50-vuotias traumataustainen tyyppi vastailee kysymyksiin, kysykää nuoret jos haluatte tietää mitä on luvassa!

Vierailija kirjoitti:

Oletko taloudellisesti ns kuivilla?

Kyllä. Tosin aina en ole ollut. Olin pahoissa veloissa n. 35 vuotiaaksi saakka.

ap

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olet psykedeelien käytöstä?

Olen välttänyt, koska en ole halunnut ottaa riskejä.

Tiedän kyllä mitä haet, mutta en enää lähde siihen. 

ap

Hmm.. 

Minusta tuntuu ettet ole saanut apua näiden käsittelemiseen?

Minulla on hyvin samankaltainen lapsuus ja pääsin terapiaan joka auttoi jo alkuunsa todella paljon kun sai tulla kohdatuksi tunteineen. Olen todella kiitollinen että olen saanut mahdollisuuden toipua. Pystyin jättämään toksisen työn, ihmissuhteeseet, päihteet, tupakoinnin ja aloittamaan alusta elämäni. En kerta kaikkiaan tarvitse niitä enää ja olen vapaampi kuin koskaan kaikista rajoittavista mielen kahleista mitä on ollut. Kuitenkin vielä on matkaa jäljellä mutta rakennan täysin omaa elämääni omasta sisimistäni käsin. Teen sellaisia päätöksiä joita todella haluan ja joihin tunnen sellaista sisäistä vahvaa kutsumista ja tiedän olevan hyväksi minulle. 

On tässä kyllä paljon tätä ennen kärsitty ja tuska on ollut lähes sietämätöntä mutta nyt moni taistelu on muuttunut rauhaksi sisällä. 

Vierailija kirjoitti:

Toivon vieminen ja valehtelu nuorille onkin juuri traumataustaisille tyypillistä. Pyyhe kehään vaan.

Hänen kokemuksena. Täytyisikö valehdella?

Vierailija kirjoitti:

Hmm.. 

Minusta tuntuu ettet ole saanut apua näiden käsittelemiseen?

Minulla on hyvin samankaltainen lapsuus ja pääsin terapiaan joka auttoi jo alkuunsa todella paljon kun sai tulla kohdatuksi tunteineen. Olen todella kiitollinen että olen saanut mahdollisuuden toipua. Pystyin jättämään toksisen työn, ihmissuhteeseet, päihteet, tupakoinnin ja aloittamaan alusta elämäni. En kerta kaikkiaan tarvitse niitä enää ja olen vapaampi kuin koskaan kaikista rajoittavista mielen kahleista mitä on ollut. Kuitenkin vielä on matkaa jäljellä mutta rakennan täysin omaa elämääni omasta sisimistäni käsin. Teen sellaisia päätöksiä joita todella haluan ja joihin tunnen sellaista sisäistä vahvaa kutsumista ja tiedän olevan hyväksi minulle. 

On tässä kyllä paljon tätä ennen kärsitty ja tuska on ollut lähes sietämätöntä mutta nyt moni taistelu on muuttunut rauhaksi sisällä. 

Olen käynyt psykoterapian jo 20 vuotta sitten. Sain siitä apua, mutta valmista ei tullut. 

ap

Jeesus antaa sulle uuden identiteetin.

Paljon voimia kaikille traumataustaisille nuorille. Ja vanhemmillekin. En tarkoittanut olla negatiivinen, kerroin vain miten itse koen asiat. Se on yhden henkilön kokemus, ei sen kummempaa.

Hyvää yötä kaiikille.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on myös traumatausta ja olen paljon viime aikoina miettinyt, että voiko tällä taustalla saavuttaa koskaan sellaista kokonaisvaltaista onnellisuutta? Kaikki on elämässäni nyt hyvin, mutta se joku epämääräinen melankolia painaa aina taustalla ja mietin, onko se pysyvää?

Mikä on sinun kokemuksesi?

Olen pahoillani, mutta olen tullut siihen käsitykseen, että ei voi. Tietynlaisen vakaan tilan voi saavuttaa, osin onnenkin, mutta ei kokonaisvaltaista. Se ei silti tarkoita, etteikö elämä voi olla hyvää ilman sitäkin.

Korostan, että tämä on vain minun kokemukseni. Mutta koska kysyit, vastasin omalta puoleltani.

ap

Kiitos vastauksesta. Näin olen itsekin ajatellut ja tässä ehkä vaiheessa hyvästellä se ajatus, että tämän kokonaisempaa minusta ei tule, mutta olen ihan tyy

En lukkiutuisi tuohon ajatukseen. Itseäni viehättää Jungin kehitys/elämänkaaripsykologia, tai syvyyspsykologia mikä rohkaisee omien unien pohdintaan ja kaiken alitajuisen ja torjutus/unohdetun tiedostamiseen. Myös traumataustainen viisikymppinen. Viihdyn aika hyvin nahoissani nykyään. Haluan ajatella että kehityn tästä vielä vaikka minullakin on jumeja, pessimismiä, muutoshaluttomuutta ja pelkoja. Se että nauraa päivittäin jollekin spontaanisti on hyvä merkki. Kaikenlaista menneisyydestä voi myös tässä iässä nousta mieleen.

En halua elää sellaista elämää missä minulla ei ole aikaa itseni kuuntelulle. Epämääräiset ahdistukset ovat jääneet kokonaan, samoin kiduttavat unettomuusjaksot.

Vierailija kirjoitti:

Paljon voimia kaikille traumataustaisille nuorille. Ja vanhemmillekin. En tarkoittanut olla negatiivinen, kerroin vain miten itse koen asiat. Se on yhden henkilön kokemus, ei sen kummempaa.

Hyvää yötä kaiikille.

ap

Kiitos kiinnostavasta ketjusta!

Kaikkea hyvää aloittajalle elämässä eteenpäin. Tekisi mieleni halata sitä pientä lasta sisälläsi, mutta tee sinä se puolestani.

Onko sinulla ollut ketään, joka on nähnyt sinussa potentiaalia? Olet ainakin hyvän ammatin itsellesi lukenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ammatti?

En paljasta tarkemmin, mutta akateeminen tutkinto on ja julkisella sektorilla olen,

ap

Mä voin hyvin kertoa. Kirjanpitäjä, yliopistotutkinto 

T. Toinen traumataustainen, 40v

Mistä asioista sinulle tulee hyvä mieli?

Hyvää yötä ja kaikkea hyvää ap:lle ja muillekin traumataustaisille.