Tiesithän, ettet peri aviopuolisoasi jos teillä on lapsia!!!

Puolisoiden omaisuuden jako Tekstiversio



...kun avioliitto purkautuu puolison kuoleman johdosta

Kun avioliitto on purkautunut toisen puolison kuoleman johdosta ja kuolleelta puolisolta on jäänyt rintaperillisiä (lapsia tai näiden jälkeläisiä), voivat leski tai perilliset vaatia toimitettavaksi omaisuuden jakoa eli ositusta.



Tässä omaisuuden osituksessa puolisoiden kaikki omaisuus jaetaan pääsäännön mukaan tasan. Eloonjäänyt puoliso saa omaisuudesta puolet ja perilliset yhteensä toisen puolen. Omaisuuden osituksen jälkeen kukin perillinen voi lisäksi vaatia, että perillisten kesken toimitetaan perinnönjako.



Omaisuus jaetaan tällä tavoin tasan kuitenkin vain silloin, kun eloonjääneelle puolisolle kuuluu vähemmän omaisuutta kuin kuolleelle puolisolle. Jos sen sijaan eloonjääneelle puolisolle kuuluu enemmän omaisuutta kuin kuolleelle puolisolle, on eloonjääneellä puolisolla aina oikeus pitää kaikki oma omaisuutensa itsellään.



Esimerkki 1: Matti ja Maija ovat avioliitossa keskenään ja heidän avioliittonsa purkautuu Matin kuoleman johdosta. Matin perillisinä ovat puolisoiden lapset A ja B. Matilla on omaisuutta 200 000 euron arvosta, Maijalla 100 000 euron arvosta. Tässä tapauksessa omaisuuden ositus toimitetaan siten, että Maija saa puolet yhteenlasketusta omaisuudesta (300 000 euroa) eli 150 000 euroa ja lapset A ja B yhteensä samoin 150 000 euroa. Toisin sanoen: koska tässä tapauksessa eloonjääneellä puolisolla, Maijalla, oli vähemmän omaisuutta kuin ensiksi kuolleella puolisolla, Matilla, puolisoiden omaisuus jaetaan tasan Maijan ja lasten A ja B kesken.



Esimerkki 2: Jos edellisessä esimerkissä avioliitto olisikin purkautunut Maijan eikä Matin kuoleman johdosta, saa Matti pitää koko oman omaisuutensa (200 000 euroa) ja lapset A ja B saavat vain äidilleen Maijalle kuuluneen omaisuuden (100 000 euroa). Toisin sanoen: koska eloonjääneellä puolisolla, Matilla, oli enemmän omaisuutta kuin Maijalla, Matti saa pitää koko omaisuutensa itsellään eikä hänen tarvitse luovuttaa mitään omaisuudestaan lapsille A ja B.

Edellä sanotun lisäksi eloonjääneelle puolisolle turvataan oikeus pitää hallinnassaan perheen yhteisenä kotina käytetty asunto ja siihen kuuluva asuntoirtaimisto, jos eloonjääneellä puolisolla ei ole omistuksessaan muuta, kodiksi sopivaa asuntoa.



Jos avioliitto purkautuu puolison kuoleman johdosta, mutta kuolleelta puolisolta ei ole jäänyt rintaperillisiä (lapsia tai näiden jälkeläisiä), eloonjäänyt puoliso perii koko kuolleen puolison omaisuuden, jos kuollut puoliso ei ollut testamentilla toisin määrännyt. Molempien puolisoiden kuoltua on viimeksi kuolleelta puolisolta jäänyt omaisuus jaettava pääsäännön mukaan tasan kummankin puolison perillisten kesken.



...ja avioerossa

Kun avioeroa koskeva asia on tullut käräjäoikeudessa vireille, voi kumpikin puoliso vaatia omaisuuden jakoa, ositusta, toimitettavaksi. Puolisoiden ei tarvitse jäädä odottamaan kuuden kuukauden harkinta-ajan umpeen kulumista tai lopullista avioerotuomiota, vaan ositus voidaan toimittaa heti, kun asia on tullut vireille. Avioeron perusteella toimitettavassa omaisuuden osituksessa jaetaan pääsäännön mukaan puolisoiden kaikki omaisuus tasan puolisoiden kesken.



