Viidennes 18-29 -vuotiaista tytöistä käyttää masennuslääkkeitä

Tyttöjä opetetaan jo nuoresta tukahduttamaan tunteensa ja siirtämään omat tarpeet sivuun muiden tarpeiden tieltä. Samaa tunteiden tukahduttamista jatketaan sitten lääkkeillä, kun ikää tulee lisää ja patotuneet tunteet hajottavat päätä. 

Pojat saa enemmäkin mellastaa, mutta heitä ei sitten opeteta tarpeeksi säätelemään itseään. 

Vierailija kirjoitti:

Itsekin ikäryhmään kuuluvana naisena en ihmettele. Lähes jokainen tuntemani nainen on rais ka ttu, yritetty rai s k at a tai ovat muuten kokeneet paljon vähättelyä, ahdistelua päivittäin, suoranaista välivallan uhkaa miehiltä.

Turvatonta on naisen elämä tässä maailmassa. 

Minä ihmettelen tätä suuresti. En itse tunne ketään joka olisi raiskattu ja minusta me olemme ihan viehättäviä naisia kaikki ja nuorena (vielä kymmenkunta vuotta sitten) hyvinkin aktiivisia liikkumaan yössä, kotibileissä jne. Olen myös asunut ulkomailla kahdella eri mantereella kahteen kertaan ja matkustellut jonkin verran.

Vierailija kirjoitti:

Tyttöjä opetetaan jo nuoresta tukahduttamaan tunteensa ja siirtämään omat tarpeet sivuun muiden tarpeiden tieltä. Samaa tunteiden tukahduttamista jatketaan sitten lääkkeillä, kun ikää tulee lisää ja patotuneet tunteet hajottavat päätä. 

Pojat saa enemmäkin mellastaa, mutta heitä ei sitten opeteta tarpeeksi säätelemään itseään. 

Kuka opettaa?

Ei minua ole opetettu. Meitä on 4 tyttöä ja ihan tavallisessa suomalaisessa perheessä tavallista naisen elämää elävä äiti. Siis sellainen joka käy työssä, käyttää rahansa mihin haluaa ja pitää parisuhdettaan ehdollisena sille että se on molemmille osapuolille tyydyttävä.

Vierailija kirjoitti:

Menisivät töihin ja lopettaisivat somettamisen niin ei tarvitsisi mitään lääkkeitä

Juuri siksi olen masentunut, koska ei ole töitä. Menisin mielelläni mihin tahansa töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaisi jos heitä ei aivopestä ura ja koulutus helvettiin vaan enemmän avioliitto ja perhe elämään.

Mistä naisille löytyy tarpeeksi varakkaita, hyväsydämisiä ja suunnilleen saman ikäisiä miehiä puolisoiksi? Eihän miehet halua tarjota naisille edes yhtä kahvikupillista treffeillä. Puhumattakaan siitä, miten nätisti tälläkin palstalla nimitellään kotona lapsia hoitavia naisia. Hoitovapaallakin naisen pitäisi maksaa puolet perheen kuluista. Mikä meni pieleen, miehet?

Osta omat kahvisi, huo ra. Mietippä mitä kaltaisellasi sikotautisella nat silla olisi tarjota miehelle? Ei yhtään mitään muuta kuin pelkkää tappiota.

Älä viitsi nimitellä, en ole äitisi. Niin minä omat kahvit ostankin, kun hankin koulutuksen ja työn enkä h

Ei mulla ole äitiä. Suomessa on läjäpäin synnyttäneitä huo ria, joita ei vol äidiksi kutsua.

yhteisöllisemmissä kulttuureissa se merkitys elämään tulisi ihmissuhteista ja siitä, että toimii muiden hyväksi. Nuorena elämäntehtävä on löytää töitä ja puoliso ja tehdä lapsia suvulle. Meillä ei tällaista vaatimusta varsinkaan lasten ja perheen ja suvun osalta ole, joten ihmiset on enemmän hukassa kun ei ole töitäkään. 

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuo some ole iso syy tähän. Näköalattomuus. Sota on jatkuvasti päällä ja sitä ennen korona. Surullista nuoruutta tosiaan. Siihen päälle monella omat henkkoht kriisit ja traumat.

Minä elin teini-ikäni lama-aikana. Maassa oli suurtyöttömyys. Ei ollut edes EU:a tai euroa apuna. Neuvostoliiton hajoaminen toi pelon ja levottomuudet etelänaapureihin. Happosateiden ja otsonikadon piti tuhota elämä maapallolla. SARS ja sikainfluenssa aiheuttivat hysteriaa kenessä aiheuttivat. Nuorena aikuisena Oulussa iski teollisuuden rakennemuutos ja työt meni alta parillakymmenellä tuhannella Oululaisella viidessä vuodessa, uusia ei tullut tilalle kuin myöhemmin. Talo myytiin tappiolla.

