Itku, hermostuin murkkuun ja anoppi sai todistaa showta.

Vain sinä ja murkkusi tiedätte oikean tilanteen ja siihen ei muilla ole sanomista.

tuota, ettei ojenna, moiti tai huomauta käytöksestä lapselle vieraan kuullen? Näin sen jossain " hyviä ohjeita vanhemmille" -koosteessa, mutta ainakin meidän kolmevuotiaan kanssa se tuntuisi aika huonolta idealta. Vauhtia saattaa välillä olla aivan liikaa eikä aidosti aina tiedä/muista, miten pitää olla. Niin olisi sitten vähän sikaa antaa jälkikäteen " palautetta" , jos lapsi ei alun perinkään välttämättä tiedä, mikä kaikki on ok.



Just tota inhosin isovanhemmissani vielä teininäkin, että antoivat aina tehdä melkein kaikkea, mutta sitten jälkikäteen mutisivat, jupisivat ja syyllistivät. Reilumpaa olisi tehdä pelisäännöt selväksi etukäteen tai heti tilanteessa, jos eteen tulee jotain sellaista, mistä lapsella ei ole ennakkotapausta.



Tarkoitus ei ole nyt mitätöitä ap:n fiiliksiä, oikeastaan puhun vähän eri asiasta, tulipa vaan mieleen.

anna itse ottaa puheeksi jos hän katsoo aiheelliseksi. sinähän se tässä tapauksessa kasvattaja olet.

tärkeintä että olette itse asiasta nuoren kanssa keskustelleet ja asian sopineet. Kyllä se on sinun anoppisikin joskus murkkua kasvattanut joten varmasti asian ymmärtää :)