50-vuotias traumataustainen tyyppi vastailee kysymyksiin, kysykää nuoret jos haluatte tietää mitä on luvassa!

Sehän se ongelma onkin, että traumataustaiselle itsensä kuunteleminen voi viedä totaalisen harhaan. Jos alkoholismi, huumeet, rajattomuus ja köyhyys on kaikki mitä tiedät, niin harva pystyy tekemään parempia valintoja kuin toistamaan traumansa. Jos jonkun onnistuu hakemaan apua ja löytämään parempaa seuraa on mahis onnistua muuttamaan elämäänsä. -eri

Vierailija kirjoitti:

Sehän se ongelma onkin, että traumataustaiselle itsensä kuunteleminen voi viedä totaalisen harhaan. Jos alkoholismi, huumeet, rajattomuus ja köyhyys on kaikki mitä tiedät, niin harva pystyy tekemään parempia valintoja kuin toistamaan traumansa. Jos jonkun onnistuu hakemaan apua ja löytämään parempaa seuraa on mahis onnistua muuttamaan elämäänsä. -eri

Voin vahvistaa tämän.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen traumatausta sulla on?

Paha. Olen perheestä, jossa oli alkoholismia, väkivaltaa, mt-ongelmia ja kaikkea siihen liittyvää.

Olin lastenkodissakin joskus hetken sen takia.

ap

Miksi teit siitä identiteetin itsellesi?

Omat neuvoni ovat tässä:

- hakeudu erilaiseen porukkaan tai ympäristöön missä olet kasvanut

- älä vahingossakaan kouluttaudu alalle, jossa ne tulee taas vastaan

- hyväksy se, että uudet kaverisi ei ole pohjimmiltaan samanlaisia kuin sinä. Voit olla heidän kaveri silti.

- älä luovuta, älä uhriudu. Ei ole mitään tahoa joka auttaisi, jossakin vaiheessa kaikki on käsissäsi

- ikuinen ulkopuolisuuden tunne tulee seuraamaan sinua lopun ikääsi, mutta sen kestää kyllä (varsinkin kun ikää tulee)

ap

Käsittele asiat, vapaudu traumasta ja kohtaa maailma avoimin mielin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen traumatausta sulla on?

Paha. Olen perheestä, jossa oli alkoholismia, väkivaltaa, mt-ongelmia ja kaikkea siihen liittyvää.

Olin lastenkodissakin joskus hetken sen takia.

ap

Miksi teit siitä identiteetin itsellesi?

En tehnyt siitä identiteettiä itselleni. Olen kertonut asiasta vain puolisolleni ja aikanaan exälleni. Kukaan muu ei tiedä siitä, paitsi tietysti pari sukulaista.

Miksi oletit, että olisin tehnyt? Piditkö minua draamailijana? Olen nähnyt helvetin, en ajatellut fiilistellä sitä lopun elämääni, mutta voin auttaa joitakin jotka on vielä kehitysvaiheessa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Käsittele asiat, vapaudu traumasta ja kohtaa maailma avoimin mielin.

Klassinen helpommin sanottu kuin tehty, mutta hyvä neuvo sinänsä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen traumatausta sulla on?

Paha. Olen perheestä, jossa oli alkoholismia, väkivaltaa, mt-ongelmia ja kaikkea siihen liittyvää.

Olin lastenkodissakin joskus hetken sen takia.

ap

Miksi teit siitä identiteetin itsellesi?

En tehnyt siitä identiteettiä itselleni. Olen kertonut asiasta vain puolisolleni ja aikanaan exälleni. Kukaan muu ei tiedä siitä, paitsi tietysti pari sukulaista.

Miksi oletit, että olisin tehnyt? Piditkö minua draamailijana? Olen nähnyt helvetin, en ajatellut fiilistellä sitä lopun elämääni, mutta voin auttaa joitakin jotka on vielä kehitysvaiheessa.

ap

Esim.'ikuinen ulkopuolisuuden tunne' vähän vihjailee siihen suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen traumatausta sulla on?

