Muistisairas vanhempi

Vierailija kirjoitti:

Isäni oli muistisairas ja ohjeistus oli meille silloin että todeta vaan muistisairaan sanomisiin että ok siis että ei alkaa väittämään vastaan.

Kyllä minut vanhustyössä koulutettiin vuorovaikutukseen muistisairaan kanssa. Myös isäni on muistisairas. Ok, ei kuulu minun vuorovaikutuksellisuuteen, eikä kukaan ole äitiäni noin opettanut. Toki meillä on olemassaan ollut aina hyvät vuorovaikutustaidot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävää kun äitini 'muistaa' sodan aikaisi asioita, vaikka oli tapahtuma-aikaan alle 2v. Mutta viime viikon tapahtumia ei muista

 

         Tuo juuri kuuluu muistisairauteen. Lähimuisti pettää.

 

Se lähimuisti katoaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain äitini muistitestiin, mutta hän ei suostu hyväksymään tulosta. Huijattiin kuulemma. Ei kerrottu etukäteen, että ne sanat mitä sanottiin pitää painaa mieleen ja kysytään uudestaan. Muutenkin jotain ihan höpöjuttuja piti tehdä, jotka ei kerro arjessa pärjäämisestä mitään! Nyt kun tuli kutsu pään kuvaukseen, niin semmoiseen ei suostu. Haluavat vain harjoitella ja rahastaa. 

Mitä niistä tutkimuksista on iloa ja kenelle?

Edunvalvontaa varten ainakin tarvitaan lääkärintodistus

Mutta ei sitä edunvalvontaa pelkästään kuvauksen perusteella saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnustellen etene, muistuttele lempeästi niin kauan kuin näet, että siitä on jotain hyötyä eikä vanhempi ahdistu. Jossakin vaiheessa voit luopua kokonaan ja mennä mukaan kivoihin tarinoihin, ahdistavista jahdatat puheen pois.

Toimii josssain hoitokodissa asuvan kanssa

No höpsis! Olen muistisairaan tytär ja olen työkseni hoitanut muistisairaita 30 vuotta. Puhun omaiselle, kuten asiakkaille. Muistisairaus vaatii hoitajalta hyviä vuorovaikutustaitoja. Toki minulla on lämmin suhde muistisairaaseen omaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Jos kyse on muistisairaudesta, oikominen ei auta. Hakekaa tietoa muualta kuin täältä, taikatemppuja ei ole. Esim Muistiliitto/terveystoimi.

Kun löytyy ässä hihasta, pärjää pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain äitini muistitestiin, mutta hän ei suostu hyväksymään tulosta. Huijattiin kuulemma. Ei kerrottu etukäteen, että ne sanat mitä sanottiin pitää painaa mieleen ja kysytään uudestaan. Muutenkin jotain ihan höpöjuttuja piti tehdä, jotka ei kerro arjessa pärjäämisestä mitään! Nyt kun tuli kutsu pään kuvaukseen, niin semmoiseen ei suostu. Haluavat vain harjoitella ja rahastaa. 

Mitä niistä tutkimuksista on iloa ja kenelle?

Nähdään se todellinen kunto ja saadaan oikea apu tyypille, joka väittää pärjäävänsä eikä ongelmia ole. Vaikka niitä onkin ja paljon onkin. 

Ei se päänkuva mistään kunnosta kerro. Siihen tarvitaan toimintakyvyn arviota. Päänkuva antaa viitteitä johtuuko muistiongelmat aivoverenkierron häiriöistä. Toki joskus myös pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Muistisairaustutkimuksissa se on enemmän poissulkeva kuin diagnoosiin johtava tutkimus ja jos asianomainen ei usko tutkimustuloksiin ei hän hakeudu lääkärin vastaanotolle tutkimustulosten perusteella eikä lääkäri hae kotoa vaikka tutkimustulos jostain sairaudesta kertoisikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnustellen etene, muistuttele lempeästi niin kauan kuin näet, että siitä on jotain hyötyä eikä vanhempi ahdistu. Jossakin vaiheessa voit luopua kokonaan ja mennä mukaan kivoihin tarinoihin, ahdistavista jahdatat puheen pois.

