Ihmiset, jotka eivät muista mitään
Minulla on kaveri, joka ei muista mitään mitä olemme puhuneet. Jos olemme puhuneet banaaneista ja banaanin mauista ja erilaisista banaanileivoksista tällä viikolla pitkään, ensi viikolla hän kysyy olenko koskaan maistanut banaania?
Toisena esimerkkinä työkaveri, jolle kerron että maitopurkki pilaantuu avattuna muutamassa päivässä, mutta vuodesta toiseen hän katsoo avatusta purkista "parasta ennen" -päiväyksen, ja uskoo että maitoa voi käyttää avattuna kuukauden. Olen selittänyt asian hänelle useilla eri tavoilla vuosien varrella, mutta hän ei muista näitä viikkoa kauempaa. Kun toimistolla taas näemme, hän pohtii voiko kahvimaitoa avatusta purkista lorauttaa ja katsoo "parasta ennen" -päiväyksen (purkkiin on tussilla merkattu avauspäivä).
Mikä tällaisen aiheuttaa? Voitte myös kertoa, miksi turhaudun tästä niin kovin.
Kommentit (32)
Ymmärrän ap.tä.
Tulee epävarma olo, että kuunteleekohan tuo toinen mitä puhun,tajuaako edes.
Omalle kohdalleni sattui juuri, että kun menimme lounaalle ystävän kanssa, hän piti sitä itselleen ihan uutena paikkana eikä olenkaan muistanut, että olimme käyneet samassa paikassa pari vuotta sitten.
Tuntui, että yhteiset muistot katoavat. Ei kyllä ollakaan nuoria enää...
Eikö maidossa lue viimeinen käyttöpäivä?
Vai muistanko väärin? 😉
Etenkin tuon kaverin osalta alan turhautua koko ystävyyteen, koska siis yhtään mitään aiempia keskusteluja ei muista. Keskustelut kiertää siten kehää ja pääsen kertomaan samat asiat uudestaan ja uudestaan. Joskus harvoin hänellä välähtää että puhuttiinko tästä aiemmin..? Mutta ei muista silloinkaan mitä ollaan puhuttu. Ollaan muutama vuosi tunnettu ja alan jo vältellä hänen seuraansa tämän vuoksi. Voiko hän olla esimerkiksi narkomaani, ilman että mitään ulkoisia merkkejä näkyy?
Sitten taas kollegan osalta pelkään että hän aiheuttaa itselleen vahinkoa tuolla muistamattomuudella, vai onko kyseessä enemmänkin ymmärtämättömyys? Asia ei hänenkään kohdallaan rajaudu vain maitoon, vaan myös työasioissa vaikea ymmärtää/muistaa tärkeitä linjoja ja näissä jatkuvasti tekee toisin kuin muut. Pelkään että mukava ihminen saa kenkää tämän vuoksi.
ap
Ja siis kaikkihan tietysti unohtaa asioita silloin tällöin, mutta ongelmaksi varmaan voi jo kutsua sitä, jos ei muista MITÄÄN?
Mä oon samanlainen unohtelija, sekä sekotan kellonajat ja päivämäärät usein haluamattani. Esim jos puhutaan 3. pv kuuta klo viideltä päivällä mulla saattaa ajatukset kääntää viides päivä kuuta klo 15. Teen myös aina saman mokan ratikan kanssa, hoen itelleni että et sitten hyppää siihen numero x:n mut kumminkin kiireessä sit aivot unohtaa ja kun nään sen numeron nii juoksen siihen. En esim muista kunnolla eilistä ja pää on usein aika sumussa. Siks kirjotan nykyää ylös mitä oon saanu tehtyä kun muuten tuntuu tai luulen etten mitää. Syytä en tiedä, ehkä mielenterveys tai lääkkeet joita joudun käyttää. Tai adhd. Ja johonkin kuukauden päästä turha suunnitella mitää ku meinaan unohtaa jo viikon päähän sovitut ellei oo joku joka jännittää tms aiheuttaa sen viikon ahdistusta. Ärsyttää itteenikin kun usein pilaan mahdollisuuksia tällä "ominaisuudella"
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on erilaiset käsitykset mitä kannattaa muistaa ja mitä ei.
