Jääkö teilläkin projektit kesken? Suunnilleen 90% valmis ja sitten loppuu mielenkiinto ja/tai into?
Sitten alkaa värkkäämään kovalla tohinalla jotain toista juttua ja edellinen unohtuu täysin. Meillä on wc-remontti oikeastaan silikoneja, viimeistelymaalausta ja sisustusta vaille valmis ollut talvesta saakka, mökillä kaksi huonetta on odottaneet listoja pari kolme vuotta, pari ovea joista rapsuteltu vanhat maalit pois pitäisi maalata jnejne paljon on tuollaisia.
Sitten kun ne hommat jää vaiheeseen on niihin tosi vaikeaa enää tarttua uudestaan. Muita samanlaisia?
Kommentit (31)
Ei, kyllä minulla projektit lopahtavat tasan 50% kohdalla.
"Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.x
Kyllä, mutta ne jäävät yleensä korkeintaan 10% valmiiksi. Lopulta ne ovat lisätaakkana mielessä koko ajan ja jatkuvien itsesyytösten aihe, miksi en ole tuotakaan saanut tehtyä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ostin sähköskeban ja mun visiona oli tulla seuraavaks Van Haleniks. Nyt en oo koskenukaan skebaan tänä vuonna vaan se roikkuu seinällä pölyttymässä.
Hyvät että jaksoit sentään puurtaa 90% projektista.
Joskus voi tulla vielä niin tylsä sunnuntai-iltapäivä että suoritat puuttuvan 10% siivunkin.
Lisäksi on sen jo tehdyn korjaaminen, ihan kamalaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ostin sähköskeban ja mun visiona oli tulla seuraavaks Van Haleniks. Nyt en oo koskenukaan skebaan tänä vuonna vaan se roikkuu seinällä pölyttymässä.
Eihän tossa ole paljonkaan tekemistä enää kun skebakin jo hommattu
Meinasin hankkia lapsen, mutta viime hetkillä vetäisin ulos.
Mulla pyörii päässä vaikka mitä suunnitelmia ja perin harvoin päätyvät toteutusasteelle. Eli siinä mielessä ei kovin paljon vahinkoa tule. Ne jutut, joita oikeasti aloitan kyllä enimmäkseen myös pääsevät loppuun asti. Se loppu ei kyllä aina ihan vastaa alkuperäistä suunnitelmaa mutta enimmäkseen ok.
Ei, teen aina valmiiksi mitä aloitan. En siedä keskeneräisyyttä pitkään. Potkin jatkuvasti miestäkin tekemään aloittamansa projektit loppuun
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi on sen jo tehdyn korjaaminen, ihan kamalaa.
Kahteen kolmeen kertaan joutuu monesti tekemään uusiksi ennen kuin kelpaa mutta yleensä sillä konstin tulee lopulta valmista, jotta ehkä aloittajalla onkin se ongelma että keskeneräiseksi jäänyt ei täysin miellytä.
Miten te pärjäätte töissä?? Miten saitte opiskelut valmiiksi?
Mulla ADD ja jää asiat just tolleen roikkumaan. Niihin on hiton vaikeeta palata, kun jättäny joskus kesken.
Mä olin "luonnostani" tuollainen, mutta se johti työelämässä ongelmiin, joten oli pakko alkaa tietoisesti kehittää itseään, opetella kurinalaisuutta ja sinnikkyyttä. Nyt nelikymppisenä en ole enää tuollainen, hoidan hommat loppuun sisulla, huvitti tai ei. Enkä aloita uusia ennen kuin aiemmat on tehty, ellei ole jostain syystä aivan pakko. Eli mun kohdalla kyseessä oli opeteltavissa oleva taito, eikä vaan joku luonteenpiirre jolle ei voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Miten te pärjäätte töissä?? Miten saitte opiskelut valmiiksi?
Jostain pitää tulla ulkoinen paine ne loppuun saamiseen. Mulla on kyllä lääkityskin siihen sit tarvittaessa.
Toi edellinen ADD
Se henkinen selkäranka! Minä saan valmiiksi kun lupaan itselleni jonkin palkinnon tai kaveri tulee mukaan projektiin. Minä vastaavasti autan häntä jossain kesken jääneessä työssä.
Kun oman työn jälki ei tyydytä niin projektit tahtoo jäädä sitten kesken ja jos väkisin punnertaakin ne valmiiksi, tyydytyksen sijasta onkin vain v1tutus että minkä takia tämänkin piti olla niin ärsyttävän hankalaa.
Nää kuulostaa juuri joltain ADHD ynnä muiden vastaavien jutuilta. Se on ominaisuus jolle ei voi mitään, että kaikki jää kesken.
Vierailija kirjoitti:
Nää kuulostaa juuri joltain ADHD ynnä muiden vastaavien jutuilta. Se on ominaisuus jolle ei voi mitään, että kaikki jää kesken.
Voipas. Ei se helppoa ole mutta valmiiksi on työt saatava.
Vierailija kirjoitti:
Miten te pärjäätte töissä?? Miten saitte opiskelut valmiiksi?
Eihän se ulotu muualle kuin käsillä tehtäviin omiin harrastusluonteisiin projekteihin missä tietynlainen taiteellinen luomisulottuvuus, se keskeneräisyys mahdollistaa korjailun, ja sitä sietää paremmin kuin epäonnistuneen valmiin tekeleen.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin "luonnostani" tuollainen, mutta se johti työelämässä ongelmiin, joten oli pakko alkaa tietoisesti kehittää itseään, opetella kurinalaisuutta ja sinnikkyyttä. Nyt nelikymppisenä en ole enää tuollainen, hoidan hommat loppuun sisulla, huvitti tai ei. Enkä aloita uusia ennen kuin aiemmat on tehty, ellei ole jostain syystä aivan pakko. Eli mun kohdalla kyseessä oli opeteltavissa oleva taito, eikä vaan joku luonteenpiirre jolle ei voi mitään.
Annat minulle toivoa, kiitos!
Kyllä. Ostin sähköskeban ja mun visiona oli tulla seuraavaks Van Haleniks. Nyt en oo koskenukaan skebaan tänä vuonna vaan se roikkuu seinällä pölyttymässä.