Miten vauva ja koira ovat tulleet toimeen teidän perheessä?

Vauva jäi henkiin.

Ei ole vauvaa eikä koiraa, mutta kissa ja kani tykkäävät toisistaan kovasti.

Meillä oli koiria monta vuotta ennen vauvaa, ja kun tulin raskaaksi, koirathan tietysti vaistosivat ja haistoivat sen jo kauan ennen vauvan syntymää. Kun vauva sitten tuli kotiin, koirat haistelivat yksitellen uuden tulokkaan. Siinä yhteydessä kävi heti selväksi ihan itsestään, mikä asetelma oli perheessä siitä eteenpäin. Vauva oli heti omaa laumaa, ja häntä pidettiin tarkkaan silmällä. Ei ollut ongelmia, eikä mitään allergioita. Olen kuullut, että allergia saattaa ilmetä helpommin, jos lapsiperheeseen tulee koira, kuin toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli koiria monta vuotta ennen vauvaa, ja kun tulin raskaaksi, koirathan tietysti vaistosivat ja haistoivat sen jo kauan ennen vauvan syntymää. Kun vauva sitten tuli kotiin, koirat haistelivat yksitellen uuden tulokkaan. Siinä yhteydessä kävi heti selväksi ihan itsestään, mikä asetelma oli perheessä siitä eteenpäin. Vauva oli heti omaa laumaa, ja häntä pidettiin tarkkaan silmällä. Ei ollut ongelmia, eikä mitään allergioita. Olen kuullut, että allergia saattaa ilmetä helpommin, jos lapsiperheeseen tulee koira, kuin toisinpäin.

Meilläkin koira tiesi, että olen raskaana. Mutta jotain se säikähti hajussani synnytyksen jälkeen. Mietin joskus, saattoiko se liittyä verensiirtoon. 

Koira oli aluksi arkeillaan, mutta sitten kun tottui vauvaan se alkoi suojella tätä. Jos joku vieras tai "vieras" yritti tulla vauvan luokse, koira meni aina väliin.

Piikille jouduttiin viemään kun olivat aggressiivisia toisilleen

Meillä koira, englanninspringerspanieli, väistää 1vuotiasta lasta kun ei vielä osaa olla nätisti ja välttellyt lähietäisyyttä pääosin koko vauvaiän, ei toki pelkääkään lasta. Koira on tosi kiltti nuori narttu, toki muille koirille voi murista jos ovat päällekäyviä.

Näissä sprinkuissa on kyllä eroja, kun näyttelylinjaisilla voi olla cockerin kanssa samaa raivotautia, mutta näillä puhtailla metsästyslinjaisilla sitä ei oo tavattu.

Vierailija kirjoitti:

Piikille jouduttiin viemään kun olivat aggressiivisia toisilleen

ei sitten voinut uutta kotia etsiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten toisenlainen tarina: Siskoni perheessä oli iso, jo melko iäkäs koira. Sekarotuinen ja sisälsi rotuja kuten ratikkaa, sakemannia yms. Oli kuitenkin ehdottoman kiltti ja kiva koira. 

Perheeseen tuli vauva ja ihan alussa kaikki sujui hyvin, mutta kun vauva lähti ryömimään ja konttaamaan, ei enää sujunutkaan. Ja sitten tuli se kerta, kun koira puri vauvaa niin, että tuli sairaalareissu. Vanhemmat olivat todella järkyttyneitä. Koira lopetettiin heti. 

Meillä ei ole koskaan koiraa lopetettu, vaikka jopa omaa lasta on joku purrut. ei ole kouran syy vaan vanhemman velvollisuus vahtia ja lukea koiraa miten se ottaa tilanteen.

Kai te ootte kertoneet lapsellenne tärkeysjärjestyksen?

😬

Vierailija kirjoitti:

Miesvauva ja koira ovat kuin paita ja perse. Nukkuvat ja pierevät samassa sängyssä. 💓

Hyi hlvt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piikille jouduttiin viemään kun olivat aggressiivisia toisilleen

ei sitten voinut uutta kotia etsiä?

Ai vauvalle? Liian iso byrokratia

Vierailija kirjoitti:

Koira tulee toimeen hyvin mutta vauvasta en vielä tiedä kun on mahassa. 

Mitä vttua sä siellä höngit? Ei sulta kysytty mitään.

Sukulaisilla oli koira, joka rakasti ihmisiä yli kaiken, ja halusi koko ajan leikkiä jne. Tykkäsi myös lapsista, aika pienistäkin. Mutta kun omaan perheeseen syntyi kaksoset, ei näitä hyväksynyt ollenkaan. Ei siis koskaan antanut lasten koskea itseensä, vaan lähti aina pois kun lapset lähestyivät ja oli aivan kuin näitä ei olisi ollutkaan. Jos esim. meni heille kylään, koira käyttäytyi kaikkia muita kohtaan ihan kuten ennenkin, oman perheen lapset vaan jätti täysin huomiotta.



