Sinä perheen ainut lapsi, kaipasitko sisaruksia?
Meidän esikoinen on vasta 3-vuotias, mutta harmittaa hieman, kun on hyvin pieni tai jopa olematon mahdollisuus saada lisää lapsia, joten esikoinen jäänee ainoaksi. Itse olen isohkosta perheestä, mies ainut lapsi. Hän on myöntänyt olevansa kateellinen minun sisaruksista ja siitä, että aina on ollut kaveri, kun taas hän on joutunut toimimaan aina yksin. Toisaalta itselläni ei ole juurikaan kavereita ollut koskaan, koska oli sisaruksia ja nyt aikuisenakin olen tosi perhekeskeinen ja jopa vähän erakko, kun mies taas on paljon sosiaalisempi tapaus.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
En koskaan lapsena kaivannut sisarusta. Mulla oli hyviä ystäviä. Mutta joskus aikuisena olen ajatellut, että olisi kiva jos olisi sisarus.
Minä taas lapsena kaipasin, koska olin tosi ujo ja oli vaikea tutustua kehenkään. Olinkin aika yksinäinen niin koulussa kuin kotona. Aikuisena se ja sama.
En lapsena kaivannut sisaruksia. Olen kaivannut hyvää (!) sisarusta ainoastaan silloin, kun on pitänyt yrittää keksiä lapsille kummeja ja vanhasta isästä huolehtiminen olisi myös kiva jakaa jonkun kanssa. Mutta toisaalta eipä tarvitse sopia kenenkään kanssa isän asioista, vaan tehdä mitä itse jaksaa. Ehkä helpmpi näin, mitä olen seurannut sisarusten toimintaa vanhojen vanhempiensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En lapsena kaivannut sisaruksia. Olen kaivannut hyvää (!) sisarusta ainoastaan silloin, kun on pitänyt yrittää keksiä lapsille kummeja ja vanhasta isästä huolehtiminen olisi myös kiva jakaa jonkun kanssa. Mutta toisaalta eipä tarvitse sopia kenenkään kanssa isän asioista, vaan tehdä mitä itse jaksaa. Ehkä helpmpi näin, mitä olen seurannut sisarusten toimintaa vanhojen vanhempiensa kanssa.
Mun sisarukset ei kuulu kirkkoon (sisko ja veli) eli ei ollut heistä kummeiksi ja huolehdin porukoiden asiat yksin, kun molemmat asuu kauempana. Lohdun sanana noihinkin. 😅
Toisesta näkökulmasta: Mulla on veli, joka on tehnyt elämästä kaikilla mahdollisilla tavoilla vaikeaa. Kiusannut siis surutta viimeiset 30v. Muutin heti kun mahdollista pois kotoa, enkä ole sittemmin pitänyt yhteyttä. Veli kuitenkin jostain edelleen katkerana lähettelee eri kanavissa haukkumisviestejä minulle, miehelleni ja muille sukulaisille. Ei ole terve päästään ja olisin ollut onnellisempi ilman.
Kunhan on kavereita, ilman sisaruksia pärjää hyvin.
Kaipasin, mutta olen jo sinut asian kanssa.
M52
En koskaan. Muistan kun ollessani lapsi, vanhempani kysyivät, haluanko sisaruksen. Vastasin että en. Vanhempani eivät sitten sisarusta onneksi tehneet.
Näin vanhempana toivon että olisin ollut ainoa lapsi. Varsinkin nyt perinnönjaossa. Lapsuudessa olin aina osa laumaa eikä kukaan kohdellut yksilönä.
Tuon ikäisenä ei edes ymmärrä mitä kateellinen tarkoittaa.
Sun pitää vahvistaa lapsen itsetuntoa. On erilaisia perheitä ja kaikki niistä on yhtä hyviä.
Ei tarvitse olla sisaruksia, mutta kavereita on hyvä olla. Päiväkoti tai päiväkerho toimii tuossa iässä hyvin lapsen sosiaalisiin suhteisiin.
