Lue keskustelun säännöt.
Miksi iloisetkin virret kuulostaa niin surullisilta?
05.06.2025 |
Ei voi olla pelkkää sattumaa että virsien melodiat on järjestään tosi surullisen kuuloista mollia, vaikka niiden sanat ja sanoma olisi kuinka iloisia. Tietääkö kukaan mikä siihen on syynä? Onko kyse vain suomalaisesta erikoisuudesta vai onko sellainen yleistä muuallakin? Olisiko mahdollista, että seuraavassa virsikirjauudistuksessa osa mollisävelmistä korvattaisiin duurisävelmillä tai saisi duurisävelmän edes vaihtoehtoiseksi b-sävelmäksi?
Kommentit (46)
21/46
|
05.06.2025 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen Tuomasmessuja, musiikki on vaihtelevaa ja koskettavaa, mollista duuriin ja hyviä esiintyjiä.
Eri, mutta kauan sitten kävin tuolla, siinä on kohta "voitte tervehtiä toisianne" kysymättä otti kädestä/hartiasta aika tiukasti vieressäistuneet "kiltin näköiset" miehet. Siihen jäi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vapaissa suunnissa, vapaa- ja helluntaiseurakunnissa yms., lauletaan pääasiassa hengellisiä lauluja. Moni niistäkin on hyvin mollivoittoisia ja surumielisiä, mutta ei nyt sentään niin iso määrä kuin virsissä.
Moni tarvitsee ja hakee Jumalasta ja seurakunnasta lohtua vaikeaan elämäntilanteeseensa. Jos vastassa onkin sambakarkelot, se ei oikein vastaa hengellisiin tarpeisiin.
Tehty nälänhätä vuosina ym huonoina vuosisatoina 1400l-1800l
Liian vanhoja
Virsikirja voitaisiin uudistaa ja laittaa vaikka tän tyylistä
Vierailija kirjoitti:
Hieno esitys mutta mitä tuon miehen naamalla tapahtuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vapaissa suunnissa, vapaa- ja helluntaiseurakunnissa yms., lauletaan pääasiassa hengellisiä lauluja. Moni niistäkin on hyvin mollivoittoisia ja surumielisiä, mutta ei nyt sentään niin iso määrä kuin virsissä.
Moni tarvitsee ja hakee Jumalasta ja seurakunnasta lohtua vaikeaan elämäntilanteeseensa. Jos vastassa onkin sambakarkelot, se ei oikein vastaa hengellisiin tarpeisiin.
Kyllä ilokin on hengellistä. Vammaista redusoida "hengelliset tarpeet" vain valittamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Tehty nälänhätä vuosina ym huonoina vuosisatoina 1400l-1800l
Liian vanhoja
Toisaalta edelleen tosi iso osa suomalaista pop-musiikkiakin on äärimmäisen angstista tai vihamielistä. Miksei täällä osata iloita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen kirkkomusiikki on aina ollut mollivoittoista ja surullista. Tiedä sitten, kertooko se enemmän suomalaisesta kansanluonteesta vai jostain vanhoista tarkoitusperistä.
Toista se on muualla. Käytiin aikoinaan vaimon kanssa New Yorkissa messussa, jossa laulettiin ja tanssittiin kuten joskus voi amerikkalaisissa elokuvissa nähdä. Ylistys oli hauskaa ja positiivista.
Tuli vielä mieleen, kun riparilla aikoinaan oli uskonnollisen musiikin levyraati. Minäkin tykästyin yhteen laulajaan ja ostin sen levyn. Soitin sitä sitten uskovaiselle mummolleni. Mummo ei osannut englantia ja paheksui rienaavaa musiikkia. Kun kerroin sen taustoista, mummo meni aivan mykäksi.
Gospel on ihan eri tyyli. Ja tuo kielihomma on kyllä metka, kävin Gospellattareissa laulussa ylistettiin portugaliksi ja se sopi siihen. Mutta sitten oli musiikki suomeksi laule
Kyllähän se joku raamatussakin tanssi jumalan edessä.
Suomalainen negatiivisuus on ihan muuta, kuin kristillistä perua.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä esim. Suvivirsi on iloinen. Ja moni muukin, varsinkin nämä ns. lastenvirret.
