Taas lasten kevätjuhlissa ihmisiä rönttävaatteissa

Näitä lukiessa tuntuu kyllä luksukselta, kun minulle hankittiin koululaisena juhlavaatteita. Sitä varten lähdettiin maalta oikein kaupunkiin asti. Olin pitkään saman kokoinen, joten vaatteet eivät jääneet heti pieniksi ja niille tuli paljon käyttöä muissakin juhlissa kuin päättäjäisissä.

Vierailija kirjoitti:

"Puolison hautaaminen saattaa olla leskelle todella raskasta, lapsensa hautaaminen on jotain niin hirveää, etten toivoisi edes sille pinnalliselle kusipäälle, joka katsoo asiakseen irvistellä surevien omaisten pukeutumista.

Mitä helvettiä ajattelee tämmöinen maailmannapa, jonka mielestä surevien omaisten pitäisi osoittaa jotain kunnioitusta "tilaisuutta ja juhlaväkeä kohtaan" eli siis häntä."

Jos omalta raivoltasi hetkeksi kykenisit ajattelemaan, voisit ehkä yrittää ymmärtää, että tällaisten pukeutumista korostavien elämässä nämä pukeutumissäännöt ovat olleet aina. He ovat kasvaneet niihin. Jos heidän perheessään joku kuolee, on aivan itsestäänselvyys, että hautajaisiin pukeudutaan mustiin. Oli kyseessä puoliso tai kaukaisempi sukulainen, hautajaisvaatteet on oltava. Jos kaapista ei löydy sopivaa, hankitaan uudet. Surun määrästä riippumatta tämä on yksi toimi, joka kuuluu hautajaisten valmisteluun.

Nykyään

No jaa, olen 14-vuotiaana istunut isäni vieressä äitipuoleni ja pikkusisarusteni hautajaisissa, eikä kyllä ollut pukeutumissäännöt mielessä siinä tilanteessa. Jos isälle olisi ollut helpompi kestää se tilaisuus farkuissa ja vaikka siinä kauluspaidassa, niin hän olisi oikein mielellään saanut pukeutua niihin.

Jos surkutellaan juhlavaatteiden puutteita, niin muistakaa, että niiden lainaaminen on myös hyvä tapa. 

DuunaFrirahvaalla, hunommalla aineksella tunnetusti moukkamaiset käytöstavat. Niissähän on syöpäläisiäkin yms. FYI  !

"No jaa, olen 14-vuotiaana istunut isäni vieressä äitipuoleni ja pikkusisarusteni hautajaisissa, eikä kyllä ollut pukeutumissäännöt mielessä siinä tilanteessa. Jos isälle olisi ollut helpompi kestää se tilaisuus farkuissa ja vaikka siinä kauluspaidassa, niin hän olisi oikein mielellään saanut pukeutua niihin."

Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miten farkut ja kauluspaita auttavat tilanteen kestämiseen.

Meillä surijat olisivat automaattisesti olleet mustissa.

Vierailija kirjoitti:

Miten ei aikuisilla ole mitään juhlavaatteita jo olemassa? Kai sitä nyt aikuisiällä on muitakin juhlatilaisuuksia kuin kevätjuhlat. Lapsilla ne nyt tietenkin jää pieneksi ja tilalle hankittava uusia mutta ihan käsittämätöntä että aikuiset täällä itkee ettei ole vaatteita eikä rahaa niihin. 

Juhlia on niin harvakseltaan ja itse olen läskiintynyt niin ettei mahdu vanhat. Täällä puhutaan, että kympillä saa kirpparilta juhlavaatteet. Tuskinpa miehenä pukuja saa. Muutenkin täällä minun kaupungissani on vain muutama kirpputori. Helsingissä asiat voivat olla toisin...

Viime vuoden ylioppilasjuhliin en mennyt kun puvun takki ei sopinut. Onneksi uusia juhlia ei ole ellei joku läheinen kuole. 

