Lapsuudenkaveri ehdottaa näkemistä, miksi et halua nähdä?

Välit ovat menneet poikki syystä. Ei uusintoja.

yrittävät jotenkin hyötyä kun ovat itse sössineet elämänsä minultakin kyselevät asuntoja tai mökkiä vuokralle. päätän yhteyden otot suksi vit.... kuvittelevat että koulu aikainen kiusaaminen oli kaveruutta.

Ei vain kiinnosta, ajatuskin tuntuu kiusalliselta. Että pitäisi ruveta selostamaan, mitä olen tehnyt näinä vuosikymmeninä ja kuunnella häneltä vastaavaa selostusta. En jaksa.

Ei ehdota. Se "olisi kiva nähdä joskus" ei ole tapaamisehdotus.

Keho muistaa henkisen väkivallan. Välien katkeamiseen oli syynsä.

Emme oikeasti edes olleet kavereita. Koulussa hengailimme jonkun verran yhdessä, kun kummallakaan ei ollut muita kavereita. Hän kiusasi minua silloin, kun hänellä oli muita kavereita.

En anna hänelle mahdollisuutta satuttaa minua enää.

Tapaamishalukkuuten voi olla sekin syy, että vanhalle kaverillesi on sattunut jotain kivaa ja hän haluaa kertoa siitä. Kun kaikille lähipiirissä on asiasta tiedotettu etsitään nyt uusia kuulijoita. Ehkä hän tai hänen lapsensa on menossa naimisiin tai häntä on muuten vain onni potkaissut. Tiedä häntä. 

En ole ymmärtänyt ajattelumallia, jonka mukaan jos olen 30v sitten leikkinyt jonkun kanssa tai satumme olemaan jotain kautta sukua, niin minulle muodostuisi mitään automaattista velvollisuutta toista kohtaan?

Muistan, kun mentiin koko päiväksi rannalle noin 10-vuotiaina. Muut ostivat kunnon eväät., mulla oli rahaa ehkä juuri ja juuri johonkin alehintaiseen pieneen tuotteeseen. Oltiin hyvin köyhiä. Siinä ne kaverit pyörittivät silmiään ja sanoivat, että mun kanssa hävettää käydä kaupassa. Jotenkin tunteet nousevat vieläkin pintaan.

Olen itse pitänyt yhteyttä jatkuvasti niihin joihin olen halunnut, ja he minuun. On useitakin henkilöitä joihin yritin pitää yhteyttä mutta he katkaisivat itse yhteydenpidon kertomatta mitään syytä. Eli joko olen edelleen tekemisissä vanhojen kavereiden kanssa, tai sitten he eivät ole enää halunneet olla kanssani tekemisissä. Edellisiä näen, jälkimmäisiä en tietenkään, hehän eivät itse sitä halunneet joten miksi ihmeessä heitä enää näkisin, tai edes viestittelisin tai soittelisin🤷

Vierailija kirjoitti:

Ei ehdota. Se "olisi kiva nähdä joskus" ei ole tapaamisehdotus.

Tämä. Aikani menin halpaan ja näytin varmaan naurettavalta kun luulin että kys tyyppi halusi oikeasti tavata. Sitten opin että tuo on vain sanahelinää, eli suoraan sanottuna valehtelua. Itse en sano noin kenellekään sellaiselle jota en halua oikeasti tavata. Paitsi tietysti näille vooooiii ihanaaaa nähdä meidän pitää kyllä kahvitella täss joku päivä, eiksnii?? Vastaan samalla tavalla, hehännpitävät sitä kohteliaana käytöksenä.

Viimeksi 2 vuotta sitten vastasin kummilapseni äidille tulevani käymään joskus myöhemmin, kun valehtelin etten ole kaupungissa silloin kun kummilapsellani olisi rippijuhlat. En meinannutkaan käydä visiitillä, enkä ole käynyt. Epäilen että kutsu rippijuhliin oli kohteilaisuuskutsu eikä minua sinne oikeasti haluttu. Tämän päättelin kummilapseni äidin, eli entisen hyvän ystäväni omasta käytöksestä minua kohtaan vuosien ajan ennen kuin ymmärsin rivien välistä ettei hän halua olla enää ystäväni.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole vaivautunut yhteydenpitoon tällä välillä niin ei tarvitse vaivautua nytkään. 

Oletpa katkeran kuuloinen. 😰

Voi olla ollut vaikka mitä tässä välissä.

