Mikä oletus se on että ystävyys jatkuu aina ja ikuisesti kun usein toinen alkaa ilkeäksi jossain vaiheessa?

siitä vaan vedä välit poikki ilman selityksiä ..tietää tyyppi ite mitä on tehnyt..  näin minäkin oon tehnyt , en tarvi feikkifrendejä.  tylysti vaan!

Mä kerroin miltä musta tuntuu ja hänen mielestä olin ilkeä häntä kohtaan.

Helpommal pääsis kun feidaa vaan. 

Ps hänkin ihmetteli miks lopetan ku "ollaan tunnettu niin pitkään", no oisit sitä miettinyt silloin kun aloit ilkeäksi minua kohtaan. 

Oma ystäväni on muuttunut, vaikka hän on aina ollut vähän outo. Viimeksi kerroin hänelle tapahtumasta niin kiitti ja harmitteli kun ei pääse osallistumaan ja nyt kerroin myös niin viestin rivien välistä luettuna suuttui asiasta. Luulen että alkaa olla aika loppumetreillä kyseinen ystävyys. Hän on ainoa ystävä jonka kanssa joudun miettimään mitä ja miten uskallan sanoa kun suuttuu mm. tukemisesta, asioista joista en ole ollut tietoinen ja puhuu muutenkin välillä törkeästi. Luulen että hän myös tulkitsee asioita väärin jos ne ei ole kieliopillisesti oikein, koska toisen ystäväni kanssa samaa ongelmaa ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Oma ystäväni on muuttunut, vaikka hän on aina ollut vähän outo. Viimeksi kerroin hänelle tapahtumasta niin kiitti ja harmitteli kun ei pääse osallistumaan ja nyt kerroin myös niin viestin rivien välistä luettuna suuttui asiasta. Luulen että alkaa olla aika loppumetreillä kyseinen ystävyys. Hän on ainoa ystävä jonka kanssa joudun miettimään mitä ja miten uskallan sanoa kun suuttuu mm. tukemisesta, asioista joista en ole ollut tietoinen ja puhuu muutenkin välillä törkeästi. Luulen että hän myös tulkitsee asioita väärin jos ne ei ole kieliopillisesti oikein, koska toisen ystäväni kanssa samaa ongelmaa ei ole. 

Lisäyksenä viestiink: mielestäni voit hyvin kertoa hänelle asiat, jos haluat. Itse en jaksa oman ystäväni kohdalla niin tehdä koska hän luultavasti ei ymmärtäisi ja suuttuisi vain. Ja minulle on helpompaa päättää ystävyys näivettämällä kun asuu monen sadan kilometrin päässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma ystäväni on muuttunut, vaikka hän on aina ollut vähän outo. Viimeksi kerroin hänelle tapahtumasta niin kiitti ja harmitteli kun ei pääse osallistumaan ja nyt kerroin myös niin viestin rivien välistä luettuna suuttui asiasta. Luulen että alkaa olla aika loppumetreillä kyseinen ystävyys. Hän on ainoa ystävä jonka kanssa joudun miettimään mitä ja miten uskallan sanoa kun suuttuu mm. tukemisesta, asioista joista en ole ollut tietoinen ja puhuu muutenkin välillä törkeästi. Luulen että hän myös tulkitsee asioita väärin jos ne ei ole kieliopillisesti oikein, koska toisen ystäväni kanssa samaa ongelmaa ei ole. 

Lisäyksenä viestiink: mielestäni voit hyvin kertoa hänelle asiat, jos haluat. Itse en jaksa oman ystäväni kohdalla niin tehdä koska hän luultavasti ei ymmärtäisi ja suuttuisi vain. Ja minulle on helpompaa päättää ystävyys näivettämällä kun asuu monen

Niin ja ei oo tosiaan pakko kertoa jos et halua.

Tuo ajatus on peräisin jostain ikivanhoista ajoista, jolloin ajatus oli, että mikään asia ei saisi muuttua tai kasvaa. Todellisuushan ei ole tuo enää tänä päivänä, vaan ihmiset kasvaa ja sitä myötä ihmisten ympärille tulee aina uusia ihmisiä, ketkä peilaa sitä tämän hetkistä tilannetta ja itse sitä ihmistä. Sinun ei ole mikään pakko olla tekemisissä kenenkään kanssa ketkä eivät palvele enää sinun omaa näkemystäsi maailmasta tai sinun omia tavoitteitaisi tai ihan vaan nykyisiä arvoja. Tähän lukeutuu myös oma perhe. Joskus sitä vaan itse kasvaa pois entisestä ympäristöstä ja siitä ei pitäisi kenenkään suuttua, vaan pikemminkin kannustaa. Jos ihminen on yksin, se voi olla hyvä välivaihe tulevalle, eli on päästänyt jo irti vanhasta, mutta ei ihan vielä löytänyt sitä uutta. Kaikki ihmiset vaan pois ympäriltä, ketkä eivät enää palvele sinun omia intressejäsi millään tavoin, koska muuten he vaan imevät sinut kuiviin. Itsekästä varmaan, mutta välillä sen kuuluu mennä niin. 

Ihmiset muuttuvat ajan myötä.  Samoin ystävyyssuhteet. 

Eiköhän toisetkin ihmiset huomaa sen käytöksen. Yksi kaverini menetti vanhempansa yläasteikäisenä ja hänestä tuli tosi ilkeä toisia ihmisiä kohtaan. Jossain vaiheessa ajattelin että ihan sama, ei minulla ole mitään velvollisuutta kuunnella aina vaan toisen kiukuttelua. Seuraavien vuosien aikana tältä taisi kaikota aikalailla kaikki kaverit. Itse varmaan vieläkin ihmettelee, että miksi, koska ei koskaan nähnyt omassa käytöksessään mitään väärää ja huoltajansa syyttivät vain tämän kavereita jotka ei olleetkaan tukena, toisin sanoen jaksaneet kuunnella ilkeilyä ja sietää ikävää käytöstä.

Mulla ei ole ystäviä, mieluusti olen yksin, niin ei tarvitse pelätä että puhuu vääriä asioita toisille, ettei toinen kuormitu tai pahoita mieltään.