Vierailija kirjoitti:

Juhlapuku kun seisoo sen 20 vuotta kaapissa niin eihän se enää istu päälle kun kroppa on lösähtänyt siinä ajassa ja puku kenties kutistunut, pölyyntynyt, valkoinen paita kellastunut ym.

No juuri niinhän se on. Siksi siitä tulee se kerran käytettävä. Sitten kun vaate näyttää kovin vanhalta, niin ei muuta kuin vie pellolle ja pistää linnunpelättimen päälle. Sitten sille tulee edes jotain käyttöä, kun ei enää muuta käyttöä ole. Iso hyöty, kun linnut ei vie mansikoita. V, missä hinnoissa nekin oli viime kesänä. Vielä toissa kesänä niitä perse kesti ostaakin, mutta viime kesänä oli niin suolaiset hinnat, että jätin suosiolla ostamatta. 

Mummo oli eläessään semmoinen, että pysyi samoissa mitoissa vuosikymmenet. Ei laihtunut eikä lihonut mihinkään. Iän myötä meni vaan etukumaraan. Lapsena, 1970- ja 1980-luvulla, katselin, kuinka mummolla oli parempaa päällä. Hienot oli silloin, mutta kun aikaa kului tarpeeksi, niin niistä ennen niin hienoista vaatteista tuli hirveitä rääsyjä. Joskus mummo sanoikin, että nuo kaikki mun vaatteet on jo niin vanhoja, etten mä niissä enää ilkeä mihinkään lähteä. Eikä ollut varaa uusia ostaa. Sitten kun mummo kuoli kesällä 2009, niin kaapeista lähti asuntoa tyhjennettäessä vanhaa lumppua jonkin verran. Mummollakin oli aikoinaan paremmille vaatteille käyttöä, mutta sitten sekin aika meni ohi ja jäivät kaappiin seisomaan.

Olen ihan 100% varma, että ne jotka täällä liputtavat ns. vapaan pukeutumisen puolesta, arvostelevat hyvinkin kovin sanoin esim. Linnan juhlien pukuja. Ihan samalla tavalla teitäkin arvostellaan, jos pukeudutte eri tavoin kuin tietyissä tilaisuuksissa odotetaan.

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinne mennä katsomaan kevätjuhlaa eikä toisten vaatteita? 

Pukeutumisella viestittään arvostusta juhlaa kohtaan. Olen nähnyt jopa hautajaisissa naisen pinkeissä rantasandaaleissa. Eli ei mitään tilannetajua. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan 100% varma, että ne jotka täällä liputtavat ns. vapaan pukeutumisen puolesta, arvostelevat hyvinkin kovin sanoin esim. Linnan juhlien pukuja. Ihan samalla tavalla teitäkin arvostellaan, jos pukeudutte eri tavoin kuin tietyissä tilaisuuksissa odotetaan.

En todellakaan arvostele. Todella kummallista viihdettä omaan makuuni. 

Vierailija kirjoitti:

Mummo oli eläessään semmoinen, että pysyi samoissa mitoissa vuosikymmenet. Ei laihtunut eikä lihonut mihinkään. Iän myötä meni vaan etukumaraan. Lapsena, 1970- ja 1980-luvulla, katselin, kuinka mummolla oli parempaa päällä. Hienot oli silloin, mutta kun aikaa kului tarpeeksi, niin niistä ennen niin hienoista vaatteista tuli hirveitä rääsyjä. Joskus mummo sanoikin, että nuo kaikki mun vaatteet on jo niin vanhoja, etten mä niissä enää ilkeä mihinkään lähteä. Eikä ollut varaa uusia ostaa. Sitten kun mummo kuoli kesällä 2009, niin kaapeista lähti asuntoa tyhjennettäessä vanhaa lumppua jonkin verran. Mummollakin oli aikoinaan paremmille vaatteille käyttöä, mutta sitten sekin aika meni ohi ja jäivät kaappiin seisomaan.

Olet tehnyt oikein emämunauksen. Vintageliikkeet olisivat maksaneet mummosi vaatteista. 

