Lue keskustelun säännöt.
olin nuorena tunnettu kotikaupungissani, enkä kestä huomiota jota saan sen takia edelleen keski-iässä
03.06.2025 |
ihmiset tuijottavat, kuiskailevat avoimesti. miksi ovat jumissa vuosien takaisissa?
Kommentit (37)
Musta oli Anna-lehdessä juttu joskus vuostuhannen vaihteessa. Vieläkin kun käyn kotipaikkakunnalla mun reploja toistellaan mulle. Siis neljännesvuosisata kulunut, haloo? Hankkikaa elämä.
Pikkukylät on pahoja. Niissä ei kannata syntyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta oli Anna-lehdessä juttu joskus vuostuhannen vaihteessa. Vieläkin kun käyn kotipaikkakunnalla mun reploja toistellaan mulle. Siis neljännesvuosisata kulunut, haloo? Hankkikaa elämä.
Pikkukylät on pahoja. Niissä ei kannata syntyä.
Mikä noita pikkukyliä vaivaa? Miksi niitä toistellaa sulle?
Minusta tehtiin isokeskuteluketju murha-infoon. Ei ole haitannut paljoakaan ihmissuhdemarkkinoilla. Ei ihmiset googleta nimiä. Osa jopa kiinnostunuita, koska olen "jäänä mies"
Monet asiat muistetaan vuosia ja jopa vuosikymmeniä. Muistot saattavat myös siirtyä eteenpäin seuraavalle ja sitä seuraavalle sukupolvelle. Hyvästä esimerkistä käy tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta oli Anna-lehdessä juttu joskus vuostuhannen vaihteessa. Vieläkin kun käyn kotipaikkakunnalla mun reploja toistellaan mulle. Siis neljännesvuosisata kulunut, haloo? Hankkikaa elämä.
Pikkukylät on pahoja. Niissä ei kannata syntyä.
Mikä noita pikkukyliä vaivaa? Miksi niitä toistellaa sulle?
Sinne jäävät keharitason älykkyydellä varustetut joille muille nauraminen on ainoa tapa saada itsensä tuntemaan hyväksi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta oli Anna-lehdessä juttu joskus vuostuhannen vaihteessa. Vieläkin kun käyn kotipaikkakunnalla mun reploja toistellaan mulle. Siis neljännesvuosisata kulunut, haloo? Hankkikaa elämä.
Pikkukylät on pahoja. Niissä ei kannata syntyä.
Mikä noita pikkukyliä vaivaa? Miksi niitä toistellaa sulle?
Sinne jäävät keharitason älykkyydellä varustetut joille muille nauraminen on ainoa tapa saada itsensä tuntemaan hyväksi :)
Miksi ne on sellasia?
Vierailija kirjoitti:
Monet asiat muistetaan vuosia ja jopa vuosikymmeniä. Muistot saattavat myös siirtyä eteenpäin seuraavalle ja sitä seuraavalle sukupolvelle. Hyvästä esimerkistä käy tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoih
Tuota kannattaakin muistella. Harvinaista löytää uusperhe, jossa ihmissuhteet ovat noin tasapainoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä aiheesta valittavat tasa kaksi ihmistyyppiä narkkarit ja naiset joilla on koko kylän patja maine
Sitä mainetta ei ole saanut ilman miehiä🤭Patja tarttee pumppaajan.
Tapahtuman ajankohta huomioon ottaen on varmaan ollut myös harvinaista, että se pariskunta ei käyttänyt ollenkaan alkoholia. Sodanjälkeiset vuodet olivat tietääkseni aika kosteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta oli Anna-lehdessä juttu joskus vuostuhannen vaihteessa. Vieläkin kun käyn kotipaikkakunnalla mun reploja toistellaan mulle. Siis neljännesvuosisata kulunut, haloo? Hankkikaa elämä.
Pikkukylät on pahoja. Niissä ei kannata syntyä.
Totta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Historia ja maine tulee aina perässä vaikka sitä yrittää peitellä. Tämän takia miehet kyselee naiset taustoista ja body counteista kun ei halua että naisen historia tulee perässä aiheuttamaan itselle maine ongelmia vaikka kuinka nainen yrittää peitellä historiaansa jota ei voi peittää. Kyllä kaikkien aikuisten ihmisten pitää kantaa omien tekojen seuraukset kun onhan ne itse aiheutettua
Minä annan ainakin tyhjän pohjan. Mitä väliä, jos joskus töpeksenyt. Tärkeintä ettei ole töpeksynyt minun aikana. Kyllä se tulee ilmi, jos töpeksii. Siinä sit joutuu miettimään et onko ajan arvoista. Ei nyt pienet nolot asiat, eikä kyllä keskisuuretkaan ole mikään iso este suhteelle. Iso este olisi joku huo*rana oleminen viimeiset 30 vuotta.
Itse arvistan ammattinaisia, älyävät sentään pyytää rahaa palveluista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta oli Anna-lehdessä juttu joskus vuostuhannen vaihteessa. Vieläkin kun käyn kotipaikkakunnalla mun reploja toistellaan mulle. Siis neljännesvuosisata kulunut, haloo? Hankkikaa elämä.
Pikkukylät on pahoja. Niissä ei kannata syntyä.
Mikä noita pikkukyliä vaivaa? Miksi niitä toistellaa sulle?
Sinne jäävät keharitason älykkyydellä varustetut joille muille nauraminen on ainoa tapa saada itsensä tuntemaan hyväksi :)
Hyvin sanottu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 90 luvulla pienessä paikallislehdessä töissä ja siellä näkyvällä paikalla. Kuvani oli joka viikko lehdessä, tein mm jutun tavallisesta kuntalaisesta, joka viikko. Siihen haastateltava sai kertoa aina jonkun pienen jutun itsestään, mitä muut eivät tienneet.
Kävin paikkakunnalla muutama v sitten, 30 v jälkeen, viivyin 3 yötä. Juttelin yli 10 ihmisen kanssa, josta olin tehnyt jutun. Jokainen kuvitteli muistan hänet ja mikä oli hänen juttunsa.
Erinomainen syy muuttaa maalta pois?
Ibi, mikä comeback 🤩