Esimerkki 3: Matti ja Maija hakevat avioeroa yhteisellä hakemuksella. Omaisuuden ositus voidaan toimittaa sen jälkeen, kun hakemus on jätetty tuomioistuimelle. Matilla on omaisuutta 200 000 euron arvosta, Maijalla 100 000 euron arvosta. Tällöin omaisuuden ositus toimitetaan pääsäännön mukaan siten, että kumpikin saa osalleen puolet puolisoiden omaisuudesta (300 000 euroa) eli 150 000 euroa.



On kuitenkin muistettava, että omaisuuden jakaminen tasan on vain pääsääntö, josta voidaan poiketa. Tästä pääsäännöstä poikkeaminen voi erityisesti perustua siihen, että puolisot ovat tehneet avioehtosopimuksen, taikka siihen, että omaisuuden ositusta sovitellaan kohtuusnäkökohtien perusteella.



Avioehtosopimus ja omaisuuden ositus

Avioehtosopimus vaikuttaa siihen, miten omaisuus jaetaan osituksessa. Avioehtosopimus koskee osituksen toimittamista sekä silloin, kun avioliitto purkautuu toisen puolison kuoleman johdosta että myös silloin, kun ositus toimitetaan avioeron perusteella.



Käytännössä on tavallisin avioehtosopimus, jossa määrätään, että kummallakaan puolisolla ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen. Tämä tarkoittaa sitä, että avioliiton purkauduttua puolisoiden omaisuutta ei jaeta tasan, vaan kumpikin puoliso pitää oman omaisuutensa itsellään.



Avioehtosopimuksella voidaan myös määrätä, että puolisolla ei ole avio-oikeutta tiettyyn toiselle puolisolle kuuluvaan omaisuuteen, esimerkiksi tämän perintönä saamaan maatilaan. Tämä määräys merkitsee sitä, että puolisoiden kesken jaetaan tasan kaikki muu omaisuus paitsi avioehtosopimuksessa mainittu maatila.



Avioehtosopimus ei kuitenkaan ole ehdottomasti sitova. Sen määräyksistä voidaan poiketa tai se voidaan jättää kokonaan huomiotta osituksen sovittelussa, jos avioehtosopimuksen noudattaminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen.



Omaisuuden osituksen sovittelu

Omaisuuden osituksen sovittelu tarkoittaa sitä, että yksittäistapauksessa voidaan kohtuusharkinnan perusteella poiketa niistä säännöistä, joita omaisuuden osituksessa olisi muutoin noudatettava.



Omaisuuden ositusta voidaan sovitella, jos se johtaisi:



kohtuuttomaan lopputulokseen tai

siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua.

Kun osituksen sovittelua harkitaan, on erityisesti otettava huomioon:



avioliiton kestoaika

puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden säilyttämiseksi ja kartuttamiseksi

muut näihin verrattavat, puolisoiden taloutta koskevat seikat.

Osituksen sovittelu tapahtuu siis ottamalla huomioon kohtuus- ja oikeudenmukaisuusnäkökohdat kussakin yksittäistapauksessa erikseen. Tämän vuoksi ei voida ennalta asettaa yleisiä sääntöjä siitä, milloin osituksen sovittelu tulee kysymykseen, miten sovittelu toimitetaan taikka kuinka useissa tapauksissa ositusta sovitellaan.



Tavallisimmat tilanteet, joissa sovittelu tulee harkittavaksi, voidaan kuitenkin kuvata seuraavan kahden esimerkin avulla:



Esimerkki 1: Lyhytaikainen lapseton avioliitto, ei avioehtosopimusta. Matti ja Maija solmivat avioliiton. Avioliiton kestettyä kaksi vuotta puolisot tuomitaan avioeroon. Matilla on omaisuutta 600 000 euron arvosta, Maijalla on 200 000 euron arvoinen asunto-osake. Kumpikin on ansiotyössä, avioliitosta ei ole lapsia. Omaisuuden osituksesta voimassaolevien pääsääntöjen mukaan puolisoiden omaisuus (800 000 euroa) olisi jaettava tasan, jolloin Matti joutuisi luovuttamaan 200 000 euroa omasta omaisuudestaan Maijalle.