Toimii josssain hoitokodissa asuvan kanssa

Miksei toimi kotona asuvan kanssa?

Kysy sitten kun olet asunut muistisairaan kanssa 24/7 vaikkapa vuoden ajan.

Mikäli et kykene kunnioittamaan, luovuta. Äitini asunu muistisairaan kanssa 5 vuotta, minä lomitan. En saa otetta sanomaasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain äitini muistitestiin, mutta hän ei suostu hyväksymään tulosta. Huijattiin kuulemma. Ei kerrottu etukäteen, että ne sanat mitä sanottiin pitää painaa mieleen ja kysytään uudestaan. Muutenkin jotain ihan höpöjuttuja piti tehdä, jotka ei kerro arjessa pärjäämisestä mitään! Nyt kun tuli kutsu pään kuvaukseen, niin semmoiseen ei suostu. Haluavat vain harjoitella ja rahastaa. 

Mitä niistä tutkimuksista on iloa ja kenelle?

Nähdään se todellinen kunto ja saadaan oikea apu tyypille, joka väittää pärjäävänsä eikä ongelmia ole. Vaikka niitä onkin ja paljon onkin. 

Ei sieltä mitään apua saa vaan läheiset saa huolehtia kuten parhaaksi näkee. Se ei paljon kokonaiskuvassa jeesaa jos kotipalvelu käy antamassa aamu- ja iltalääkkeet koska tuohan on se helpoin osa jonka läheisetkin hoitaa vaikka vasemmalla kädellä. Sen sijaan sitä apua pitäisi saada siihen, että muistisairas nukkuu kunnolla eikä heräile vessaan kerran tunnissa (ja etenkin kun on melkolailla autettava sinne ja pois) tai vastaavalla tavalla hyppyytä vessaan päiväsaikaankin. Sen että saa takaisin istumaan telkkarin eteen niin se on vartti ja kas, justiinsa olisi tarve päästä pytylle. Eikä auta vaikka sanoo, että just sieltä vessasta tultiin vaan alkaa vänkäys kuinka varmaan ei ole oltu ja kyllä hän tietäisi jos olisi vessassa käynyt.. Sitten siellä istuessa toteaakin että no eihän minua tainnutkaan pissattaa. Ja vaipatkin on käytössä eli voisi laskea alleen jos siltä tuntuu mutta kun pitää päästä vessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain äitini muistitestiin, mutta hän ei suostu hyväksymään tulosta. Huijattiin kuulemma. Ei kerrottu etukäteen, että ne sanat mitä sanottiin pitää painaa mieleen ja kysytään uudestaan. Muutenkin jotain ihan höpöjuttuja piti tehdä, jotka ei kerro arjessa pärjäämisestä mitään! Nyt kun tuli kutsu pään kuvaukseen, niin semmoiseen ei suostu. Haluavat vain harjoitella ja rahastaa. 

Mitä niistä tutkimuksista on iloa ja kenelle?

Nähdään se todellinen kunto ja saadaan oikea apu tyypille, joka väittää pärjäävänsä eikä ongelmia ole. Vaikka niitä onkin ja paljon onkin. 

