Lue keskustelun säännöt.
Miksi köyhä kaveri antaa paljon lahjoja?
31.05.2025 |
Olen tuntenut erään ihmisen 10 vuotta.Hän on vähävarainen, mutta antaa silti paljon lahjoja ihmisille. Joskus mua ihan nolottaa ottaa lahja vastaan, esimerkiksi silloin kun sain häneltä Iittalan astiaston syntymäpäivälahjaksi.
Olen myös antanut hänelle lahjoja, mutta en niin paljon enkä yhtä kalliita. Antaa lahjoja myös muille ja esim.sellaisille, jotka ei huomioi häntä ollenkaan.Esimerkiksi sisaruksiltaan hän ei saa lahjoja, mutta silti muistaa näitä runsaasti.
Oonkin miettinyt, että onkohan hänellä joku paha henkinen ongelma, tyyliin hakee muilta hyväksyntää jatkuvalla lahjojen antamiselle?!Ei tunnu normaalilta, että ihminen, jolla on rahasta tiukkaa, käyttää niin isoja summia lahjoihin ( ja myös sellaisten ihmisten lahjoihin, joilta ei saa mitään)
Kommentit (50)
Säikähdin ensin, että kertooko ap minusta ja kuka kumma voisi olla kavereistani kyseessä. Tosin en minä Iittalan astiastoa sentään antaisi ennen kuin kysyisin haluaako joku sellaisen.
Vuosien itsetutkiskelun jälkeen olen tullut siihen johtopäätökseen, että vain tykkään antaa lahjoja. Tottakai saan näpeilleni, ettei osa muista minua millään lailla saati osaisi edes kiittää lahjasta. Sen unohtaa, kun on taas into muistaa jotakin henkilöä.
Ajattelen lahjoja antaessani, että arvostan lahjan saajaa. Hän on jollakin lailla merkityksellinen elämässäni .Olen luonteeltani antellias ja hyväksynyt sen, että se on minua.
Törmään kyllä kriittisyyteenkin lahjan saajilta ja ihmettelyyn miksi annan lahjoja. Jotkut ovat epäilleet mielistelyn tarvetta, mutta tarjoan aina mahdollisuuden palauttaa lahja etenkin jos sen saaminen ahdistaa niin paljon/herättää epäilyksiä vilpittömyydestäni.
Lahjoissa otan sen saajan toiveet huomioon ja sen takia ne epäilykset mielistelystä ovat ärsyttäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raamatussa sanotaan että hyvä antaa vähästään, paha ei paljostakaan.
Tuo saattaa juontaa jostain lapsuudesta. Jos on ollut tunne, että vie kavereille huonommat lahjat kuin muut, koska ei ole ollut rahaa parempiin tai ei ole tiennyt mitä "kuuluisi" viedä tai vanhemmat eivät auttaneet lahjan hankinnassa. Sitten ei jotenkin aikuisenakaan tiedä tai on jäänyt vain epämääräinen ahdistuksen tai pelon tunne, että vie edelleen liian huonoja lahjoja. Siihen voi liittyä jotain neuropiirteisyyttäkin.
Itsellänikin oli aiemmin kauhea stressi lahjoista ja varsinaisten lahjojen lisäksi piti olla varalla jotain yleisluontoista siltä varalta, jos joku sattui jouluna antamaan jotain. Nyt kun on huomannut, ettei ketään kiinnosta eikä itsekään saa juuri koskaan mitään lahjoja, ainakaan ajatuksella hankittuja, niin tuo stressi on lähes poissa.
Edelleenkään en halua jäädä ns. kiitollisuudenvelkaan. En tiedä onko sellaista käytetty joskus minua vastaan, vai mistä tuo ahdistus tulee. Toisaalta joskus on tosi kiva ostaa hyviä lahjoja, kun keksii jotain tosi sopivaa. Pakkolahjat on tympeitä edes ostaa ja viedä.
Toisaalta jos tämä tuttusi on höveli rahankäyttäjä, niin se voi olla syy sille, että hän on vähävarainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ainakin osoittaa arvostavansa muistamista, ehkä kaipaisi sitä itsekin. Ei ole niitä, jotka miettivät, antaako lahjaksi 20 vai 30 euroa.
Joo, mutta miksi antaa vuosikymmeniä lahjoja ihmisille, joilta ei saa mitään?
Katsotko joka joulu tarkasti, keneltä sait edellisenä jouluna kortin tai viestin? Minä en.
Onko hän vähävarainen, vai luuletko vain niin sen perusteella, onko työtön tai huonopalkkaisessa työssä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt minua alkoi pelottaa ihmisten muistaminen ne ylipäätään.
Tykkää shoppailusta, mutta ei jostain syystä halua ostaa itselleen. Ehkä sen kotiin vaan ei mahdu enäämitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä on ongelma?
Kukaan ei halua turhaa roinaa kotiinsa. Jos haluat antaa lahjoja, niin jotain mikä kulutetaan pois, vaikka parempaa kahvia tai laadukkaampi suihkugeeli.
Miten tämä on ongelma?