Suurin syy lienee raha. Sopivia juhlavaatteita ei ole koska Ne pitää yleensä varta vasten hankkia. Ja 10v aikana muuttuvat helposti 10v vanhan näköisiksi vaikka sopisivatkin aikuisten päälle. Lapsille noita saisi ostaa vähän joka vuosi. 

Vierailija kirjoitti:

"Puolison hautaaminen saattaa olla leskelle todella raskasta, lapsensa hautaaminen on jotain niin hirveää, etten toivoisi edes sille pinnalliselle kusipäälle, joka katsoo asiakseen irvistellä surevien omaisten pukeutumista.

Mitä helvettiä ajattelee tämmöinen maailmannapa, jonka mielestä surevien omaisten pitäisi osoittaa jotain kunnioitusta "tilaisuutta ja juhlaväkeä kohtaan" eli siis häntä."

Jos omalta raivoltasi hetkeksi kykenisit ajattelemaan, voisit ehkä yrittää ymmärtää, että tällaisten pukeutumista korostavien elämässä nämä pukeutumissäännöt ovat olleet aina. He ovat kasvaneet niihin. Jos heidän perheessään joku kuolee, on aivan itsestäänselvyys, että hautajaisiin pukeudutaan mustiin. Oli kyseessä puoliso tai kaukaisempi sukulainen, hautajaisvaatteet on oltava. Jos kaapista ei löydy sopivaa, hankitaan uudet. Surun määrästä riippumatta tämä on yksi toimi, joka kuuluu hautajaisten valmisteluun.

Nykyään

No jospa itse pysähtyisit ajattelemaan. Oletuksesi ovat vääriä, olen nimenomaan itse kasvanut näihin pukeutumissääntöihin. Olen myös käynyt monet hautajaiset asianmukaisesti pukeutuneena, myös lapset. Joukossa oman lapsen hautajaiset. Ehkä siksi juuri se kirjoitus sai näkemään punaista.

Pienituloisena metsästin koko perheelle vaatteet kirppiksiltä, eli vaivaa sen eteen piti nähdä enemmän, kuin sen varakkaan, joka kävelee kauppaan ja pyytää myyjää tuomaan.

Eivät minua todellakaan raivostuta normit, vaan itsekkäät ja typerät normeista nillittäjät, jotka asettavat oman pinnallisen närkästyksensä tärkeämmäksi kuin omaisten surun. Se suru, vaikkei aina päälle näykään, voi olla niin musertava, ettei sitä ulkopuolinen tajua.

Miksei ja miksei, miten voi olla mahdollista... Ja niin etiäppäin. Voi v..tu hei hulinaa. Kun ihminen näkee noin mustavalkoisesti ja ajattelee vain putkiaivoisesti, niin turha sille on yrittää selittää niitä erilaisia syitä, että miksi jokin asia on niin kuin se on. Senkus ihmettelee, jos on kerran noin että ikävuosiin nähden on ymmärrystä eri asioille ällistyttävän vähän. 



Mikähän siinäkin muuten on, että juuri sellaiset ihmiset, joilla ei ole mitään päälle pantavaa, saavat niitä kutsuja tämän tästä milloin mihinkin juhliin ja tilaisuuksiin, kun taas henkilö, jonka kaapista löytyy pukua ja juhlavaatetta, jalkineita, niin hän saa kutsun tyyliin kerran kymmenessä vuodessa? Ilmeisesti jotain kohtalon ivaa. Se, jonka kaapissa puku saa seistä käytön jälkeen 20 vuottakin, niin sille ei olisi tarvinut tulla koskaan sitä yhtäkään kutsua juhliin, sillä tyhmää se on ostaa kalliita ja siistejä vaatteita tyhjän pantiksi henkareihin roikkumaan. Joku tolkku asioihin. 