Osituksen sovittelua koskevien sääntöjen mukaan voidaan kuitenkin tällöin päättää, että kumpikin pitää oman omaisuutensa, koska muutoin Maija tulisi lyhytaikaisen avioliiton jälkeen saamaan perusteetonta etua.



Esimerkki 2: Pitkäaikainen avioliitto - avioehtosopimus. Antti ja Raija tuomitaan avioeroon avioliiton kestettyä 16 vuotta. Puolisoilla on avioliitosta 14 ja 12 vuoden ikäiset lapset. Antin kuukausitulot ovat 4000 euroa kuukaudessa, Raijan 2000 euroa. Raija on ollut kotona kymmenen vuotta ja tänä aikana hoitanut kotia ja lapsia. Puolisoiden ainoan omaisuuden muodostaa Antin nimissä oleva 400 000 euron arvoinen osakehuoneisto, puolisoilla ei ole velkoja.

Antin ja Raijan tekemän avioehtosopimuksen mukaan kummallakaan ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, joten omaisuutta jaettaessa Antti tulisi säilyttämään nimissään olevan osakehuoneiston eikä Raija saisi lainkaan omaisuutta.

Osituksen sovittelua koskevien sääntöjen mukaan avioehtosopimuksen määräykset voidaan jättää huomiotta ja jakaa omaisuus (400 000 euroa) tasan puolisoiden kesken, koska avioehtosopimuksen noudattaminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen, kun otetaan huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden taloudellinen asema sekä Raijan toiminta yhteisen talouden hyväksi. Tällöin kumpikin tulee saamaan omaisuutta 200 000 euron arvosta.



Miten omaisuuden ositus toimitetaan?

Omaisuuden ositus voidaan toimittaa joko siten, että



osapuolet toimittavat osituksen itse keskenään tekemänsä sopimuksen mukaisesti (sopimusositus) taikka

osituksen toimittaa tuomioistuimen tähän tehtävään määräämä pesänjakaja, tavallisesti asianajaja (toimitusositus).

Kun ositus toimitetaan sopimusosituksena, osituksesta on laadittava asiakirja, joka on päivättävä ja allekirjoitettava sekä kahden esteettömän henkilön todistettava oikeaksi. Jos taas pesänjakaja toimittaa osituksen, laaditaan toimituksesta asiakirja, jonka pesänjakaja allekirjoittaa.



Puolisoiden omaisuussuhteita selvitettäessä ja omaisuuden ositusta suunniteltaessa on aina syytä kääntyä asianajajan, valtion oikeusaputoimiston tai muun asiantuntevan lakimiehen puoleen. Tällöin on myös aiheellista tiedustella mahdollisuutta saada korvausta oikeudenkäyntikuluista oikeusturvavakuutuksen (kotivakuutus) perusteella tai valtion varoin kustannettua oikeusapua.

-tämä on lainattu oikeusministeriön sivuilta-

Perintökaari 5.2.1965/40



Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 LUKU

Oikeudesta saada perintö

1 §



Periä voi vain se, joka elää perittävän kuolinhetkellä; kuitenkin periköön sitä ennen siitetty lapsi, jos tämä sittemmin syntyy elävänä.

2 §



Jos perillinen on kuollut eikä voida todistaa, että hän on elänyt perittävän jälkeen, katsottakoon hänen kuolleen ennen perittävää.

3 §



Ulkomaalaisella on Suomessa yhtäläinen oikeus perinnön saamiseen kuin Suomen kansalaisella.



Sellaisen valtion kansalaisen kohdalta, jossa Suomen kansalaisella ei ole perintöoikeutta tai jossa hän on perinnön saajana huonommassa asemassa kuin kotimaan kansalainen, voidaan asetuksella säätää vastaava rajoitus.

Lakia lukeneena tiedän kuinka eri tilanteissa avioliitossa ja avoliitossa olevat ovat toisen puolison kuollessa.

