mukaan jokaista lastani, ja imetysaikana en ole tupakoinut/käyttänyt alkoholia tms. Muutoinkin käyn baareissa harvoin, ehkä kolmisen kertaa vuodessa. Vauva-aikoina en silloinkaan. Kotona en tissuttele.
Nyt olen " entinen" teiniäiti, ikää on jo 30. Lapsia meillä on neljä. Yhtäkään lastani en ole vienyt alle vuoden vanhana hoitoon, vaan lähemmäs parivuotiaana vasta. Minulla on jo korkeakoulututkinto ja kaksi ammattia. Työelämässäkin olen ollut. En siis " syljeskele kattoon" ja kuluta veronmaksajien rahoja sen enempää kuin muutkaan tavalliset ihmiset.
Olen elänyt elämääni lasten ehdoilla, pitäen kuitenkin huolta myös omasta jaksamisestani. Enkä todellakaan voi sanoa olevani huono äiti, vaikka ensimmäisen lapseni nuorena sainkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
19-vuotiaana ja ihan hyvin sujui... mun ei tarvinnut bilettää kun olin sitä jo 14-vuotiaasta saakka tehnyt ja paljon.. röökistäkin luovuin jo ennen raskautta... nyt oon 23 (lokakuussa 24) ja toinen lapsikin jo on 5kk :) opiskelemaan lähden elokuussa iltaopiskeluna. Ja molempia lapsia olen imettänyt esikoista 7.5kk ja kuopusta nyt 5kk. Mulla on 30 vuotias kaveri joka taas on lähes joka viikonloppu bilettämässä ja hänellä 3 lasta joista nuorin myös 5kk... (ja hän veti röökiiä raskauden aikana ja ei imettenyt edes viikkoa )
Se on toden totta, että kun nuori saa lapsen, hän on suuressa vaarassa syrjäytyä. Siksi nuoria äitejä pitäisikin KANNUSTAA ja ROHKAISTA eikä syödä elävältä. Luuletteko, että se ainakaan heidän tilannettaan auttaa, että tuntemattomatkin ottavat heidät hampaisiinsa ja arvostelevat heitä äiteinä/isinä ilman mitään syytä? Voin sanoa, että YKSIKÄÄN näistä hyeenoista tässä ketjussa, ei ole aikuinen vaan keskenkasvuinen kakara. Miten edes kehtaatte?
..Ja kyllä, olen itse teiniäiti. Sain lapseni 19-vuotiaana ja olen aina huolehtinut hänestä suurella rakkaudella. Hän on minulle aivan äärettömän tärkeä, tekisin mitä tahansa hänen hyvinvointinsa eteen. (ja kun se kaikkia kiinnostaa, niin kyllä olen myös korkeakoulun käynyt ja tupakkaakaan en polta) Ihmisten ennakkoluulot ovat kuitenkin joskus järkyttäviä ja pahimpia valittajia ovatkin juuri hiukan yli parikymppiset, jotka voivat muka arvostella, koska ovat JO huimat kolme vuotta vanhempia ja siinä ajassahan elämänkokemusta on heille kertynyt jo paaaaljon enemmän. Kannattaa ehkä mennä itseensä ja miettiä, että miten voisi itse olla parempi äiti. Ei ainakaan laittamalla eteenpäin noin suvaitsemattomia ja ennakkoluuloisia asenteita ja uskomuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja vuosien varrella olen nähnyt paljon eri-ikäisiä äitejä. Yleensä ne nuoret äidit ovat maalaisjärjellä varustettuja. n. 40v esikoisen äidit pahimpia. Ei minkäänlaista suhteellisuudentajua.
eikä lapsi ole koskaan ollut yötä poissa kotoa, eikä kukaan vieras ole ikinä häntä hoitanut.
En käy baareissa, en ryyppää enkä polta, vaikka niitä juttuja harrastinkin ahkeasti ennen perhettäni.
Olemme aivan taatusti vähintään yhtä kunnollinen perhe kuin mikä tahansa " vanhempi" . Meillä ei kiroilla ja lapsi saa kunnon ruokaa, säännölliset päivärutiiniit. Kykenen neuvomaan ja auttamaan tiseäni paljon vanhempia äiti-ihmisiä, enkä ikäni puolesta ole laisinkaan hälmömpi tai kyvyttömämpi äitinä. Minulla on vahvat äidin vaistot ja osaan niitä käyttää.
