Lue keskustelun säännöt.
Miksi pojille sallitaan aggressiivisempi käytös?
22.03.2007 |
Kahden ala-asteikäisen tytön äitinä ihmettelen, miksi niin monet poikien vanhemmat vähättelevät poikiensa aggressiivistä käytöstä. On niitä toki kivojakin poikia, jotka " sietävät" tyttöjä peräti ilman väkivaltaa siinäkin ikävaiheessa, kun vastakkainen sukupuoli ärsyttää, mutta aika moni kuittaa vielä nykypäivänäkin poikansa mottaisut ja tönimiset ja tavaroilla heittelyt " nahisteluna" ja tyttöjen herkkähipiäisyytenä ja " pojat-on-poikia" -asenteella.
Toinen meidän tytöistämme on poikavaltaisella 3. luokalla ja varsinkin hänen luokallaan tytöt joutuvat aina silloin tällöin jonkunlaisen väkivallan kohteeksi. Oma tyttökin on jo niin tottunut asiaan, ettei välitä edes mainita, mutta joskus pahemmissa tapauksissa olen soittanut poikien vanhemmille ja suhtautuminen on toisinaan käsittämättömän vähättelevää.
Ehkä minä en tyttöjen äitinä tajua, että pojat jossain iässä itsestään viisastuvat vaikka minä olen kokenut tarpeelliseksi nitistää omista tytöistäni kaiken väkivaltaisuuden jo mahdollisimman pieninä? Vai ruvetaanko näitä poikia kasvattamaan vasta murrosiässä (ei siihen nyt 9-vuotiaasta ihan hirveän pitkä aika ole)? Ei kai se voi olla niin, että näistä pojista kasvatetaan niitä tulevia vaimonhakkaajia?
Poikien vanhemmat, pyydän valaisua asiaan. Ja tyttöjen vanhemmat, lisätkää, jos teillä on lisättävää. Ja erityisen mielenkiintoista olisi kuulla, huomaavatko sekä tyttöjen että poikien vanhemmat sallivansa tytöille ja pojille erilaisia asioita.
Kommentit (37)
vaikka kuinka yrittäisi kasvattaa, se on osa luontoa. Minä puutun jo nyt poikani rumaan lällättelyyn tai kielen näyttöön, mutta toisaalta pelkään, että hänestä tulee liian herkkä ja kiusattu. Tytöissä taas minua ärsyttää kierous ja manipulointi (silmien pyöritys). Minä olen onnellinen, että sain pojan ja todella yritän hänestä kasvattaa hienon miehen....nyt on tosin vasta 3-vuotias. Kyllä minusta pohja naisen kunnioitukseen lähtee siitä, etten hyväksy esim. sitä, että puhuu minulle rumasti....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikien leikkiminen koostuu sarjasta painia, tönimistä ja härnäämistä. He hakevat sillä laumansa nokkimisjärjestystä. On toki niitä nössöjä poikia jotka eivät mene siihen mukaan, mutta he tippuvat heti arvoasteikon pohjalle.
En koe sitä aggressiivisuudeksi. Agressiivisuutta on uhkailu ja mahtailu ja sen saatteena tarkoituksellinen satuttaminen. Tavallisessa leikissäkin sattuu, mutta tosimies ei siitä itke. Itse olen kyllä yrittänyt opettaa että tytöt ovat toista maata. Eli heidän kanssaan ei pidä lainkaan leikkiä, koska he eivät kuitenkaan ymmärrä.
kolmen pojan äiti
että 8-10-vuotiaat pojat lyövät, jos tytön kanssa tulee jotain sanaharkkaa? (En tosiaan puhu nyt 3-vuotiasta, joilla ei ole vielä kummoista itsehillintakykyä.)
No jos se kuuluu asiaan, niin missä iässä se sitten menee ohi? Ja mistä te tiedätte, että se menee ohi eikä jää loppuiän toimintamalliksi?
Joissain tapauksissa minulle on kyllä tullut mieleen, että ehkä siinä kodissa muutenkin riidat ratkaistaan sillä mutkattomalla konstilla, että isä vetää äitiä turpaan...
Ap
Minä oikeasti haluaisin tietää, milloin teidän luolamiehentaimista tulee ihmisiä?
Enkä minä laske väkivaltaiseksi käytökseksi " nahistelua ja painia" , kuten joku epäili, vaan lyömisen, hiusten repimisen tukottain päästä, raapimisen jne.