En minä silti koe nuoruuttani surullisena. Koulussa oli käytävä joka päivä, kavereiden kanssa notkuttiin rahattomina kaupungilla, eipä siellä toisaalta olisi ollut mitään ostettavaakaan. Parisuhde, lapsi, välillä töitä, välillä työttömyyttä. Välillä okt, välillä vuokralla kerrostalossa. Ero, uusi parisuhde.

Elämää.

Vierailija kirjoitti:

Itse kuulun tuohon ikäryhmään ja syön masennuslääkkeitä, toki niiden lisäksi pääsin vähän aikaa sitten aloittamaan pitkän psykoterapian. Taustalta löytyy lapsena koettua seksuaalista hyväksikäyttöä, koulukiusaamista, yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta. Masennus on vaihdellut viimeisen neljän vuoden aikana keskivaikeasta vaikeaan.

Minulle lääkkeistä on ollut apua, ovat vieneet pahimmat aallonpohjat pois. Toki lääkitys on vaatinut useamman kerran säätöä, että toivottuja vaikutuksia tulisia. Lääkkeiden lisäksi olisi kuitenkin hyvä olla sitä keskusteluapua. 

Niin, tarttis taustatietoa, että monellako taustalla esim. juuri seksuaalista hyväksikäyttöä tai muuta väkivaltaa. 

Osalla voi sitten olla esim. adhd tai autsimin kirjoa jotka ei osata diagnosoida oikein eikä saa sitten oikeaa apuakaan. 

Se on kato tämä uusi uljas maailma jossa ei saa olla äiti ja kodinrakentaja, vaan pitää ryystää latte macchiatoa jonkun pilipalifirman markkinointiassistenttina kunnes munasolut kuihtuvat ja se on sitten sitä elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on muotia määrittää itseään ja korostaa omaa erityislaatuisuuttaan diagnooseilla.

Niin, tai sitten vaatimustaso ja sen myötä ihmisten stressi on kasvanut niin suureksi, että se menee yli sietokyvyn. Ennen pääsi 50-60-vuotiaana eläkkeelle. Nyt vastaava ikä on 68 vuotta, muuten ei saada maksettua eläkettä nyt eläkkeellä oleville.

Mikä ihmeen vaatimustaso? Nykynuoret on vain lapsesta asti totutettu siihen, että mitään ei tarvitse tehdä itse. Sitten ahdistaa ja kuormittaa, jos pitää mennä töihin, joka ei olekaan juuri se unelmien paikka.

Juuri muutama päivä sitten uutisoitiin, että nykyään saa parempia numeroita huonommalla osaamisella kuin ennen.

18-29 -vuotiaat menstruaattorit onat naisia, eivät tyttöjä/tyttölapsia.

Aivan järkyttäövät lukemat. Masennuslääkkeet aiheuttavat aivovaurion. Olen näin lukenut usean gurun kirjasta/haastattelusta.

Taas setämiestä tarvittaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Naisena eläminen on paljon vaikeampaa. Meitä vihataan jopa omissa perheissä vauvoista asti. Jokainen toivoo ja suosii poikaa, myös naiset. Poikia pidetään kaikessa arvokkaampina ja parempina. Nainen ei ole heteroille edes ihminen. Yritäpä siinä sitten olla masentumatta :D

Minulla ei olisi miehenä yhtäkään oikeaa ongelmaa.

Olet kyllä harvinaisen tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

Aivan järkyttäövät lukemat. Masennuslääkkeet aiheuttavat aivovaurion. Olen näin lukenut usean gurun kirjasta/haastattelusta.

"Monien muiden psykoosilääkkeiden tavoin olantsapiinin pitkäaikainen käyttö on yhdistetty keskushermoston solukuolemiin ja muihin aivovaurioihin. Eräässä tutkimuksessa jatkuva olantsapiinin käyttö terveillä apinoilla supisti aivojen kokoa muutamassa vuodessa lähes 10 prosentilla.

Käyttöä alle 18-vuotiaille lapsille ja nuorille ei suositella, koska tiedot hoidon turvallisuudesta ja tehosta puuttuvat. Lyhytaikaisissa tutkimuksissa nuorilla on havaittu aikuisia enemmän lihomista sekä rasva- ja prolaktiiniarvojen muutoksia."