Ei sieltä mitään apua saa vaan läheiset saa huolehtia kuten parhaaksi näkee. Se ei paljon kokonaiskuvassa jeesaa jos kotipalvelu käy antamassa aamu

Lisään vielä että muistitutkimukset ym kuvaukset jne on tehty ja on ollut sairaalassa kaatumisten ja sekoilun takia ja vanhusten kuntoutusosastollakin hoidossa, mutta sieltä kotiuttavat aina koska ei ole kuulemma sairaalahoidon tarpeessa (ja ilmeisen raskas hoidettava ja valvottaa huonenaapureitaankin) eikä hoivakotijonoonkaan oteta. Kotipalvelu tarjosi aamu- ja iltalääkkeiden antamiseen apua, mutta muuta ei sieltäkään ollut tarjolla tässä vaiheessa koska kotonakin pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävää kun äitini 'muistaa' sodan aikaisi asioita, vaikka oli tapahtuma-aikaan alle 2v. Mutta viime viikon tapahtumia ei muista

 

         Tuo juuri kuuluu muistisairauteen. Lähimuisti pettää.

 

Se lähimuisti katoaa.

Joo ei sitä ole enää ollenkaan. Lisäksi tuo vanhojen muistelukin on melko mielenkiintoista, koska puhuu ihan kummallisista asioista ja on löytänyt itsestään hartaan uskovaisenkin vaikka koskaan ei tapakristittyä kummemmin ole elänyt eikä siis ole käyty edes joulukirkossa. Lisäksi haukkuu kaikki tuttavat ja ystävänsä pilkalliseen sävyyn "muka-ystäviksi" joita ei kiinnosta mitä hänelle kuuluu vaikka puhelin soi harva se päivä moneen kertaan ja milloin soittaa pirkko ja milloin liisa, mutta ei suostu vastaamaan moisille "muka-ystäville". Hetken päästä sitten uhriutuu kun ei ole ystäviä eikä kukaan koskaan soita eikä tule käymään. Minua (tytärtään) kuvittelee omaksi siskokseen joka sitten kuulemma on se ainoa ihminen maailmassa johon hän voi luottaa. Tuon kyseisen siskon kanssa eivät ole olleet minkäänlaisissa väleissä ainakaan 40 vuoteen..

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Kaikki kommunikaation äitini kanssa on nykyään vänkäämistä ja jankkaamista. Kaikki on niiin hankalaa

Tuttua. Tuntuu että vähemmällä / helpommalla pääsee kun sanoo just päinvastaisia asioita eli kun on ruoka-aika niin sanoo, ettei syödä vielä niin taatusti tahtoo samantien ruokapöytään. Ja sitten kun sanoo että pitää ottaa 4 perunaa niin lautaselle saa laitettua sen kaksi kuten oli tarkoituskin.

Mä en oikeasti käsitä miksi ihan joka ikisessä asiassa pitää vängätä vastaan? Vahingossakaan ei voi olla mistään samaa mieltä tai hyväksyä sitä mitä toinen sanoo. Lisäksi ihmetyttää se miksi pitää olla niin ilkeä ja häijy eli vaikka muuten ei oikein muista ja hakee sanoja niin kummasti tuo kaikki häijyys tulee kyllä kuin apteekin hyllyltä eikä tee tiukkaakaan muistaa ilkeitä sanoja tai ikävää äänensävyä. Kuitenkin ihminen oli aiemmin ihan normaalin mukava ja sopuisa tyyppi.

Helpolla (tai no joo) pääsee he joiden läheinen on "vain" sellainen höppänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kyse on muistisairaudesta, oikominen ei auta. Hakekaa tietoa muualta kuin täältä, taikatemppuja ei ole. Esim Muistiliitto/terveystoimi.

Kun löytyy ässä hihasta, pärjää pitkälle.

Ei sillä pärjää enää edes huomenna mikä tänään toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lue Muistiliiton sivuilta. Suhtautumisesta muistisairauden oireisiin löytyy verkosta muutenkin paljon tekstiä.

Miten suhtautua muuten kuin käsityksiä oikomalla, kun vanhus soittaa klo 5 yöllä, että onko Ylellä joku ongelma kun ei tule telkkarista uutisia

Pidät puhelimesi öisin lentotilassa kuten muutkin ihmiset. Kenelläkään ei ole yhtään mitään syytä soittaa keskellä yötä läheisilleen. Jos on todellinen hätä, soitetaan hätänumeroon. Jos muistisairas ei ymmärrä enää sellaista asiaa, sen paikka ei ole yksin kotona vaan laitoksessa. 