Ap
Tai sanotaan että he eivät osaa asettua tytön asemaan. Jos he itse kestävät lyönnit niin miksi ei sitten tyttö? Sen ikäisille pojille pitää opettaa sääntö että tyttöjä ei saa lyödä. Mutta eiväthän he sitä muista, joten valvontaa tarvitaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oletko lukenut viimeaikaisia tutkimuksia tyttöjen kasvasta väkivallan käytöstä?
nahistelu ja painiminen on aivan eri juttu. Ja kyllä valitettavan paljon tässä " poikien ja tyttöjen erilaisuudessa" on kyse opetettavista toimintamalleista. Esimerkiksi veljeni tyttö käyttäytyy päiväkodissa aivan yhtä aggressiivisesti kuin molemmat isoveljensä aiemmin, mutta kummankaan pojan kohdalla ei tähän olla puututtu. Nyt kun tyttö on suoraan sanoen ärsyttävän fyysinen, juoksutetaan koko perhettä kaikenmaailman terapiaistunnoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kolmen pojan äitinä en jaksa edes selittää.
Ja minusta on huono juttu, että keneltäkään lapselta hyväksytään väkivaltaista käytöstä. Siksi minua ihmetyttääkin, miksi NIIN MONEN pojan vanhemmat sen hyväksyvät.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse ei ole niinkään poikien väkivallan hyväksymisestä, vaan väkivallan hyväksymisestä ylipäänsä. Ei minua ole lapsuudessani pojat potkineet ja lyöneet, mutta silloin ei tehtykään tätä tällaista yltiöviisikymmenlukulaista sukupuolijakoa heti vauvasta asti...
Minusta asia on näin: sukupuolet ovat erilaisia. Toki jokainen tyttö ja jokainen poika on yksilö, mutta keskimäärin eroja on, eivätkä ne kaikki ole kasvatuksen tulosta, vaikka kuinka niin haluaisi ajatella.
Väkivaltaa tietenkään ei ole syytä hyväkstä. Ennen muinoin pojille opetettiin jo hyvin varhain, että " tyttöjä ei saa lyödä" . Nyt voisi olla syytä opettaa, että " ketään ei saa lyödä" . Painiminen ja reuhuaminen ovat sitten asia erikseen, ja niissä pojatkin voivat purkaa fyysisia paineita.
VOI olla, että ap:n kohtaamat vanhemmat ovat OIKEASTI olleet toki sitä mieltä, että poikaa torutaan ja kielletään muksimasta ketään. Mutta ovat yrittäneet puhelimessa kohdata ap:n kiukun jollakin tyynnyttävällä tavalla. Voin tosin kuvitella, että ap on tuollaisesta " pojat on poikia" -asenteesta vain alkanut huutaa entistä enemmän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko se numero 8, joka sanoi, että pojilla on niin huono itsehillintäkyky. Mutta onko se muka joku luonnonlaki vai sallitaanko pojilta huonompaa itsehillintää? Tässä on nimittäin isoja kulttuurieroja ja minusta näyttää siltä, että Suomessa sallitaan. (Olen asunut muuallakin ja nähnyt toisenlaistakin lastenkasvatusta.)
Ap
Oli miten oli, niin kun kyse on tuollaisesta lähestymisestä (" teidän poikanne on muksinut tytärtäni" ), niin sävystä huolimatta eka reaktio on aika monella yrittää tasoitella ja vähätellä tilannetta. EN sano, että se on oikea reaktio, mutta se on primitiivireaktio tilanteessa, jossa joutuu syytetyksi yllättäen, eikä voi tietää, mikä on koulussa ollut ns. objektiivinen tilanne. Sinäkin kuitenkin kerrot vain toisenkäden version, sillä pojalla voi olla hyvinkin toisenlainen kertomus.
