Lapsuudenkaveri ehdottaa näkemistä, miksi et halua nähdä?

En muista vastata viestiin. 

Mulla on liikaa velvollisuuksia ennestäänkin, haluan viettää vapaa-aikani (omassa) rauhassa. Jos se lapsuuden kaveri olisi oikeasti halunnut olla ystäväni, se ei olisi odottanut vuosikymmeniä ottaakseen yhteyttä.

Mulle selvisi teininä, että ns. lapsuudenkaverit häpesivät seuraani ja pilkkasivat minua selkäni takana. Surin noita ystävyyksiå aikani ja jätin ne sitten taakseni.

No kun ne ghostas mut 20 vuotta sitten. Niin miks pitäs innokkaana nyt nähdä?

Vanhat ihmissuhteet antaa menna, taytyy elaa tata elamaa ei jaksa muistoissa maleksimista, masentavaa. 

Siksi ketaan tervejarkista ei kiinnosta luokkakokoukset tai mikaan betha miesten koti kaljoittelut.

Miehet ei juuri koskaan pyyda kotiinsa raittiina muita miehia hengailemaan vaimojensa kanssa, sitten kun juodaan pyydetaan, hei tuu kaymaan juodaan ja grillataan saat hengailla mun vaimon kanssa. Selvinpain ei koskaan. Miksi? Koska se on luonnotonta tuoda luolaan vieraita sonneja. 

Ei ehdota.

Jos ei ole vaivautunut yhteydenpitoon tällä välillä niin ei tarvitse vaivautua nytkään. 

Rahaa ruinaamassa kuitenkin. Hyvä bisnes idea...

Koska pelottaa tavata haamuja.

Ei ole mitään yhteistä enää, joten en näe syytä tavata.

Näen heitä epäsäännöllisen säännöllisesti. Ehkä sillä kertaa en vain pääse tapaamaan.

Jos me ei olla oltu tekemisissä 20 vuoteen, niin siihen ollut varmaan joku syy. En todellakaan ykskaks lähde ketään tapaamaan noineen vaan ja muistamaan ainiin, että oli tää hankala tapaus.

Kohteliaasti kieltäydyn kutsusta ja sitten pyrin viestein pitämään keskustelua yllä.. tutustumaan ikäänkuin uusiksi, että voisi sitten lähteä siihen tapaamiseenkin. Harvoin kelpaa. "pahoittelut, mutta mä en ole mitään teksti-ihmisiä, eikö me nyt vaan voitais nähdä?" "pahoittelut, kun mä en nyt vaan ole mikään näkijäihminen!"

Parhain on vielä, että yleensä ne on sitten jotain saunailtoja hänen kotonaan, joihin mua on kutsuttu. Ei kiitos. Yhä vihaan saunomista ja joukkokylpemisiä.

Vierailija kirjoitti:

En muista vastata viestiin. 

Oletko syyntakeeton?

Ei ole yhteisiä puheenaiheita eikä yhteisiä muitakaan kiinnostuksen kohteita. Elämänkatsomus on itsellä erilainen kuin ennen ja muutenkin olen muuttunut.

Muutama teiniaikainen tuttu on halunnut ottaa kontaktia minuun, koska he ovat kivoja ihmisiä, ja olen jonkun kanssa vaihtanut muutaman sanan, mutta itse olen kokenut, ettemme ole enää samalla aaltopituudella lainkaan. Aika väkinäistä se juttelu oli, ainakin omalta puoleltani. Nämä tutut ovat aina olleet sosiaalisempia kuin minä, ihan kukavia ja ulospäinsuuntautuvia ihmisiä he edelleen ovat, mutta se varmasti vaikuttaa, että minä olen heitä sulkeutuneempi ja valikoivampi seurastani, minkä takia juttu ei oikein luonistanut. En oikein osaa nähdä näitä teinituttujani nykyvalossa eli varttuneina, koska en ole ollut osallinen heidän elämäänsä mitenkään. Sen takia he ovat silmissäni aina sellaisia kuin olivat joskus teineinä. 😂

Osan olen ihan syystä jättänyt taakseni. Aikuisena sitä ymmärtää, että jos joku ihminen aiheuttaa toistuvasti pahaa mieltä, niin ei hän ole mikään kaveri. En vastaisi itsekään millekään ikävälle tyypille, jonka kanssa jouduin oppivelvollisuuden vuoksi joskus viettämään aikaa.

Vierailija kirjoitti:

No kun ne ghostas mut 20 vuotta sitten. Niin miks pitäs innokkaana nyt nähdä?

Aina voi aloittaa puhtaalta pöydältä uudelleen.

Riippuu vähän minkälainen suhde ystävään on ollut silloin aiemmin ja miksi tiet erkaantuneet. Yleensä kyllä ihan mielellään lähden vaikka kahville jos pyydetään.

Poikkeuksena ne tyypit joiden olen kuullut tuttavapiirin kautta ajautuneen esim. huumeongelmiin, kosla ehkä tarkoituksena heillä olisi vain pummata rahaa tai ilmaiset kahvit.  Ja jos ystävä on aiemmin itse ghostannut niin voi tuntua oudolta, mutta olen kyllä silti aina suostunut näkemään ainakin pikaisesti jos aikaa ei ole ollut kamalan vaikea järjestää. 

Olen sössinyt elämäni ja häpeän sitä.

Haluaisinkin nähdä, mutta en jotenkin uskalla ehdottaa.

Kahdesti olen suostunut näkemään. Ensimmäinen kutsui luokseen ja siellä paljastui että oli joku ylihintaisten lisäravinteiden jälleenmyyntitapahtuma, en ostanut mitään eikä siitä tyypistä ole sen jälkeen kuulunut mitään.

Toinen tarjosi luonaan kahvia ja valitti elämästään ja lopuksi pyysi takaamaan miehensä autolainaa, kuulemma olivat vaarassa jäädä kodittomaksi ellei mies saa autoa jolla kulkea töissä. En ollut ikinä edes tavannut kyseistä miestä. 

Kolmatta kertaa tuskin tulee. Entiset lapsuudenystävät ovat ihan syystä entisiä.