Paha. Olen perheestä, jossa oli alkoholismia, väkivaltaa, mt-ongelmia ja kaikkea siihen liittyvää.

Olin lastenkodissakin joskus hetken sen takia.

ap

Miksi teit siitä identiteetin itsellesi?

En tehnyt siitä identiteettiä itselleni. Olen kertonut asiasta vain puolisolleni ja aikanaan exälleni. Kukaan muu ei tiedä siitä, paitsi tietysti pari sukulaista.

Miksi oletit, että olisin tehnyt? Piditkö minua draamailijana? Olen nähnyt helvetin, en ajatellut fiilistellä sitä lopun elämääni, mutta voin auttaa joitakin jotka on vielä kehitysvaiheessa.

ap

Esim.'ikuinen ulkopuolisuuden tunne' vähän vi

Se siis ei ole mikään "mä ole traumataustainen ja erilainen ja siksi olen ulkopuolella kun mun pitää"-juttu, vaan se että kun lapsena palikat on menneet vinoon, tunnet niin vaikket haluaisi. Ei sitä tietysti tarvitse kellekään kertoa, mutta se tunne kulkee mukana. Tietäisit sen, jos olisit kokenut kovia traumoja. (vaikka nekin on tietysti subjektiivisia kokemuksia, en vähättele).

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen traumatausta sulla on?

Paha. Olen perheestä, jossa oli alkoholismia, väkivaltaa, mt-ongelmia ja kaikkea siihen liittyvää.

Olin lastenkodissakin joskus hetken sen takia.

ap

Miksi teit siitä identiteetin itsellesi?

En tehnyt siitä identiteettiä itselleni. Olen kertonut asiasta vain puolisolleni ja aikanaan exälleni. Kukaan muu ei tiedä siitä, paitsi tietysti pari sukulaista.

Miksi oletit, että olisin tehnyt? Piditkö minua draamailijana? Olen nähnyt helvetin, en ajatellut fiilistellä sitä lopun elämääni, mutta voin auttaa joitakin jotka on vielä kehitysvaiheessa.

a

Välttämiskäyttäytyminen on myös suuntaa antava. Kehoitat välttämään traumasta muistuttavia tilanteita, eli sinussa on vielä triggereitä.

Itselläni on myös traumatausta ja olen paljon viime aikoina miettinyt, että voiko tällä taustalla saavuttaa koskaan sellaista kokonaisvaltaista onnellisuutta? Kaikki on elämässäni nyt hyvin, mutta se joku epämääräinen melankolia painaa aina taustalla ja mietin, onko se pysyvää?

Mikä on sinun kokemuksesi?

Välttämiskäyttäytyminen on myös suuntaa antava. Kehoitat välttämään traumasta muistuttavia tilanteita, eli sinussa on vielä triggereitä.

Varmasti onkin. En ole missään vaiheessa sanonut olevani "valmis", ainoastaan varmaankin pidemmällä kuin moni nuori. Jos sanomisistani on heille jotakin apua, niin hyvä.

Ja tämähän on vain netti ja maanantai-ilta. Ei psykoterapia.

ap

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on myös traumatausta ja olen paljon viime aikoina miettinyt, että voiko tällä taustalla saavuttaa koskaan sellaista kokonaisvaltaista onnellisuutta? Kaikki on elämässäni nyt hyvin, mutta se joku epämääräinen melankolia painaa aina taustalla ja mietin, onko se pysyvää?

Mikä on sinun kokemuksesi?

Olen pahoillani, mutta olen tullut siihen käsitykseen, että ei voi. Tietynlaisen vakaan tilan voi saavuttaa, osin onnenkin, mutta ei kokonaisvaltaista. Se ei silti tarkoita, etteikö elämä voi olla hyvää ilman sitäkin.