Avoliitossa toisen kuollessa lapset perivät kuolleen omaisuuden kokonaisuudessaan.

Avioliitossa, jossa ei ole avioehtoa toisen puolison kuollessa avioparin omaisuus lasketaan yhteen ( poikkeustapauksissa saattaa esim. osa olla tämän ulkopuolella, jos on vaikka perinyt jotain jonkun testamenttaamana ja siinä on ollut ehto ettei puoliso peri jne). Tämä yhteen laskettu omaisuus jaetaan kahteen osaan: toinen puolisolle ja toinen puoli jaetaan lasten kesken. Lisäksi leskellä on vielä oikeus jäädä esim. yhteisomistuksessa oleeseen tai kuolleen omistamaan asuntoon asumaan elämänsä ajaksi, jos voidaan todistaa, että asunto on ollut pääsijainen asumispaikka, eivätkä lapset sitä voi myydäasuntoa myydä, samoin kun myös asunnon irtaimisto on suojattu lesken kuolemaan asti.

Näissä on siis huomattava ero.

Ei lapset peri sitä lesken omistamaa puolikasta koska hänhän elää vielä, DAA!

Avopuoliso taas ei saa " puolison" kuollessa mitään vaan lapset perivät kaiken, ei ole edes oikeutta asuntoon.

Tiedän toki ja paljon muutakin. Minä olen kuitenkin sitä mieltä, että omaisuus menee ydinperheessä suht oikeaan osoitteeseen kaikissa mahdollisissa vaihtoehdoissa. Uusperheet on taas sellainen sotku, että siinä saa olla tosi, tosi tarkkana. Muuten oma omaisuus saattaa löytyä parhaassa tapauksessa vaikka exän taskusta.



Suosittelen kaikkia uusperheellisiä vähintään miettimään testamenttia, avioehtoa ja vakuutuksia ja niiden edunsaajia erityisesti.



Itsekin uusperheellinen ja hivenen aivojumppaa asian tiimoilta tehnyt.

et miten käy jos mies kuolee ensin, ollaan naimisissa mut omaisuus on mun nimissä. Miehellä on 2 lasta, 1 exän kans ja 1 mun kans. Miten tässä tilanteessa homma menis?

Vierailija:

Avopuoliso taas ei saa " puolison" kuollessa mitään vaan lapset perivät kaiken, ei ole edes oikeutta asuntoon.

hyötyy miehen lapsetkin siitä, tietääkseni. Jos teillä ei ole avioehtoa jakautuu omaisuus puoliksi. Ja miehesi lapset saavat sen mihen " osuuden" myös tämä ex:n kanssa tehty lapsi saa saman osan kuin teidän yhteiset lapset. tilanteessasi kannattaisi todella suojata tuo oma omaisuutesi ettei se mene ex:n lapselle jos miehesi kuolee.

näin olen käsittänyt muutenki, mut hyvä et sai varmistuksen.

Tiedän viel saavani perintöä yms jonka tietysti haluan pitää omassa suvussa.



11

Vierailija:

et miten käy jos mies kuolee ensin, ollaan naimisissa mut omaisuus on mun nimissä. Miehellä on 2 lasta, 1 exän kans ja 1 mun kans. Miten tässä tilanteessa homma menis?

Jos miehesi kuolee ensin eikä hänellä ole mitään omaisuutta, ei hänen lapsensa exän kanssa eikä teidän yhteinen saa mitään, koska ei ole mitään mitä saisi.

Kun taas sinä kuolet (miehesi jälkeen) saa teidän yhteinen lapsi sinun omaisuutesi, olettaen ettet ole mennyt uusiin naimisiin eikä avioehtoa ole.

Jos sinä kuolet ennen miestäsi, saa yhteinen lapsenne puolet ja miehesi puolet omaisuudestasi.

tekemään siitä testamentti, jossa määritellään perintö sinulle ja jälkeläisillesi eli ettei aviopuolisolla ole oikeutta perittävään omaisuuteen. Näin saat suojattua omaisuuden täydellisesti vaikkei teillä miehen kanssa olisi mitään avioehtoa niin miehelläsi ei ole koskaan (eikä miehen muilla lapsilla) mitään oikeutta perittävään/perittyyn omaisuuteen. Tämä kannattaa tehdä !

täytyy tosiaan ottaa asia puheeks, ennakkoperinnön sain jo mut kyllähän sen voi edelleen rajata avioehdolla ulos?