Meillä muksut ovat vielä pienempiä, eikä tuollaista tilannetta ole tullut eteen. Mutta sanoisin kaiketi, että olen huolissani tapahtuneesta ja lupaan ottaa selvää tarkemmin ja jos poika todella on toiminut väitetyllä tavalla tulen varmasti häntä siitä rankaisemaan ja pitämään tiukan puhuttelun. Että palataan asiaan uudelleen, kun on selvitelty asiaa tarkemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se niin on että pojat on poikia ja heillä on useasti rajut leikit, mutta se ei tarkoita että tyttöjä saisi lyödä. Se että jos kaksi samankokoista poikaa painii kun leikkivät niin siinä joskus sattuu vahinkoja ja minusta se on ymmärrettävää ja kuuluu poikien elämään. Mutta itse en sallisi missään kohtaa että poikani tuuppisi tyttöä. Opetan että tyttöjen kanssa leikitään eri tavalla eikä niin rajusti kuin poikien kesken. Olen itsekin törmännyt siihen kummallisuuteen ettei nykyään opeteta pojille tapoja enää ollenkaan, sillä poikani luokalla on juuri tapa että monet pojat ihan suoraan lyö luokan tyttöjä (on siis heille leikkiä). Opettajalle aikoinaan kauhistelin kun satuin tapauksen näkemään (ei siis ollut kyse omista lapsistani) ja hän sanoi että monetkin pojat ko luokalla kohtelee tosi rumasti tyttöjä.
Itse olen käynyt 3-vuotiaani kanssa n. 15 lapsen äiti-lapsikerhossa siitä lähtien, kun lapsi oli puoli vuotta. Meillä on ollut paljon myös illanviettoja ja retkiä, joissa isät mukana. Ihan selvästi on näkynyt ero tyttö- ja poikalasten kanssa toimimiseen. Isät ovat painineet poikiensa kanssa lattialla jo taaperoikäisestä, tyttöjä on ehkä hypyytetty polvella, ei juuri muuta. Metsäretkellä poikia kannustettiin kiipeämään jyrkillekin kallioille, kun tyttöjen käskettiin varoa jokaista puunjuurtakin, ja esimerkkejä löytyy vaikka kuinka... Nyt kolmivuotiaina pojat painivat jo keskenään ja remuavat pihalla ihan eri tavalla kuin tytöt. Pääsääntöisesti näin, tosin joukosta löytyy myös rauhallinen poika ja yksi villimpi tyttö.
Vierailija:
Poikien leikkiminen koostuu sarjasta painia, tönimistä ja härnäämistä. He hakevat sillä laumansa nokkimisjärjestystä. On toki niitä nössöjä poikia jotka eivät mene siihen mukaan, mutta he tippuvat heti arvoasteikon pohjalle.
En koe sitä aggressiivisuudeksi. Agressiivisuutta on uhkailu ja mahtailu ja sen saatteena tarkoituksellinen satuttaminen. Tavallisessa leikissäkin sattuu, mutta tosimies ei siitä itke. Itse olen kyllä yrittänyt opettaa että tytöt ovat toista maata. Eli heidän kanssaan ei pidä lainkaan leikkiä, koska he eivät kuitenkaan ymmärrä.kolmen pojan äiti
jos tää ei ole provo niin kyllä on asiat huonosti.
" Nössöjä" , " tosimiehiä" , " tytöt ei kuitenkaan ymmärrä" ... oletko yhtään ajatellut millaisia miehiä pojistasi kasvaa? Tai mikä tärkeintä, millaisia ihmisiä?
Millaisia parisuhteita pojillesi mahtaa tulevaisuudessa tulla, kun opetat pienestä pitäen ettei tyttöjen kanssa voi edes leikkiä. Ei saa itkeä jne.
Oonko mä nyt ainoa joka tällaisesta järkyttyy?
Vierailija:
Oonko mä nyt ainoa joka tällaisesta järkyttyy?
Mutta toivoin, ettei se varmaan ole edustava otos poikien vanhemmista.
Tunnen ihan livenä kyllä sellaisiakin poikien vanhempia, joilla on ihan reippaita ja kaverien keskuudessa suosittuja poikia, vaikka heille on opetettu, että ketään ei saa lyödä ja tyttöjenkin kanssa voi leikkiä. Jossain vaiheessa niitä yhteisiä kiinnostuksen aiheita tytöille ja pojille vaan on vähemmän.
Mulla on kaksi poikaa, ja kyllä painivat ja remuavat, mutta lyöminen ja toisen satuttaminen, varsinkin sellaisen, joka ei niihin remuleikkeihin osallistu, on todella tuomittavaa. JA ollut meidän pojille ihan selviö jo pienestä pitäen.
Opettakaa niille lapsillenne käytöstapoja, älkääkä aina selitelkö jollain helvetin luolamiesgeeneillä kaikkea.
Luepa Tahkokallion poika-aiheisia kirjoja!