Minkä ikäisenä tajusit että nuoruus on takana ja vanhuuden vaivat ovat alkaneet?

En ole kokenut vielä mitään vanhuuden vaivoja. N59

No toistaiseksi menee aika hyvin. Valitan vaivoista sitten kun niitä tulee. Ihmiset vanhenee eri tavalla. Pitää vaan nauttia kaikesta siitä mikä on vielä hyvin ja kompensoida heikkouksia muilla keinoin. Ei vanheneminen sinänsä ole ollenkaan kurjaa.

65v

Just tänä vuonna. N69

Nyt olen 46v ja mitään vanhuuteen liittyviä vaivoja ei ole, vaivainen olin kyllä parikymppisenä mutta sittemmin huolehtinut itsestäni hyvin. 

Päälle 40v ostin silmälasit, n.58v alkoi polvi vaivata, 60v todettiin polven nivelrikko, 65v pääsin eläkkeelle.

40 ikävuoden jälkeen alkoi alamäki, myös ulkoisesti. Olen kyllä fyysisesti kohtuullisessa kunnossa mutta joka päivä on jotakin remppaa jossakin kehon kohdassa. Yhdestä vaivasta kun pääsee niin iskee toinen ja sama oravanpyörä pyörii viikosta toiseen. -n52

50 v.

Suuri osa hiuksista lähti, lihaskunto romahti.

Muutos oöi häkellyttävän nopea, sen jälkeen on ollut tasaisempaa.

En ole koskaan sen ihmeemmin miettinyt omaa ikääni, olen vain rennosti elänyt elämäni.

Elämä sujuu helpommin, kun ei liikaa suunnittele. N75

Minä en ole vielä huomannut tällaista.

N. kohta 50

Olen 53-vuotias ja aktiivinen liikkuja. Tässä parin vuoden sisällä olen huomannut, että palautuminen on hidastunut. Ennen juoksin monta pitkää juoksulenkkiä viikossa, vaikka peräkkäisinä päivinä. Nyt tuntuu, että pitää palautua välillä. 

Ikänäkö on, sain moniteholasit muutama vuosi sitten.

Mitään lääkityksiä ei ole.

Ihan OK vointi muuten, mutta nuoruuden kukassa en enää ole. 

Burnoutin jälkeen 49-vuotiaana. Koen muuten olevani vielä hyvinsäilynyt, mutta on tunnustettava etten ole nuori enää.

M51

Nyt 67-vuotiaana alkaa ikä tuntua. Parasta ennen -päivämäärä taisi umpeutua. Mieli lentää mutta keho ei pysy mukana. 

Noin 44v kohdalla. Mieshän ei valita tms mutta kun muisteli ensitapaamisia niin kyyneleet alkaa valumaan poskilta. Sitä vanhenee ihan oikeasti.

- Kylmis

Ennen oli unet märkiä ja pierut kuivia. Nykyään toisinpäin.

N52

Uskon että niin kauan kun mielessään on nuori niin ei kroppakaan rapistu niin nopeasti. Jos asennoituu olemaan vanhus niin kyllähän siinä sitten happanee.

Nuoruus on takana, mutta vahuuden vaivat vielä edessä. Tervettä keski-ikää elän. Aloitin juuri taas juoksuharrastuksen pienen tauon jälkeen. 

N55

Tuollatavoin arvioi lähinnä vain terveydenhuollon ihmiset niitä asiakkaitaan, kukaan ikääntynyt ei koe omalla kohdallaan että nyt elämä on pelkästään vanhuutta niine vaivoineen, vaan elämää eletään vaivoista huolimatta, ei ole sen kummoisempaa kuin jos nuorella iällä sairastuu, siihen sopeutuu ja toimii niissä rajoissa mihin pystyy, ei siinä ole mitään psyyken muuttumista toiseksi ihmiseksi. 

Kyllä geeneillä on merkitystä eli jos suvussa on vaikka nivelongelmia esim. reumaa ja nivelrikkoa niin kyllä ne tahtoo vaan siirtyä eteenpäin. Eli itsellä ei ole kumpaakaan mutta kyllä lonkissa jo kolottaa, samoin muissa nivelissä vaikka liikun joka päivä. Eli osassa vanhenemista ja vaivoja sanelee myös geenit. Vaikka olisi kuinka aktiivinen niin voi olla vaivoja. -n51

Nyt 53vee sen on huomannut. Ei jaksa enää kävellä päivittäin pitkiä matkoja joka päivä. Jos kävelee 10km tai yli kahtena päivänä peräkkäin, niin kolmantena jalat ovat aivan loppu, särkee ja täytyy pitää huilipäivä ja olen harrastanut kävelylenkkejä vuosikymmeniä. Lähinäkö on vähän heikentynyt, ei tahdo pystyä lukemaan tuoteselosteita kaupassa jos ovat hyvin pienellä. Alkoholin sietokyky on lisääntynyt. Mikään määrä alkoholia ei enää oikein johda nousuhumalaan. Jos juo todella paljon niin sitten vain sammuu ja muisti lähtee, mutta ei tule enää nousuhumalaa eikä krapulaa. En ole tosin koskaan saanut krapulaa alkoholista, olen sitä geneettistä tyyppiä. Jos juo paljon niin olet vain täysin normaali siihen asti kuin sammuu, ei euforiaa. 

46v. Selkäranka alkoi hajota.