Hyvin yksinkertaista. 

Keskellä yötä puhelimeen vastaamiseen ei ole oikeasti yhtään mitään syytä ellei ole töissä häkessä tms. Sekä huonot, että hyvät uutiset ehtii kyllä aamullakin kuulla. 

Ihmisistä muuten kannattaa erota aina niin hyvissä väleissä, ettei tarvitse ajatella että pitää kuolinvuoteen ääreen kiirehtiä. Ei tarvitse sitten senkään takia puhelimeen öisin vastata. 

Äitini on ruvennut puhumaan rivoja dementoiduttuaan. Ei pääse hoitoon, kun on 93-vuotias isä joka huolehtii. Asun itse 500 km päässä enkä pysty huolehtimaan. Viimeksi kävin muutama viikko sitten ja hermostuin. 

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Kaikki kommunikaation äitini kanssa on nykyään vänkäämistä ja jankkaamista. Kaikki on niiin hankalaa

Tästä voit päätellä, että ei kannata jatkuvasti oikoa, koska menee vänkäämiseksi. Vai sellaisista edes keskustellaan, jotka ovat tärkeintä. 

Esimerkiksi mummo kysyi "onko ne lampaat ruokittu?". Ei siihen aleta inttämään, että eihän sinulla ole ollut lampaita enää vuosikymmeniin vaan todetaan, että kyllä ne on ruokittu. Ulos mennessä taas pitää keksiä perustelu, miksi pitäisi olla vaatteet päällä niin, että hän uskoo.

Vierailija kirjoitti:

Äitini on ruvennut puhumaan rivoja dementoiduttuaan. Ei pääse hoitoon, kun on 93-vuotias isä joka huolehtii. Asun itse 500 km päässä enkä pysty huolehtimaan. Viimeksi kävin muutama viikko sitten ja hermostuin. 

Mulla palaa pinna myöskin harva se päivä vaikka tietenkin tiedän ettei saisi. Oma äitini alkoi kanssa tuon ihmeellisen rivoilun ja selostaa sekä puhelimessa että naamatusten kuinka hän seuraavaksi aikoo selvittää kaikki seksijutut koska nyt on kuulemma kaikki muut asiat jo selvillä. Välillä käyttäytyy isääni kohtaan kuin pikkutyttö ja se on oikeasti vähän pelottavaakin kuinka saa naamalleenkin sellaisen pikkulapsen ilmeen ja onnistuu luomaan vaikutelman kuin olisi joku 4-vuotias. Sitten hetken päästä onkin sellainen supermustis "kaulin-vaimo" kun isäni on lähdössä ruokakauppaan / lenkille ja tupisee yksin isoon ääneen kuinka hän kyllä tietää mitä sellaisilla reissuilla on aina tehty..

Yhdessä vaiheessa oli jo jotain masennus- ja unilääkkeitä käytössä että tasaisivat oloa mutta ne teki vaan sen, että sitten itkeskeli pitkin päivää ja luki ääneen ohjelmien tekstityksiä ja sitten taas selosti jotain aivan ufoa juttua ja taas itkettiin.. Öisin ei nukkunut edes niiden lääkeiden avulla. Nyt on siis muuten huomattavasti skarpimpi, mutta aivan omituinen ja hirvittävän huomionkipeä.