Nuorista teiniäitiystävistä osa ei ole osannut jättää teini-iän perinteitä taakseen, vaan " bilettävät" ja rellestävät lapsesta huolimatta. Kuitenkin jotkut ovat kunnon kotimammoja siinä missä kuka muukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kuin ei koskaan missään pitäisi.
Tunnen erittäin läheisesti yhden teiniäidin, joka hoitaa lapsensa vastuullisesti. Isä on muutaman vuoden vanhempi ja perhe elää kuin mikä tahansa lapsiperhe, ehkä paremminkin kuin monet, sillä myös isä osallistuu innolla lapsen hoitoon. Äidillä on toki rankkaa, koska käy nyt raskauden takia kesken jääneitään opintoja loppuun ja samaan aikaan iltatöissä muutamana iltana viikossa, mutta kuten sanottu, isä on jakamassa vastuuta joten kaikki sujuu hyvin.
Itse olen nyt kolmekymppisenä ensimmäistä lasta odottavana miettinyt, että olisi kannattanut hankkia lapset aiemmin: mielekkäitä töitä ei 30-vuotiaalle naimisissa olevalle lapsettomalle naiselle löydy. Työnantaja vetää suorat johtopäätökset ja palkkaa joko reilusti nuoremman tai jo perheellisen.
Toinen sai lapsensa 17-vuotiaana ja toinen 18-vuotiaana. Kumpikin tuli raskaaksi vahingossa ja jäi yksinhuoltajaksi melko pian lapsen syntymän jälkeen. Siitä huolimatta he ovat huolehtineet lapsistaan kaikin puolin hyvin. Samalla molemmat äidit ovat suorittaneet yliopistossa maisterintutkinnon neljässä vuodessa. Kuinka moni teistä teiniäitien parjaajista pystyisi samaan?
Joskus vain käy niin, että fiksukin nuori tyttö tulee raskaaksi vahingossa ja liian nuorena. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että he eivät voisi olla hyviä ja vastuuntuntoisia äitejä, joiden lasten ei tarvitse etsiä äitiään kapakasta 2-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on entinen naapurimme.
Ikää oli 40+ kun oli lapsen saanut. Häntä kai voisi pitää " hyvänä" äitinä, mutta minä en pidä. Hän ylisuojeli lasta;
-Pihalla ollessa hän vahti haukkana lasta, ettei vaan luminen tumppu tai leikkilapio vahingossakaan mene suuhun
-Sisällä sama juttu, lapsella pehmuste kypärä päässä ja äiti koko ajan perässä (ettei lapsi vaan tipu sohvalta tmv. ) Luonnollisesti pistorasiat ymv. suojattu, laatikot lukittu kiinni jne. jne.
-Äiti meni " paniikkiin" lapsen hiukankin alkaessa itkeä/aivastaessa tmv. " Mikä hätä sillä nyt on?" (Ei yhtään mikään...)
-Kun lapsi nukkui, ei kotona saanut pitää minkäänlaista ääntä (rivitalo neliö). Ei vetää vessaa, ei katsella tv:tä, ei käyttää mikroa, ei täyttää/tyhjentää tiskikonetta, ei mitään!
No, ei jaksanut naisen mies (joka oikein ihana ja ns. " normaali" tapaus) kauaa menoa katsella. Lapsen ollessa noin pari vuotias mies muutti pois. Tavallaan pidän asiaa hyvänä, sillä miehen luona lapsi saanee elää normaalia elämää... Harmi vaan lapsen huoltajuus jäi äidille:(
Nyt lapsi on kasvanut, ja sama meno jatkuu. Pyörällä ei saa ajaa, se on vaarallista. Lapsi tekee suunnilleen kuolemaa, jos kaatuu ja saa naarmun polveensa... Ja näkisitte mitä meno on uimarannalla...! Lapsi ei saa tehdä mitään, nainen juoksee koko ajan hänen perässään, ja kieltää ei saa juosta, varo ettei järvivettä mene suuhun jne. jne
Nainen oli ihan järkevä, mutta lapsi sekoitti hänen päänsä:( En usko, että näin olisi käynyt, jos olisi lapsen nuorempana hankkinut, ja olisi ehkä useammankin lapsen saanut.
Lapsi EI voi hyvin, hänestä EI voi kasvaa normaalia ihmistä. Rahaa löytyy, mutta ei lasta voi kasvattaa lasipullossa. Entä sitten kun poika löytää kivan tytön itselleen tmv, millainen anopppi miniä paralla onkaan... Surullista:(
Antakaa ihmisten olla!