Koira oli perheessä siihen asti kun lapset menivät kouluun, eli kuitenkin vielä useita vuosia. Jännä etteivät ne oman perheen lapset koskaan kasvaneet siihen mittaan, että koira olisi heidät hyväksynyt. Ja koira siis lopulta lopetettiin vanhuuden vaivoihin, tämä tilanne ei sinänsä rassannut ketään, kun lapsetkin oppivat jo hyvin pieninä, että koira ei heistä välitä, joten sen piti antaa olla rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vauva ei tullut, kitisi ja natisi niin annettiin adoptioon.  Koiran kanssa ei ole ollut ongelmia, haukkuu vaan silloin kun ei olla itse kotona.

 

Todella huonoa huumoria kirjoitella. Jotkut meistä on oikeasti annettu adoptioon pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin. Meillä oli vanhempi koira, joka ei ollut mitenkään kiinnostunut vauvasta. Sitten oli itsekin melko nuori koira, joka tykkäsi, kun vauva alkoi ryömiä ja kävivät yhdessä ihmettelemässä asioita.

Toisen lapsen kohdalla molemmat koirat olivat jo aikuisempia, mutta aika sama meno. Tämä vanhempi koira ei ollut mitenkään kiinnostunut ja nuorempi sitten köllötteli vauvan vieressä lattialla yms. 

Molemmat ovat olleet aina todella varovaisia lasten kanssa. Nyt meillä on koira, joka kiltteydestään huolimatta on niin hirveä koheltaja etten ikinä uskaltaisi pitää sitä samassa tilassa missä joku konttausikäinen tutkii paikkoja.

Minkä rotuisia?

 

Koiraa ja lasta ei koskaan saa jättää kahden kesken. 

 

Piikille jouduttiin viemään kun olivat aggressiivisia toisilleen

ei sitten voinut uutta kotia etsiä?

Hullulle rakille uusi koti? Olisi petos jättää kertomatta ja pistää mielisairas rakki kiertoon.

Vierailija kirjoitti:

Meillä koira, englanninspringerspanieli, väistää 1vuotiasta lasta kun ei vielä osaa olla nätisti ja välttellyt lähietäisyyttä pääosin koko vauvaiän, ei toki pelkääkään lasta. Koira on tosi kiltti nuori narttu, toki muille koirille voi murista jos ovat päällekäyviä.

Näissä sprinkuissa on kyllä eroja, kun näyttelylinjaisilla voi olla cockerin kanssa samaa raivotautia, mutta näillä puhtailla metsästyslinjaisilla sitä ei oo tavattu.

 

😅😅😅

Vierailija kirjoitti:

Koira oli aluksi arkeillaan,

 

mutta sitten kun tottui vauvaan se alkoi suojella tätä. Jos joku vieras tai "vieras" yritti tulla vauvan luokse, koira meni aina väliin.

 

Piirsikö koira usein kynällä paperiarkeille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli koiria monta vuotta ennen vauvaa, ja kun tulin raskaaksi, koirathan tietysti vaistosivat ja haistoivat sen jo kauan ennen vauvan syntymää. Kun vauva sitten tuli kotiin, koirat haistelivat yksitellen uuden tulokkaan. Siinä yhteydessä kävi heti selväksi ihan itsestään, mikä asetelma oli perheessä siitä eteenpäin. Vauva oli heti omaa laumaa, ja häntä pidettiin tarkkaan silmällä. Ei ollut ongelmia, eikä mitään allergioita. Olen kuullut, että allergia saattaa ilmetä helpommin, jos lapsiperheeseen tulee koira, kuin toisinpäin.

Meilläkin koira tiesi, että olen raskaana. Mutta jotain se säikähti hajussani synnytyksen jälkeen. Mietin joskus, saattoiko se liittyä verensiirtoon. 

 

Sun nivuset ja hikiset varpaat haisi.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten toisenlainen tarina: Siskoni perheessä oli iso, jo melko iäkäs koira. Sekarotuinen ja sisälsi rotuja kuten ratikkaa, sakemannia yms. Oli kuitenkin ehdottoman kiltti ja kiva koira. 

Perheeseen tuli vauva ja ihan alussa kaikki sujui hyvin, mutta kun vauva lähti ryömimään ja konttaamaan, ei enää sujunutkaan. Ja sitten tuli se kerta, kun koira puri vauvaa niin, että tuli sairaalareissu. Vanhemmat olivat todella järkyttyneitä. Koira lopetettiin heti. 

Koiraa ei valmennettu. Että lapsi voi olla lattiallakin ja liikkua se on ookoo. Sille uusi ja yllättävä tilanne.  Turhaan lopetetiin koira.