Korostan, että tämä on vain minun kokemukseni. Mutta koska kysyit, vastasin omalta puoleltani.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on myös traumatausta ja olen paljon viime aikoina miettinyt, että voiko tällä taustalla saavuttaa koskaan sellaista kokonaisvaltaista onnellisuutta? Kaikki on elämässäni nyt hyvin, mutta se joku epämääräinen melankolia painaa aina taustalla ja mietin, onko se pysyvää?

Mikä on sinun kokemuksesi?

Olen pahoillani, mutta olen tullut siihen käsitykseen, että ei voi. Tietynlaisen vakaan tilan voi saavuttaa, osin onnenkin, mutta ei kokonaisvaltaista. Se ei silti tarkoita, etteikö elämä voi olla hyvää ilman sitäkin.

Korostan, että tämä on vain minun kokemukseni. Mutta koska kysyit, vastasin omalta puoleltani.

ap

Olet täysin vastuuton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on myös traumatausta ja olen paljon viime aikoina miettinyt, että voiko tällä taustalla saavuttaa koskaan sellaista kokonaisvaltaista onnellisuutta? Kaikki on elämässäni nyt hyvin, mutta se joku epämääräinen melankolia painaa aina taustalla ja mietin, onko se pysyvää?

Mikä on sinun kokemuksesi?

Olen pahoillani, mutta olen tullut siihen käsitykseen, että ei voi. Tietynlaisen vakaan tilan voi saavuttaa, osin onnenkin, mutta ei kokonaisvaltaista. Se ei silti tarkoita, etteikö elämä voi olla hyvää ilman sitäkin.

Korostan, että tämä on vain minun kokemukseni. Mutta koska kysyit, vastasin omalta puoleltani.

ap

Kiitos vastauksesta. Näin olen itsekin ajatellut ja tässä ehkä vaiheessa hyvästellä se ajatus, että tämän kokonaisempaa minusta ei tule, mutta olen ihan tyytyväinen tähänkin mihin olen nyt päässyt.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on myös traumatausta ja olen paljon viime aikoina miettinyt, että voiko tällä taustalla saavuttaa koskaan sellaista kokonaisvaltaista onnellisuutta? Kaikki on elämässäni nyt hyvin, mutta se joku epämääräinen melankolia painaa aina taustalla ja mietin, onko se pysyvää?

Mikä on sinun kokemuksesi?

Lisään vielä että melankolia ja iulkopuolisuuden tunne tulee seuraamaan sinua loppuun asti, mutta niiden kanssa oppii elämään ja elämä voi olla hyvää.

Mutta se ei ole samaa, kuin henkisesti eheillä ihmisillä.

Mutta se ei ole maailmanloppu. On sokeita, on rampoja, on kuuroja. Kaikki he oppivat elämään vammansa kanssa. Tai suurin osa. Sama se on pahasti traumataustalla. Ja ikä helpottaa.

Ja nämä ovat vain omia näkemyksiäni, joku muu voi kokea toisin. Jokaisella on oma polkunsa.

ap

Oletko taloudellisesti ns kuivilla?

Mitä mieltä olet psykedeelien käytöstä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on myös traumatausta ja olen paljon viime aikoina miettinyt, että voiko tällä taustalla saavuttaa koskaan sellaista kokonaisvaltaista onnellisuutta? Kaikki on elämässäni nyt hyvin, mutta se joku epämääräinen melankolia painaa aina taustalla ja mietin, onko se pysyvää?

Mikä on sinun kokemuksesi?

Olen pahoillani, mutta olen tullut siihen käsitykseen, että ei voi. Tietynlaisen vakaan tilan voi saavuttaa, osin onnenkin, mutta ei kokonaisvaltaista. Se ei silti tarkoita, etteikö elämä voi olla hyvää ilman sitäkin.

Korostan, että tämä on vain minun kokemukseni. Mutta koska kysyit, vastasin omalta puoleltani.

ap

Olet täysin vastuuton.

Huomasithan, että siinä luki että se on vain hänen kokemuksensa, ei objektiivinen totuus.

-sivusta

Toivon vieminen ja valehtelu nuorille onkin juuri traumataustaisille tyypillistä. Pyyhe kehään vaan.