Ja eikö avioehdon voi laatia vaan kuoleman varalle?

11 toivottavasti vielä luet tätä ketjua. Kuten arvata saattaa olet saanut aika pahasti vääriä neuvoja tai ainakin sellaisia, jotka eivät kaikissa tilanteissa pidä paikkansa, varsinkaan jos teillä ei ole avioehtoa.



Mikäli omaisuus on sinun nimissäsi ja teillä ei ole avioehtoa, niin siinä tapauksessa omaisuutesihan menee osituksessa sinun ja miehesi kanssa puoliksi. Tällöin sinun lapsesi ja miehen aikaisemman liiton lapsi perii miehen. Mikäli miehen kuoleman jälkeen vielä miehen aikaisemman suhteen lapsi kuolee, niin tämä omaisuus vielä osittain (puoliksi) hujahtaa miehen exän taskuun eli parhaassa tapauksessa sinun omaisuudestasi neljäsosa menee miehen exälle.



Suosittelen teille erittäin vakavasti, että teette oikein pätevän asianajajan/lakimiehen kanssa testamentin ja avioehdon, joka ottaa kaikki tilanteet huomioon, mikäli yllä oleva ei ole sitä mitä tahdot.



Niin ja jos teette avioehdon vain kuoleman osalta, niin mieshän saa sitten avioerossa puolet omaisuudestasi ja sitten taas voi käydä juuri noin kuin tuossa yllä mainitsin, että huikeimmassa tilanteessa omaisuutesi neljäsosa on siellä exän taskussa.

13:lle sen verran, että ei sillä ole mitään tekemistä että milloin omaisuus on hankittu, jollei niin avioehdossa juuri nimenomaan mainita. 99% tilanteista siis varmaan sellaisia, joissa joko kaikki on osituksen alaista eli sekä avioliittoa ennen että avioliiton aikana hankittu omaisuus menee puoliksi tai sitten perinteisellä avioehdolla, jossa kummallakaan ei ole avio-oikeutta toisen omaisuuteen eli silloin tehdään vain omaisuuden erottelu.



Joku muu myös aikaisemmin sanoi, että avioliitossa omaisuus muuttuisi yhteiseksi. Näin ei ole vaan ne ovat täysin erilliset. Vasta osituksessa ne voidaan katsoa yhteiseksi, jos ei ole avioehtoa.

j

Minua jaksaa ihmetyttää, kuinka ihmiset eivät selvitä tekemisiensä (esim. naimisiin meno) laillisia vaikutuksia yhtään etukäteen.

olen avoliitossa mutta menossa naimisiin piakkoin, meillä on yksi yhteinen lapsi ja miehellä lapsi (jo täysi-ikäinen) edellisestä avoliitostaan. Mieheni ei ole suomalainen ja lapsi on entisessä kotimaassa (opiskelee, ei asu enää kotona). Anteeksi pitkä lavertelu, tästä nyt ei varsinaisesrti ole hyötyä kaiketi.



Miehellä ei ole omaisuutta (toistaiseksi, ennen kuin perii vanhempansa, jonkun verran velkaa kyllä), asuntomme tällä hetkellä on minun nimissäni (myös as-laina kokonaisuudessaan). Olemme kuitenkin ostaneet uuden asunnon jossa miehelläni on puolet asuntolainasta nimissään ja siten myös puolet asunnon omistuksesta, osa käteisrahoituksesta tulee minulta ( n. 85000-100 000 euroa, äitini perintö- hänellä testamentti jossa sanotaan ettei ole oikeutta perintöön tai perinnöllä hankittuun omaisuuteen). Millaiset paperit meidän tulisi siis tehdä minkäkin varalta- en halua että mieheni lapsi pääsisi käsiksi minun äidiltäni perimään omaisuuteen- se kuuluu yksinomaan meidän yhteiselle lapsellemme. Lisäksi haluaisin varmistaa sen että voin asua asunnossamme niin kauan kuin haluan huolimatta siitä että myös mieheni poika perii jos mieheni kuolee. Meillä siis yhteistä asuntolainaa nyt 35 000 ja yhtiölainaa 115000 (suhteet voivat muuttua jonkin ajan kuluttua). Meillä on pariturvahenkivakuutus, jossa edunsaajana toisemme. Lisäksi on eläkevakuutukset molemmilla (yht 50 000), ja minulla työn puolesta ryhmähenkivakuutus.



