Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle! VI/2025!

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa olen jo henkisesti kuollut. Te tapoitte minut yksissä tuumin.

Aika ikävää syyllistää random palstalaisia.Kuinkahan monta istuu syyllisten penkissä ?

Kuvittelet ehkä suojelevasi itseäsi pelkästään kivulta ja pettymyksiltä, mutta samalla suojelet itseäsi minulta. Minä pidän sinua ihanana, sinä minua vaarallisena. Se on se suurin syy siihen, että käännän sinulle selkäni sekä fyysisesti että henkisesti. Ja selvä merkki siitä, että ei sovita yhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostusta ja haluja on, osaamista ja uskallusta ei ole. Kykenen kyllä toimimaan ihmisten parissa, mutta se vie kaiken energiani. Suuret tunteet lamaannuttavat toimintakyvyn kokonaan, joka johtaa hyvin helposti vääriin tulkintoihin sekä virheellisiin johtopäätöksiin. Ongelman ydin lienee lapsuudessa koetut traumat ja muut elämän kolhut. Koska koko elämä on yksi iso umpisolmu, jonka selvittämisen itse luovutti suosiolla vuosia sitten, niin ehkä tilanteeseen liittyy myös jotain häpeän tunteita siihen liittyen.

En ole koskaan kokenut sellaisia tunteita mitä hän minussa aiheutti ja se tunne jäi sieluun kytemään. Pohdin myös sitä, että toivottavasti en ole aiheuttanut hänelle millään muotoa ongelmia, siis jos kaikki on todellista, eikä oman villin mielikuvitukseni luomaa kangastusta ajatusten aavikolla.  

Naiselle menneisyyteen. 

 

Tuskin olet hän, mutta voisit olla. Sydämensä osittainenkin avaaminen on pelottavaa kenelle tahansa. Etenkin jos matkassa on mutkia, ja jos on kokenut kolhuja. Mutta eihän meidän silti toisiamme pitäisi pelätä. Siksi toivoisi, että molemmat uskaltaisivat lähestyä edes hiukan. Jos aloite jää kokonaan itselle, sen tulkitsee helposti torjunnaksi - mitä se varmasti useissa tapauksissa onkin. 

Elämä on lyhyt ja arvaamaton. Haluaisin tavata ja jutella. On kauhistuttava ajatus, että meistä jompi kumpi lähtisi täältä ja vuosien ajan sydämessä pyöritelty asia jäisi ikuisiksi ajoiksi sanomatta.

Lopuksi, minun edessä ei tarvitse hävetä elämän kolhuja tai epäonnistumisia. Niitä tapahtuu meille kaikille. Mikään ei himmennä arvoasi minun silmissäni. Ymmärtäisitpä sen.

Miehelle menneisyyteen

Tulee jotenkin niin surullinen olo tällaisista keskusteluista. Miksi ihmiset ei puhu vaan hiljaa mielessään hautoo tällaisia juttuja koko elämänsä? Ja sit se elämä jossain vaiheessa onkin ohi. Sivusta

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostusta ja haluja on, osaamista ja uskallusta ei ole. Kykenen kyllä toimimaan ihmisten parissa, mutta se vie kaiken energiani. Suuret tunteet lamaannuttavat toimintakyvyn kokonaan, joka johtaa hyvin helposti vääriin tulkintoihin sekä virheellisiin johtopäätöksiin. Ongelman ydin lienee lapsuudessa koetut traumat ja muut elämän kolhut. Koska koko elämä on yksi iso umpisolmu, jonka selvittämisen itse luovutti suosiolla vuosia sitten, niin ehkä tilanteeseen liittyy myös jotain häpeän tunteita siihen liittyen.

En ole koskaan kokenut sellaisia tunteita mitä hän minussa aiheutti ja se tunne jäi sieluun kytemään. Pohdin myös sitä, että toivottavasti en ole aiheuttanut hänelle millään muotoa ongelmia, siis jos kaikki on todellista, eikä oman villin mielikuvitukseni luomaa kangastusta ajatusten aavikolla.  

Naiselle menneisyyteen. 

🍁🍁🍁🍁🍁

Kunpa tietäisitkin. Kärsin samankaltaisesta häpeästä joka juontaa juurensa lapsuuden traumoista. Joten rakastan sua entistäkin enemmän ja tunnen syvää yhteyttä juuri tämänkin takia. Luulen että voimme aistia sen toisistamme. Pyydän että ottaisit yhteyttä. Ollaan toisillemme velkaa rehellisen ja avoimen keskustelun. Ja siitähän voi seurata vaikka mitä ihanaa loppuelämäksi. Tsemppiä ja rohkeutta sulle. Ota häneen pian yhteyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Kuvittelet ehkä suojelevasi itseäsi pelkästään kivulta ja pettymyksiltä, mutta samalla suojelet itseäsi minulta. Minä pidän sinua ihanana, sinä minua vaarallisena. Se on se suurin syy siihen, että käännän sinulle selkäni sekä fyysisesti että henkisesti. Ja selvä merkki siitä, että ei sovita yhteen. 