Kyllä. Kaipaan sisaruksia ja olisin valmis antamaan vaikka toisen käteni, saadakseni sellaisen.
Mutta viimeinen toivo meni, kun isä kuoli. Ei löytynyt yhtään.
Ikää mulla on 47v
Sisarukset ei aina toimi hyvin yhteen, on perheitä joissa jo lapsena sisarusten välillä on paljon ongelmia, väkivaltaa yms. Eikä välttämättä edes pidetä yhteyttä toisiinsa aikuisena. Parhaimmillaan sisarukset ovat parhaita ystäviä, mutta ystäviä voi löytää muutenkin.
En kaivannut lapsena tai nuorena sisaruksia. Nyt aikuisena, kun omat vanhemmat alkavat tarvitsemaan apua, mietin, että sisaruksesta olisi apua tässä (siua joku jakamassa asioita ihan jo henkisellä puolella). Ja olisi ehkä kiva, että lapsillani olisi serkkuja myös minun puoleltani.
Tyytyväinen ja onnellinen olen näin, nuo ajatuksia, jotka joskus harvoin tulevat mieleen, eivät ole siis aktiivisesti mielessä.
Kannattaa myös muistaa, etteivät sisarukset ole aina positiivinen asia, ystäväpiirissä muutama, joilla todella huonot välit sisarustensa kanssa.
Ainut lapsi tekee kaiken yksin.... Lomat, koulu jne. Vain vanhemmat, jos viitsivät, ovat seurana huvipuistossa jne, missä ikinä liikutaan.
Ja entä aikuisena? Ainut lapsi on Yksin vastuussa vanhempiensa hoidosta ja se on hiton raskasta, kun ei voi jakaa arjen pyörittämistä kenenkään kanssa. Kukaan ei käy katsomassa että vanhuksilla on asiat ok, tai vie lääkärille, kun itse olet sairaana, etkä oikeasti pystyisi.
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisenä ei edes ymmärrä mitä kateellinen tarkoittaa.
Sun pitää vahvistaa lapsen itsetuntoa. On erilaisia perheitä ja kaikki niistä on yhtä hyviä.
Ei tarvitse olla sisaruksia, mutta kavereita on hyvä olla. Päiväkoti tai päiväkerho toimii tuossa iässä hyvin lapsen sosiaalisiin suhteisiin.
Siis tietenkin tarkoitin, että mieheni joka on ainut lapsi on tietyllä tapaa kateellinen minulle sisaruksista. Ei 3v sentään vielä ymmärrä. Ap
Toivoin kyllä mutta aikuisena olen huomannut että tämä mielikuvitussisko on täysin epärealistinen fantasiahahmo. Eivät ystävieni siskossuhteet ole olleet niin upeita, veljistä puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Ainut lapsi tekee kaiken yksin.... Lomat, koulu jne. Vain vanhemmat, jos viitsivät, ovat seurana huvipuistossa jne, missä ikinä liikutaan.
Ja entä aikuisena? Ainut lapsi on Yksin vastuussa vanhempiensa hoidosta ja se on hiton raskasta, kun ei voi jakaa arjen pyörittämistä kenenkään kanssa. Kukaan ei käy katsomassa että vanhuksilla on asiat ok, tai vie lääkärille, kun itse olet sairaana, etkä oikeasti pystyisi.
Aina voi pyytää lapsen kavereita mukaan. Meidän lapsi on esim usein kaverinsa perheen kanssa leffassa, mökillä ymym. Varmasti mahtavia muistoja heillä. Ja toki maksamme lapsestamme aiheutuneet kulut vaikka eivät pyydä.
Kaipaan todellakin nyt vanhana, olen aivan orpona yksin kun vanhemmat ovat kuolleet ja ei ole omaa perhettä,
En koskaan lapsena kaivannut sisarusta. Mulla oli hyviä ystäviä. Mutta joskus aikuisena olen ajatellut, että olisi kiva jos olisi sisarus.