(Lähde: Wikipedia - Olantapiini) 

Tämä on oikeasti järkyttävää! Minulle määrättiin alaikäisenä Olantsapiini. Ihmekään että nyt kolmekymppisenä olen aivan hidas ja passiivinen typerys. En edes opiskellut mitään peruskoulun jälkeen, kun en jotenkin saanut itseäni liikkeelle. En onneksi lihonut, se vielä puuttuisikin tästä. Olen onneksi ihan viehättävä ja hoikka, mutta sisältä täysin tyhjä. 

Voisikohan onnistuneesti haastaa oikeuteen lääkärin, joka määräsi aivoja supistavan lääkkeen 13-vuotiaalle minulle ja näin ollen pilasi aivoni (ja nuoren elämäni)? En tosin oikeasti jaksisi edes ryhtyä siihen, aivoni ovat liian typerät ja laiskat siihen. Lääkärin nimi oli kuitenkin Tuomo *****. 

Jos avataan ensin keskustelu mm. WOKE ja TRANS agendojen vyöryttämisestä tuhoisan Marin ex viisikko hallinnon toimesta Suomeen 2020 - 2023 tuhoamaan lasten ja nuorten mielenterveyttä eli agendat joiden mukaan ei ole enää miehiä ja naisia, tyttöjä ja poikia, isiä ja äitejä, on vain sukupuolettomia oletettuja henkilöitä, ja että miehet voivat osallistua naisten kisoihin ja saavat pääsyn kaikkiin naisten tiloihin jne.

Minun 13v. tytär käyttää masennuslääkkeitä. Joku puhui ylidiagnosoinnista. Onko se yli diagnosointia, jos lapsi viiltelee ja on itsetuhoinen, eikä halua elää?

Ja kyllä. Hän syö myös ADHD lääkkeitä. Ja sanomattakin selvää, tässäkään tapauksessa ei ole kyse ylidiagnosoinnista. Vapaaehtoisesti en lapsen aivokenioita sekoittaisi, jos ei olisi selkeää näyttöä hyödyistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kuulun tuohon ikäryhmään ja syön masennuslääkkeitä, toki niiden lisäksi pääsin vähän aikaa sitten aloittamaan pitkän psykoterapian. Taustalta löytyy lapsena koettua seksuaalista hyväksikäyttöä, koulukiusaamista, yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta. Masennus on vaihdellut viimeisen neljän vuoden aikana keskivaikeasta vaikeaan.

Minulle lääkkeistä on ollut apua, ovat vieneet pahimmat aallonpohjat pois. Toki lääkitys on vaatinut useamman kerran säätöä, että toivottuja vaikutuksia tulisia. Lääkkeiden lisäksi olisi kuitenkin hyvä olla sitä keskusteluapua. 

Niin, tarttis taustatietoa, että monellako taustalla esim. juuri seksuaalista hyväksikäyttöä tai muuta väkivaltaa. 

Osalla voi sitten olla esim. adhd tai autsimin kirjoa jotka ei osata diagnosoida oikein eikä saa sitten oikeaa apuakaan. 

Riittää jo tämä sekoilu. Jos autismi tai adhd on joka kymmenennellä yksilöllä, ei se ole mikään diagnoosia vaativa sairaus vaan persoonallisuuden piirre. Opetelkaa elämään piirteenne kanssa.

Huono fiilis ja vtutus ovat myös ihan tavallisia ja normaaleja elämään kuuluvia asioita. Vain harvoin vaativat lääkitystä. Olot on nyt ankeat. Kuten on ollut monet, monet, monet kerran aiemminkin vuosikymmenten ja vuosisatojen saatossa. Senkään kanssa ei auta kuin elää.

Vierailija kirjoitti:

Minun 13v. tytär käyttää masennuslääkkeitä. Joku puhui ylidiagnosoinnista. Onko se yli diagnosointia, jos lapsi viiltelee ja on itsetuhoinen, eikä halua elää?

Ja kyllä. Hän syö myös ADHD lääkkeitä. Ja sanomattakin selvää, tässäkään tapauksessa ei ole kyse ylidiagnosoinnista. Vapaaehtoisesti en lapsen aivokenioita sekoittaisi, jos ei olisi selkeää näyttöä hyödyistä.

Sen enempää ottamatta kantaa lapsesi terveyteen; minäkin olin 13-vuotiaana itsetuhoinen, viiltelin, sairastin anoreksiaa yms. Olen edelleen elossa ja voin hyvin nyt keski-ikäisenä ja ihan ilman lääkkeitä.