Sekava sepustus, jäiköhän jotain olennaista mainitsematta...

Pysyinköhän ihan kaikessa mukana, mutta minun ymmärtääkseni kaikki menisi ihan ok, jos vaan teette avioehdon ja sitten jatkossa jos ostatte omaisuutta, niin ostatte sitä teidän omaisuuksien suhteessa eli jos vaikka sinä laitat 100000 pesämunaa asuntoon ja mies 0, niin sitten jos laitatte 50/50 omistuksen, niin miehelle tulee sitten 100000 enemmän lainaa kuin sulle.



Testamentti voi tietty olla kans tarpeen, jos haluat varmistella myös omaisuutta siten ettei mene missään nimessä jonnekin. Eli periaatteessa omaisuus voi kai mennä myös miehesi lapselle, mutta se vaatii kai sen, että ensin kuolet sinä ja lapsesi perii sinut. Sitten jos lapsi kuolee ilman perillisiä ja miehesi on edelleen elossa, niin omaisuus siirtyy miehellesi joka voi sitten taas periytyä hänen lapselleen.



Mutta selitäpä vielä tuo teidän asunnon omistamiskuvio. Onko teillä nyt kaksi asuntoa? Toinen sinun nimissä ja sinun omaisuutta ja sinun lainalla ja sitten toinen yhteiseksi ja molemmilla yhtä paljon lainaa nyt, mutta sinä aiot käyttää entisen asunnon myynnin rahoja uuden kustantamiseen? Ymmärsinkö oikein?

tämä nykyinen asunto on siis täysin minun nimissäni ja rahoitettu nimissäni olevalla asuntolainalla ja äitini perinnöllä. Tämä on nyt sitten myyty (käsiraha saatu, lopulliset kaupat toukokuussa) ja tästä tulee tuo rahoitusosuus uuteen asuntoomme. Käytänössä minä siis olen rahoittanut uutta asuntoamme enemmän vaikka omistus on 50/50... turvana kuitenkin tuo äitini testamentti. Tarkoitus on kuitenkin tehdä niin että mies lyhentää yhtiölainaa, kun tiedossa on että tulossa on isompi könttäsumma.

melba:

Pysyinköhän ihan kaikessa mukana, mutta minun ymmärtääkseni kaikki menisi ihan ok, jos vaan teette avioehdon ja sitten jatkossa jos ostatte omaisuutta, niin ostatte sitä teidän omaisuuksien suhteessa eli jos vaikka sinä laitat 100000 pesämunaa asuntoon ja mies 0, niin sitten jos laitatte 50/50 omistuksen, niin miehelle tulee sitten 100000 enemmän lainaa kuin sulle.

Testamentti voi tietty olla kans tarpeen, jos haluat varmistella myös omaisuutta siten ettei mene missään nimessä jonnekin. Eli periaatteessa omaisuus voi kai mennä myös miehesi lapselle, mutta se vaatii kai sen, että ensin kuolet sinä ja lapsesi perii sinut. Sitten jos lapsi kuolee ilman perillisiä ja miehesi on edelleen elossa, niin omaisuus siirtyy miehellesi joka voi sitten taas periytyä hänen lapselleen.

Mutta selitäpä vielä tuo teidän asunnon omistamiskuvio. Onko teillä nyt kaksi asuntoa? Toinen sinun nimissä ja sinun omaisuutta ja sinun lainalla ja sitten toinen yhteiseksi ja molemmilla yhtä paljon lainaa nyt, mutta sinä aiot käyttää entisen asunnon myynnin rahoja uuden kustantamiseen? Ymmärsinkö oikein?