PSYKOTERAPIA KOKEMUKSIA

Vaimo otti 20istuntoa ja muuttui ihan älyttömästi.  Oltiin eron partaalla koska hän ei yksinkertaisesti osannut asettaa rajoja itseään koskien. Nykyään menee todella hyvin kaikin puolin. Suosittelen.

Mä olin pitkässä, kolme vuotta kestäneessä psykoterapiassa. Tuntuu, että sitä ennen katsoin omaa elämääni jotenkin sivusta vähän kuin elokuvaa. Terapian jälkeen olin muttanut elämään omaan elämääni. 

Toinen kerta alkaa pian.

Ensimmäisen kerran kävin kaksi vuotta sitten 20krt puolen vuoden pätkän. Agendalla oli burnoutin uusiutumisen pelko. Havaitsin, että ollaan menossa samaan kuoppaan kovaa vauhtia uudestaan. Hyvin vino lapsuus ja epäterve perhe. Kykenemättömyys asettaa rajoja ja hyper independence toimiminen kaikessa, kun ei ollut koskaan pystynyt luottamaan, että saa tukea ja apua. Hoivaaja/miellyttäjäluonne. 

Terapia auttoi jäsentelemään lapsuuden, ymmärtämään itseä ja ymmärtämään, mihin suuntaan tahtoo elämässään jatkaa. Aika muiden kynnysmattona ja vastuunkantajana riitti. Muutuin ja se tuntuu edelleen hyvältä. 

Nyt menossa uudelleen. Tällä kertaa keveämmällä kattauksella 10krt. Agendalla avioeron herättämät fiilikset. Sama terapeutti, että ikään kuin jatkumoa aiempaan. Kiva kun sai saman terapeutin. Eron syyt oli, että liitto oli puhumaton, en saanut mitään tukea ja vastuu ei tasoittunut. Oli vino alusta asti.

Eli ero kai tuossa tuli. Ei ensimmäisen terapiakierroksen takia vaan ansiosta. Aloin yksinkertaisesti vaatia samaa pöytään kumppanilta, kun itsekin kannoin. Aloin miettiä sitä, miten kumppani kohteli minua. Jätti yksin kerta toisensa jälkeen, hetkinä kun kipeimmin tarvistin. Että voisinko ikinä toimia itse lastani, ystävääni tai jotain toista rakastamaani ihmistä kohtaan noin, jos toinen todella tarvistisi minua. En ikinä. 

Suositukset psykoterapialle jos on todellakin valmis siihen, että helppoa se ei ole. Tekee tosi kipeää käydä tunteet ja niiden taustat läpi. Mutta voi elämä, että se palkitsee.