Nuo ensimmäiset tyypit tulevat ihmisten ilmoille muutenkin niin harvoin, niin heitä halutaan nähdä juhlissa. Eivät myöskään ole mitään nirppanokkia pönöttäjiä vaan mukavaa seuraa. Harmi vain kun he lukevat vain sanan juhlat ja sanovat ei kiitos. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut perheen äidin ja lapsen hautajaisissa mihin perheen isä saapui farkuissa ja kauluspaidassa. Perheen vanhemmilla lapsilla ei sentään ollut farkkuja mutta ei edes tytöillä leninkiä vaan tumman hameen kanssa joku paita. Tuli vaan mieleen että näinkö tämä isä arvostaa tilaisuutta ja teidän että muutkin kummasteli hänen pukeutumista.

Mitähän tällä käytöksellä haettiin, että ei viitsitä edes lähimmäisten hautajaisiin pukeutua kunnolla? Olisin minäkin kummastellut, ehkä sanonut suoraankin asiasta. Tuollaiset ei vaan ole asialliset vaatteet omaisten hautajaisiin.

Olisit sanonut surevalle lähiomaiselle, jota luultavasti oli kohdannut äkillinen ja yllättävä menetys? Se vasta tökeröä käytöstä olisi, että menisi tuollaisessa tilanteessa vaatetuksesta valittamaan. Ehkä perheen isä on ollut niin järkyttynyt vaimonsa ja lapsensa kuolemasta, että ei ole kyennyt hankkimaan itselleen uusia vaatteita, entinen puku ei mahtunut päälle tms. Vaikka periaatteessa olen sitä mieltä, että hautajaisiin kuuluu pukeutua asianmukaisesti, en ikinä menisi surevalle lähiomaiselle sanomaan yhtään mitään tällaisesta. Enkä itse asiassa hautajaisissa kenellekään muullekaan. Etukäteen voin sanoa, onko joku vaate sopiva vai ei, jos kysytään mielipidettä (oman perheen kesken toki kysymättäkin).

"Eivät minua todellakaan raivostuta normit, vaan itsekkäät ja typerät normeista nillittäjät, jotka asettavat oman pinnallisen närkästyksensä tärkeämmäksi kuin omaisten surun. Se suru, vaikkei aina päälle näykään, voi olla niin musertava, ettei sitä ulkopuolinen tajua."

Etiketin mukaan pukeutujat eivät siis mielestäsi sure? 

Kukaan ei ole asettanut närkästystään tärkeämmäksi kuin surua. Ennemminkin hautajaiskäytännöistä puuttuu osa, jos ei ole pukeuduttu asianmukaisesti. Hautajaiset eivät ole se paikka, jossa ihmetellään, vaan suurin osa vieraista odottaa, että toimitaan tietyn kaavan mukaan ja kunnioittavasti.

Olen ollut itse yhdeksänkymppisen herrasmiehen muistotilaisuudessa, joka järjestettiin hampurilaisravintolassa. Ei ollut hänen lempiravintolansa eikä muutenkaan hänelle tärkeä paikka. Samoissa hautajaisissa pukeutuminen myös sakkasi, lähiomaisella oli pinkki laskettelutakki. En ole kovin vanhoillinen enkä vanhakaan, mutta mielestäni ei ollut vainajan oloinen arvokas tilaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Noh, minusta taas oli lähinnä noloa, kun jotkut saapuivat 8:30 paikalle täydessä tällingissä ja kravaatti kaulassa. Mutta kukin tyylillään ja juhlapukeutumistakin on niin moneen lähtöön. Kunhan on puhdas ja tuntee olonsa mukavaksi ja pystyy nauttimaan juhlasta, se on tärkeintä. Tässä asiassa voisi ottaa oppia nuorilta, nimittäin eivät takuulla kiinnitä huomiota siihen, onko luokkakaverilla puku päällä tai oikeanlainen mekko. Kaikille taputettiin ja hurrattiin yhtä lämpimästi.

Niillä ketkä tulivat kevätjuhlaan "täydessä tällingissä ja kravatti kaulassa" on voinut matka jatkua siitä suoraan lakkiaisiin. Niihin monesti vieraatkin pukeutuvat astetta paremmin kuin esim. alakoulun kevätjuhlaan.