Onko tuo vaarallisena pitäminen oma oletuksesi vai löytyykö faktaa väitteen tueksi?

Me ollaan jo vanhuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostusta ja haluja on, osaamista ja uskallusta ei ole. Kykenen kyllä toimimaan ihmisten parissa, mutta se vie kaiken energiani. Suuret tunteet lamaannuttavat toimintakyvyn kokonaan, joka johtaa hyvin helposti vääriin tulkintoihin sekä virheellisiin johtopäätöksiin. Ongelman ydin lienee lapsuudessa koetut traumat ja muut elämän kolhut. Koska koko elämä on yksi iso umpisolmu, jonka selvittämisen itse luovutti suosiolla vuosia sitten, niin ehkä tilanteeseen liittyy myös jotain häpeän tunteita siihen liittyen.

En ole koskaan kokenut sellaisia tunteita mitä hän minussa aiheutti ja se tunne jäi sieluun kytemään. Pohdin myös sitä, että toivottavasti en ole aiheuttanut hänelle millään muotoa ongelmia, siis jos kaikki on todellista, eikä oman villin mielikuvitukseni luomaa kangastusta ajatusten aavikolla.  

Tulee jotenkin niin surullinen olo tällaisista keskusteluista. Miksi ihmiset ei puhu vaan hiljaa mielessään hautoo tällaisia juttuja koko elämänsä? Ja sit se elämä jossain vaiheessa onkin ohi. Sivusta

Ei se elämä ole hetkessä ohi mutta ehkä jompi kumpi on mennyt eteenpäin, jolloin tilaisuus yhdessäoloon saattaa mennä.

 

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan jo vanhuksia.

Määritä vanhuus.

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan jo vanhuksia.

Vauvapalstalla 60-vuotiaatkin menevät 25-vuotiaista ja 30kg ylipainokaan ei näy vaatekoossa

Nyt taas jaksaa. Kiva nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helvetin menkat alko taas. Sais loppua saman tien.

 

Sehän on hyvä merkki. 

No joo, himot nousee ihan uusiin sfääreihin taas vähäksi aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt taas jaksaa. Kiva nähdä.

Olis kiva nähdä jos vaan nähtäis. Mut ku ei ole enää mahkuja nähä ellet ota yhteyttä ja sovita näkeminen 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvittelet ehkä suojelevasi itseäsi pelkästään kivulta ja pettymyksiltä, mutta samalla suojelet itseäsi minulta. Minä pidän sinua ihanana, sinä minua vaarallisena. Se on se suurin syy siihen, että käännän sinulle selkäni sekä fyysisesti että henkisesti. Ja selvä merkki siitä, että ei sovita yhteen. 

Onko tuo vaarallisena pitäminen oma oletuksesi vai löytyykö faktaa väitteen tueksi?

Faktaa löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan jo vanhuksia.

Se vapauttaa. Ei tartte enää miettiä, mitä muut ajattelee yms. turhaa.

On viisasta pitää lähtökohtana, että mikään ei oikeasti osu. Se on erittäin erittäin ja erittäin todennäköistä niin, joten kannattaa suhtautua sen mukaan, eikä nostaa kierroksia turhaan. 

Hei sinä, oot söpö ja mä tykkään susta. Vieläkin toivon, että treffattais joskus! Vaikka sitten vaan ystävinä. 😊

Ihailen hanuriasi, mutta en pelkästään sitä.

Vierailija kirjoitti:

Hei sinä, oot söpö ja mä tykkään susta. Vieläkin toivon, että treffattais joskus! Vaikka sitten vaan ystävinä. 😊

Sama toive. Vois meillä ystäviäkin olla ihan hauskaa 🤔😊

Ystävinäkin

Vierailija kirjoitti:

Hei sinä, oot söpö ja mä tykkään susta. Vieläkin toivon, että treffattais joskus! Vaikka sitten vaan ystävinä. 😊

Näin sinusta unta yöllä. Soitin vahingossa ja vastasit. Mumisin jotain epätoivoissani, mutta kuulin sun äänesi ja olin ihan täpinöissäni. -kuin kaivatulle kirjoittelen