Riippuu siitä mitä asioita kukin arvostaa, pitää kiinnostavana ja tärkeinä ja mitä taas ei. Itselle epäkiinnostavat ja tarpeettomat tiedot ja asiat harvemmin jäävät muistiin.
Montako eri makua banaanilla muka voi olla?
Vierailija kirjoitti:
Se mikä minua ihmetyttää on että miten ihmistä voi syyttää siitä ettei hän muista jotain asiaa? Kun ei muista niin ei muista ja ei kai se mikään valinta ole olla muistamatta.
Nimenomaan. Se on valinta olla muistamatta. Mieheni esim. ei yhtäkkiä muista, miten on pettänyt luottamukseni ja tehnyt ohareita jopa lapsille. Valinta sekin.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten muisti on kovin valikoiva. Toiset eivät keskity kuuntelemaan mitä toinen sanoo, jotkut eivät muista mitään puhuttua, mutta voivat muistaa mitä ovat lukeneet, jne... meitä on monen junaan.
Ollaan eläkeläisiä ja lapsuuden ystäväni aina kyselee minulta omista lapsuuden tapahtumistaan. Hän ei muista niitä itse, minä muistan.
Myös minun lapsuudenystävilläni on hämmentävän aukkoinen muisti. Minulla oli yläasteikäisenä syöpä, joka parani lopulta täysin. Sairaalaan minua ei tullut katsomaan äiti tai isä, vaan 3 parasta koulukaveriani. Tapasin heistä 2 tänä kesänä ja muistelin miten he kävivät sairaalassa silloin, kun olin siellä kuolemanpelossa. Ystäväni nauroivat ja sanoivat etteivät he ole missään käyneet minua katsomassa, eikä minulla ole heidän muistaakseen ollut mitään syöpää. Suorastaan pelästyin heidän käytöstään.
N56
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten muisti on kovin valikoiva. Toiset eivät keskity kuuntelemaan mitä toinen sanoo, jotkut eivät muista mitään puhuttua, mutta voivat muistaa mitä ovat lukeneet, jne... meitä on monen junaan.
Ollaan eläkeläisiä ja lapsuuden ystäväni aina kyselee minulta omista lapsuuden tapahtumistaan. Hän ei muista niitä itse, minä muistan.
Myös minun lapsuudenystävilläni on hämmentävän aukkoinen muisti. Minulla oli yläasteikäisenä syöpä, joka parani lopulta täysin. Sairaalaan minua ei tullut katsomaan äiti tai isä, vaan 3 parasta koulukaveriani. Tapasin heistä 2 tänä kesänä ja muistelin miten he kävivät sairaalassa silloin, kun olin siellä kuolemanpelossa. Ystäväni nauroivat ja sanoivat etteivät he ole missään käyneet minua katsomassa, eikä minulla ole heidän muistaakseen ollut mitään syöpää. Suorastaan pelästyin heidän käytöstään.
N56
...en ruvennut siinä ihmisten ilmoilla esittelemään leikkausarpeani, mutta muistamattomuus ja hämillinen nauru kyllä loukkasi. Se vaikutti suorastaan gaslightaamiselta.
N56
Ihmisten muisti on kovin valikoiva. Toiset eivät keskity kuuntelemaan mitä toinen sanoo, jotkut eivät muista mitään puhuttua, mutta voivat muistaa mitä ovat lukeneet, jne... meitä on monen junaan.
Ollaan eläkeläisiä ja lapsuuden ystäväni aina kyselee minulta omista lapsuuden tapahtumistaan. Hän ei muista niitä itse, minä muistan.