Ja se kyllä hippasen hirvittää kuinka nopeasti nuo oireet sitten lopulta iskeekään ja kuinka vinhaa vauhtia ne pahenee. Itselläkin kun sattuneesta syystä on suuri riski sairastua niin kenenkään autettavaksi en todellakaan halua jäädä (lapsettomana sitä olisin vieraiden ihmisten armoilla) mutta noinko sitä sitten ehtii tai hoksaa tehdä sitä omaa ratkaisuaan niin ajoissa että omat jalat vielä kantaa ja saa lähteä saappaat jalassa? Vai pitäisikö tässä jo alkaa sulattelemaan ajatusta, että se on max 15-20 vuotta mitä tätä omaa elämääkään on enää jäljellä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Kaikki kommunikaation äitini kanssa on nykyään vänkäämistä ja jankkaamista. Kaikki on niiin hankalaa

Tästä voit päätellä, että ei kannata jatkuvasti oikoa, koska menee vänkäämiseksi. Vai sellaisista edes keskustellaan, jotka ovat tärkeintä. 

Esimerkiksi mummo kysyi "onko ne lampaat ruokittu?". Ei siihen aleta inttämään, että eihän sinulla ole ollut lampaita enää vuosikymmeniin vaan todetaan, että kyllä ne on ruokittu. Ulos mennessä taas pitää keksiä perustelu, miksi pitäisi olla vaatteet päällä niin, että hän uskoo.

Tai jos puhuu kuolleesta pojastaan kuin olisi elossa, ei todellakaan kannata mennä oikaisemaan.

Tunnelma ratkaisee, ei pidä riidellä. Vaikka saisit muistisairaan hetkeksi uskomaan, että näkemänsä oli harha, kohta hän sen jo unohtaa ja taas uskoo harhoihiinsa. Ei kannettu vesi kaivossa pysy, niin sanotusti.

Fyysinen kosketus usein rauhoittaa muistisairasta. Esim. kun tuli vieraita ja oli keskustelua, jota äiti ei enää pystynyt seuraamaan vaan tuskastui tai suuttui, menin hänen viereensä istumaan ja otin kädestä kiinni. Äiti seuraili sen jälkeen ihan tyytyväisenä vieraiden juttelua, oli "mukana". Muistisairas tuntee varmaan usein ulkopuolisuutta.

Mun lakimiehellä on muistisairaus. Ei tahdo myöntää sitä tai sitten työskentelee mun vastapuolen eduksi. Eli ajaa kaksilla rattailla. Kaikki menee päin helvettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnustellen etene, muistuttele lempeästi niin kauan kuin näet, että siitä on jotain hyötyä eikä vanhempi ahdistu. Jossakin vaiheessa voit luopua kokonaan ja mennä mukaan kivoihin tarinoihin, ahdistavista jahdatat puheen pois.

Toimii josssain hoitokodissa asuvan kanssa

Miksei toimi kotona asuvan kanssa?

Kotiin ei voi lukita. Puhelintai ei voi takavarikoita

Ei se lukitseminen eikä puhelimen takavarikointi yhtään sen paremmin onnistu muuallakaan.

Hoitopaikoissa onnistuu lukitseminen ja jopa kiinni sitominen. Siinä vaiheessa siirryttiin pysyvään hoitoon, kun kotona oli pidettävä koko ajan lukkojen takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnustellen etene, muistuttele lempeästi niin kauan kuin näet, että siitä on jotain hyötyä eikä vanhempi ahdistu. Jossakin vaiheessa voit luopua kokonaan ja mennä mukaan kivoihin tarinoihin, ahdistavista jahdatat puheen pois.

Toimii josssain hoitokodissa asuvan kanssa

Miksei toimi kotona asuvan kanssa?

Kotiin ei voi lukita. Puhelintai ei voi takavarikoita

Ei se lukitseminen eikä puhelimen takavarikointi yhtään sen paremmin onnistu muuallakaan.

Hoitopaikoissa onnistuu lukitseminen ja jopa kiinni sitominen. Siinä vaiheessa siirryttiin pysyvään hoitoon, kun kotona oli pidettävä koko ajan luk

Ihan samalla tavalla siellä hoitopaikassa tarvitaan rajoittaviin toimenpiteisiin luvat kuin missä tahansa muuallakin.