Miten vauva ja koira ovat tulleet toimeen teidän perheessä?

Oma sakemanninarttuni rakastui kuin omaansa. Tykkäsi kyllä lapsista kauheasti jo ennen kuin meillä oli oma, niin en ollut kovin huolissani.

Vierailija kirjoitti:

Lähestulkoon palvovat toisiaan. Vauva nauraa koiralle ja koira on ihan lääpällään vauvan perään.

Miehes pettää sua torvi. Sulle nauretaan. Pian oot yksin hoidettavien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähestulkoon palvovat toisiaan. Vauva nauraa koiralle ja koira on ihan lääpällään vauvan perään.

Miehes pettää sua torvi. Sulle nauretaan. Pian oot yksin hoidettavien kanssa.

 

Hyi helvetti, harvinaisen ruma sielu sinulla. 

En tiiä kun ei oo vauvaa eikä koiraa.

Meidän Pitbull söi Vauvamme...Harmittaahan se.

Mulla on nykyään 3-v koira (metsästyskoirarotua) joka ei välitä ollenkaan lapsista. Ei ole mitenkään aggressiivinen mutta ei selvästikään rentoudu lasten läsnäollessa. Lähestyy aikuisia iloisesti, häntää heiluttaen ja mielistellen. Lasten ollessa samassa tilassa seisoo paikallaan, vähän läähättää ja katselee sivuilleen että päästä mut pois täältä please. Ja päästänhän minä. Jos kylään tulee alle kouluikäisiä, koira menee portin taakse omalle pedille rauhassa nukkumaan. 

Koirat on todella erilaisia, samojen rotujenkin sisällä, ja omistajan on hyvä tarkastella miten koira suhtautuu erilaisiin ihmisiin. 

Itsellä on ollut varsinainen uimavalvoja supernanny saksanpaimenkoiranarttu, lapsia täysin rinnoin rakastava labbisuros ja nyt sitten tämä lintukoira jonka ei tartte pikkulasten kanssa joutua olemaan kun se ei siitä nauti yhtään.

Jos vauvan ja koiran kanssa tulee ongelmia niin älkää lopettako koiria vaan antakaa ne sopivampaan ympäristöön uuteen kotiin. Ei koiran tarvitse kuolla vaikka se ei vauvan tai taaperon kanssa osaisi elääkään.

No ei ihan ongelmitta ole mennyt. Lapset ja koirat tulevat loistavasti toimeen, mutta vanhempi narttu puolustaa lapsia kovasti ja ei päästä esim vieraita lasten huoneeseen ellen minä mene edeltä. Mummut päästää sekä miehen. 

No en tiedä onko tuo nyt niin huono juttu, ettei päästä vieraita sinne huoneeseen :D Nuorempi ainoastaan palvoo lapsiamme (ja ketä tahansa muutakin joka tarjoaa jotain hyvää)

Vanhempi narttu on Bullmastiffi ja nuorempi saksanpaimen.

Meillä oli aikuinen pieni ja rauhallinen koira, joka oli kaikille aina ystävällinen ja mitään aggressiivisuutta ei ollut. Esikoisen synnyttyä vauva-aika meni hyvin, mutta kun lapsi alkoi liikkua, koira alkoi murista lapselle ja yrittii näykkiä vaikka lapsi ei kulkenut kuin ohi. Yritimme kyllä totuttaa, mutta koira piileskeli huonekalujen alla ja lapsen tullessa lähettyville yritti aina näykkiä. Luultavasti koira pelkäsi lasta, eikä ollut mielekästä eristääkään koiraa itsekseen toiseen huoneeseen. Luovuimme koirasta, muutti eläkkeellä olevan tuttavan luokse eläkepäiviä viettämään. 

Myöhemmin vuosien päästä hankimme toisen koiran. Koira oli tullessaan pentu ja tottui lapseen mutkattomasti. Myöhemmin perheeseen syntyi toinen lapsi ja ongelmaa ei tullut vauvan kanssa eikä myöhemminkään. Eli ihan arpapeliä oppiiko aikuinen koira sietämään lapsia, jos ei ole tottunut, meillä ei oppinut. Koiranpentu luultavasti on ihan turvallinen ottaa lapsiperheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä koira, englanninspringerspanieli, väistää 1vuotiasta lasta kun ei vielä osaa olla nätisti ja välttellyt lähietäisyyttä pääosin koko vauvaiän, ei toki pelkääkään lasta. Koira on tosi kiltti nuori narttu, toki muille koirille voi murista jos ovat päällekäyviä.

Näissä sprinkuissa on kyllä eroja, kun näyttelylinjaisilla voi olla cockerin kanssa samaa raivotautia, mutta näillä puhtailla metsästyslinjaisilla sitä ei oo tavattu.

Tuli vissiin kirjoitettua jotenkin hassusti, mutta siis hyvin ovat tulleet toimeen mutta koira ei erityisemmin välitä pienten lasten seurasta.

Ja raivotaudin mainitsin kun oon joutunut sellaisen kanssa tekemisiin enkä uskaltais ikinä jättää koiraa edes sen pennun kanssa kun on periytyvää.

upp

Lemmikit voivat olla allergisia vauvalle.