Näin keski-ikäisenä piiri on pienentynyt niihin ihmisiin, joiden kanssa todella viihtyy. Kaikki ylimääräinen on pois. En jaksa tavata ketään kohteliaisuudesta tai velvollisuudesta, sori. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ehdota. Se "olisi kiva nähdä joskus" ei ole tapaamisehdotus.

Tämä. Aikani menin halpaan ja näytin varmaan naurettavalta kun luulin että kys tyyppi halusi oikeasti tavata. Sitten opin että tuo on vain sanahelinää, eli suoraan sanottuna valehtelua. Itse en sano noin kenellekään sellaiselle jota en halua oikeasti tavata. Paitsi tietysti näille vooooiii ihanaaaa nähdä meidän pitää kyllä kahvitella täss joku päivä, eiksnii?? Vastaan samalla tavalla, hehännpitävät sitä kohteliaana käytöksenä.

 

Viimeksi 2 vuotta sitten vastasin kummilapseni äidille tulevani käymään joskus myöhemmin, kun valehtelin etten ole kaupungissa silloin kun kummilapsellani olisi rippijuhlat. En meinannutkaan käydä visiitillä, enkä ole käynyt. Epäilen että kutsu rippijuhliin oli kohteilaisuuskutsu eikä minua sinne oikeasti haluttu. Tämän päättelin kummilapseni äidin,

Ei tuo ole valehtelua, tuo on kohtelias tapa sanoa, että olet ihan OK, mutta tämä oli nyt tässä. Olisi paljon ikävämpää, jos satunnaisesti tapaamalleen tutulle sanoisi, että toivottavasti emme enää koskaan tapaa. Samaa asiaa tarkoitetaan, toinen tapa vain on kohtelias.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ehdota. Se "olisi kiva nähdä joskus" ei ole tapaamisehdotus.

Tämä. Aikani menin halpaan ja näytin varmaan naurettavalta kun luulin että kys tyyppi halusi oikeasti tavata. Sitten opin että tuo on vain sanahelinää, eli suoraan sanottuna valehtelua. Itse en sano noin kenellekään sellaiselle jota en halua oikeasti tavata. Paitsi tietysti näille vooooiii ihanaaaa nähdä meidän pitää kyllä kahvitella täss joku päivä, eiksnii?? Vastaan samalla tavalla, hehännpitävät sitä kohteliaana käytöksenä.

 

Viimeksi 2 vuotta sitten vastasin kummilapseni äidille tulevani käymään joskus myöhemmin, kun valehtelin etten ole kaupungissa silloin kun kummilapsellani olisi rippijuhlat. En meinannutkaan käydä visiitillä, enkä ole käynyt. Epäilen että kutsu rippijuhliin oli kohteilaisuuskutsu eikä minua sinne oikeast

 

 Höpsistä. Normaaliälyinen ihminen kykenee juttelemaan hetken toisen kanssa ilman että lopuksi pitää valehdella haluavansa tämän kanssa kahville. Kaikkea sitä kuuleekin 😂

Ihmiset jotka kuuluvat menneisyyteen, myös pysyvät siellä. 

Ahaa 

Se aika tuo helposti mieleen sellaisia asioita joita en halua mitenkään muistaa ja ei johdu kaverista vaan sen aikaisista omista kotioloista.

Vierailija kirjoitti:

Se aika tuo helposti mieleen sellaisia asioita joita en halua mitenkään muistaa ja ei johdu kaverista vaan sen aikaisista omista kotioloista.

Sama täällä.

Minulla on ystäviä ihan tarpeeksi, en kaipaa enempää. En ole kiinnostunut siitä mitä kuuluu ihmiselle, joka on kuulunut elämääni viimeksi 20-30 vuotta sitten. En ole itse sama ihminen, eikä meillä ole mitään syytä olettaa että sopisimme toistemme kavereiksi sen paremmin kuin ketkä tahansa satunnaiset ihmiset. Minulla ei ole mitään tarvetta kertoa henkilökohtaisia kuulumisiani nykyään vieraalle ihmiselle, eikä toisaalta myöskään tarvetta tavata hymistäkseni miten hienoa elämä on kun ei se nyt vaan ole ollut ihan helppoa (lapsen sairautta jne.). En voi yhtään tietää millaisiksi ihmisiksi lapsuuden tai nuoruuden kaverit ovat kasvaneet, mutta jos pitäisi arvata sen hetkisten tietojen perusteella (mikä on ihan järjetöntä koska ei ne teinivuodet aikuisuutta määritä) niin eipä meillä ole juurikaan yhteistä.