Miten te muut epäonniset ihmiset jaksatte uskoa, että joskus on teidän vuoronne onnistua?
Olen perusihminen. Teen töitä kovasti, minulla on perhe ja pyrin auttamaan aina ystäviäni ja yhteiskuntaa. Olen silti jatkuvasti ilman omaa syytäni huonojen uutisten kohde. Läheiseni sairastavat vakavasti, heillä on taloudellista ongelmaa, jota yritän auttaa, minulla ei ole turvaverkkoja ympärilläni......ja aina kun saan suurempia uutisia, niin ne ovat ongelmia. Olen montakymmentä vuotta ajatellut, että pian on minun vuoroni päästä helpommalla, kunhan vain hoidan oman elämäni hyvin ja teen asiat parhaalla mahdollisella tavalla. Kysynkin siis, että miten te muut samalla tavalla huonoilla uutisilla kuorrutetut ihmiset jaksatte uskoa, että elämä on joskus kevyempää ja helpompaa kulkea?
Kommentit (22)
En uskokaan. Ei se vaan kaikilla parane.
Sulla sentään on työpaikka. Itse en saa edes töitä enkä meinaa jaksaa enää tätä.
Minulla alkaa olla samanlainen tilanne, että alan olla sitä mieltä, että toiset pääsevät täällä helpommalla kuin toiset ja se on arpapeliä usein. Itse voi tehdä asiat oikein hyvinkin ja silti aina on epäonnea mukana. Toiset perseilevät minkä ehtivät ja aina on lopulta onni myöden.
ap
"kunhan vain hoidan oman elämäni hyvin ja teen asiat parhaalla mahdollisella tavalla"
Mikään ei takaa mitään, ja täydellisyyteen pyrkimisestä aiheutuva kuormitus voi olla se mikä pilaa elämää.
Joitain asioita on parempi tyytyä tekemään vain niin hyvin että "menettelee".
Tarkoitin lähinnä sitä, että olen hyvä ystävä ja vanhempi sekä puoliso. En ryyppää ja rällästä enkä kerjää ongelmia. Saan ne ihan vain olemalla minä.
ap
Mitä enemmän epäonnistun sitä enemmän mulla on mahdollisuus myös onnistua.
Miten seiska ajattelet, että se olisi itse järjestettävissä?
Kuulostaa itseaiheutetulta. Sekaannut liikaa muiden asioihin ja teet niistä omia ongelmiasi. Miksi yrität auttaa taloudellisesti läheisiäsi, kun et ilmeisesti itsekään ole mikään hyvätuloinen? Ja samaan aikaan puhut läheisistä ja sanot kuitenkin, ettei sinulla ole tukiverkkoa. Eli onko niitä läheisiä vai ei? Lopeta ylipäätäään muiden ihmisten liiallinen auttaminen, jos et itse saa vastavuoroisesti apua.
Sulla on töitä, perhe ja ystäviä. Et kuulosta erityisen epäonnekkaalta.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on töitä, perhe ja ystäviä. Et kuulosta erityisen epäonnekkaalta.
Minusta kuulostaa, että ap on negatiivinen valittajatyyppi, jolla on aina joku huonosti. Etelänmatkalla ja hiekkaa kengissä, kadehtii kaveria, jolla ei ole.
Tuskin olisit sitkään onnellinen vaikka kaikki mitä keksit haluta ojennettaisiin suoraan käteesi.
Vierailija kirjoitti:
Minulla alkaa olla samanlainen tilanne, että alan olla sitä mieltä, että toiset pääsevät täällä helpommalla kuin toiset ja se on arpapeliä usein. Itse voi tehdä asiat oikein hyvinkin ja silti aina on epäonnea mukana. Toiset perseilevät minkä ehtivät ja aina on lopulta onni myöden.
ap
Mistä sinä oikeasti tiedät millaista kaverisi elämä on ja mitä hän on tehnyt sen eteen? Pari perseilyä ei vielä pilaa elämää. Ehkä hän tekee arjessa parhaansa eikä vaan valita, että elämä kohtelee huonosti ja muilla on helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitin lähinnä sitä, että olen hyvä ystävä ja vanhempi sekä puoliso. En ryyppää ja rällästä enkä kerjää ongelmia. Saan ne ihan vain olemalla minä.
ap
Hyvä puoliso ei ole yhtä suuri kuin en ryyppää enkä rällästä.
En ajattele tuommoista. Kun nuorempana tuli pahadtikin takkiin miesasioissa ja tuntui että koko elämä romahtaa ja sirlu repee, niin kun pahimmasta shokista selvisin ajattrlin että haistak..aa pas... kaikki, hartiat taakse, tisdit eteen ja leuka pystyyn. Mä olen niin hyvä monessa muussa adiassa ja monen muun mielesyä, että eteenpäin vaan. Sisukkuus, kiukku (lue vitutus), kiinnostus, rohkeus, paikoilleen jämähtämisen ja pystyyn kuolemisen pelko vie eteenpäin.
Eläkää ihmiset älkääkä murehtiko liikaa !!! yhdessä asiassa tukee takkiin, voi tulla toisessakin, mutta kolmas ja neljäs voi viedä sinut mihin ikinä vaan toivotkin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla alkaa olla samanlainen tilanne, että alan olla sitä mieltä, että toiset pääsevät täällä helpommalla kuin toiset ja se on arpapeliä usein. Itse voi tehdä asiat oikein hyvinkin ja silti aina on epäonnea mukana. Toiset perseilevät minkä ehtivät ja aina on lopulta onni myöden.
ap
Monesti sellaiset minäminäihmiset pärjäävät. Ovat yhteydessä niihin joista on hyötyä, rakentavat verkostoja, pyörittävät miehiä, eivätkä emmi käyttää toista hyväkseen.
Elämä on kyllä niin paljon potkinut päähän et ei voi enää kun nauraa. Vieressä ihmiset vaan lipuu läpi elämän ilman mitään vastoinkäymisiä ja se tottakai potuttaa, mut minkäs teet. Oon vaan päättänyt et näillä mennään mitä tulee vaikka pelkkää paskaa näyttäis tulevan, mut ainakin oon sitten kokeneempi ja paksunshkasempi kun muut. Täytyy keskittyä siihen et voi olla itestään ylpeä kun kaikesta kakasta on selvinnyt, ja nauttia täysillä niistä hetkistä kun kerrankin on vähän helpompaa.
Elämä on kovaa ja sitten kuolee. Lakkasin uskomasta mihinkään helpottavaan jo 50 vuotta sitten. Pyrin tekemään parhaani ja se saa riittää.