Vanhat virret on tehty aikakautena, kun kansa vielä otti Jumalan ja hengelliset asiat vakavasti ja kirkossa istuttiin synnintunnontakia, eikä viihteen takia. Ehkä mollivoittoisuus johtuu siitä. Sen takia kirkonpenkitkin on niin epmukavia, koska ennen vanhaan kirkossa ei saanut liian mukavaksi oloaan tuntea.
Kirkossa käytiin aina 1700-luvulle (tai ehkä 1800 luvulle?) asti hyvin pitkälti tapaamassa ihmisiä ja juttelemassa. Keskustelu esim saarnan aikana oli ihan normaalia. Rippikoulussa käytiin hakemassa lupaa mennä naimisiin, ei jumalanpelosta. Kirkossa ei myöskään käyty sen useammin kuin tapaluterilaiset nykyisin. Oli ihan perus käydä pari kolme kertaa vuodessa.
terveisin teologi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Virsien sanoituksiin pitäisi lisätä homoilua kirkon nykylinjan mukaisesti.
Jaakko Löytyn Sateenkaariunelmat on vahva ehdokas seuraavaan virsikirjaan.
Joissain virsissä on niin omituinen sävelkulku että en pääse ollenkaan kärryille miten pitäisi laulaa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi koska meidän uskomme on ollut luterilaista: tottele isääsi ja jumalaasi, tee työtä ja ole nöyrä. Ei ole koreiltu millään ja työn tekeminen ja kärsimys on ollut hyve. Kaikki muu on jumalatonta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen Tuomasmessuja, musiikki on vaihtelevaa ja koskettavaa, mollista duuriin ja hyviä esiintyjiä.
Eri, mutta kauan sitten kävin tuolla, siinä on kohta "voitte tervehtiä toisianne" kysymättä otti kädestä/hartiasta aika tiukasti vieressäistuneet "kiltin näköiset" miehet. Siihen jäi.
Ohis, mutta ainakin Porissa tuomasmessuissa käy suhteellisen paljon kehitys- ja liikuntavammaisia ja muista ongelmista kärsiviä ihmisiä. En ole kuullut että tuntemattomia olisi menty koskemaan sopimattomasti, mutta tuon silti ilmi että taustalla voi olla jotain tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen kirkkomusiikki on aina ollut mollivoittoista ja surullista. Tiedä sitten, kertooko se enemmän suomalaisesta kansanluonteesta vai jostain vanhoista tarkoitusperistä.
Toista se on muualla. Käytiin aikoinaan vaimon kanssa New Yorkissa messussa, jossa laulettiin ja tanssittiin kuten joskus voi amerikkalaisissa elokuvissa nähdä. Ylistys oli hauskaa ja positiivista.
Tuli vielä mieleen, kun riparilla aikoinaan oli uskonnollisen musiikin levyraati. Minäkin tykästyin yhteen laulajaan ja ostin sen levyn. Soitin sitä sitten uskovaiselle mummolleni. Mummo ei osannut englantia ja paheksui rienaavaa musiikkia. Kun kerroin sen taustoista, mummo meni aivan mykäksi.
Onko kyse suomalaisuudesta vai luterilaisuudesta? Tietääkö kukaan millaista kirkkomusiikkia muiden maiden luterilaiset laulaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Virsien sanoituksiin pitäisi lisätä homoilua kirkon nykylinjan mukaisesti.
Jaakko Löytyn Sateenkaariunelmat on vahva ehdokas seuraavaan virsikirjaan.
Faktaa vai mutua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Virsien sanoituksiin pitäisi lisätä homoilua kirkon nykylinjan mukaisesti.
Jaakko Löytyn Sateenkaariunelmat on vahva ehdokas seuraavaan virsikirjaan.
Faktaa vai mutua?
Ilmiselvää mutua. Laulun sanoissa on hädin tuskin mitään uskoontoon viittaavaakaan, eikä lainaamasi viestin kirjoittaja tiedä edes laulun nimeä. Se on Sateenkaariunia eikä -unelmia.
Ohis
Onhan se jotenkin juhlavaa tulla Jumalan palvelukseen ja laulaa/kuunnella hartaita virsiä. Ei se surua ole, vaan kuuluu kulttuuriin. Ja onhan niitä iloisempiakin virsiä.
Jos haluaa iloista ylistysmusiikkia, niin ehkä "vapaat suunnat" on sitten oikea paikka. Itse tykkään molemmista.
Sateenkaari on kristittyjen omaisuutta.