Miksi se on kunniaksi jos sinun kuoltuasi jää moni kaipaamaan?

Ne kaipaamaan jääväthän joutuvat valtavasti kärsimään poistuttuasi ja usein iso lauma. Miksi ei ole parempi tehdä itseään sellaiseksi ettei monenen elämä riipu sinusssa  ennen kuolemaa? Silloinhan lähtösi ei tuota kärsimystä. Onko ajatuksia tästä?