Lue keskustelun säännöt.
Kaipaan ihmisissä syvyyttä
03.06.2025 |
Olen aina kohdannut saman ongelman; ihmiset ovat pinnallisia ja arkeen orientoituja. Hyvän päivän tutut sanovat jotain muutamia lauseita tämän hetkisestä tilanteestaan, mutta ei siitä saa kiinni. Taas ne poistuvat ja saapuu yksinäisyys. Oikeastaan muiden seurassa tunnen olevani vieläkin yksinäisempi. Heillä on oma elämä mistä pitävät kiinni. Miksi tunnen taas että minä itse vaan tipun alas kokoajan enkä löydä helpostusta. Joku joka tarraisi minua kädestä kiinni ja sanoisi: tässä olen.
Tunnen olevani erilainen, kuin kelluisin ihmisten valtameressä. Mutta niin että se on sekava valtameri, jokaisella on joku päämäärä.
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ole ystäviä?
Ei ole... Ehkä minun kannattaa vain luovuttaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua seurustella itseäni tyhmemmän kanssa. 🤭
Meillä jokaisella on oma elämä. Sinullakin. Ilmeisesti omassa elämässäsi kaikki on niin hyvin, että jaksaisit puhua syvällisiä hyvän päivän tuttujenkin kanssa. Suuri osa ei jaksa. Paitsi kännissä, silloin voi pohtia maailmankaikkeuden syntyä tai onko kuoleman jälkeen elämää.
Tämä on varsin yleistä nykyään, kai on ollut ennenkin.
Ihmissuhteethan yleensä alkavat siitä pinnallisesta ja ajan myötä sitten syvenevät, jos toisen kanssa tulee niin hyvin toimeen, että haluaa vietää aikaa yhdessä enemmänkin. Eihän sitä (lähes) tuntemattomalle uskallakaan alkaa heti syvimmistä tunnoistaan avautua, kun ei vielä tiedä, voiko toiseen luottaa. Saati tungetella utelemalla toiselta liian henkilökohtaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halua seurustella itseäni tyhmemmän kanssa. 🤭
Luulisi olevan helppoa sinulle löytää seurustelukumppani. 🙂
Eikö sinulla ole ystäviä?