Vierailija kirjoitti:

"Mikähän siinäkin muuten on, että juuri sellaiset ihmiset, joilla ei ole mitään päälle pantavaa, saavat niitä kutsuja tämän tästä milloin mihinkin juhliin ja tilaisuuksiin, kun taas henkilö, jonka kaapista löytyy pukua ja juhlavaatetta, jalkineita, niin hän saa kutsun tyyliin kerran kymmenessä vuodessa? Ilmeisesti jotain kohtalon ivaa. Se, jonka kaapissa puku saa seistä käytön jälkeen 20 vuottakin, niin sille ei olisi tarvinut tulla koskaan sitä yhtäkään kutsua juhliin, sillä tyhmää se on ostaa kalliita ja siistejä vaatteita tyhjän pantiksi henkareihin roikkumaan. Joku tolkku asioihin." 

Mihinkähän perustat tämän täysin mutu-olettamuksesi? Oma mutuni on, että nämä ihmiset, joilla ei ole mitään päällepantavaa, eivät ylipäätään käy missään juhlatilaisuuksissa, koska eivät kehtaa.

Meillä on juhlavaatteet kaapissa ja niille on käyttöä joka vuosi useamman kerran.

Ai niin kuin mikä mutuolettamus, missä? Voi kuule kun minä olen ihan itse nähnyt tämän ilmiön, että ihan kokemuksesta puhun, enkä sinun olettamasta mutuoletuksesta. V..tu. "Meillä on juhlavaatteet kaapissa ja niille on käyttöä joka vuosi useamman kerran." OOO, AIVAN! KUN TEILLÄ ON, NIIN SILLOINHAN AUTOMAATTISESTI KAIKILLA MUILLAKIN ON JUURI NIIN KUIN TEILLÄ ON. Nerokasta päättelyä. Sitten tuossa vielä ihan itse sanoit, että oma mutusi on, että nämä ihmiset, joilla ei ole mitään päälle pantavaa, eivät ylipäätään käy missään juhlatilaisuuksissa, koska eivät kehtaa. No voi herranjumala! Täällähän on ketju täynnä elämänmakuisia kertomuksia, kuinka ihmiset ovat menneet juhliin arkivaatteissa ja ties missä rytkyissä. Hyvin on kehdattu lähteä, vaikkei ole ollut mitään päälle pantavaa. Sähän puhut ihan höpö höpö puutaheinää vailla täyttä ymmärrystä. 

Elämästä sivistynyt kirjoittaja kirjoittaa näin:

Kuule. Mä oon oma itteni. Mä en tarvii pukua näyttääkseni et mä oon muka sivistyny. Mul on elämän kokemusta jota ei saa koulusta. Mä oon sivistyny elämästä. Turha tulla mulle sanoo et se lähtee vaatteista. Se ei lähe. Se lähtee sydämmestä. Siitä mikä on aitoo ja rehellistä.

Sivistynyt, siis elämästä, mutta kirjoitusasu on jotain muuta kuin sivistynyttä. Muuten, sydämeen ei mahdu kahta ämmää. Puhekieli on puhekieltä, mutta sivistynyt osaa kirjoittaa kirjakieltä, olipa se sivistys saatu sitten mistä tahansa.

Hyvät tavat ovat jotain, jota kaikki eivät ymmärrä, kun pitää saada olla oma itsensä. Toki, olkoot vain oma itsensä, mutta tehkööt sen omissa oloissaan, tuomatta sitä julki muille eli pysykööt erossa ihmisistä. Tosin en kyllä häpeä tällaista nähdessäni, häpeä on kaukana siitä huvista, jota tunnen näitä juntteja kohtaan.

Kaikki ihmiset ei ymmärrä, että kaikilla ei ole samanlaista kuin heillä. Olen ollut hautajaisissa viimeksi vuonna 2007 kun mummoni kuoli, olin silloin lukiossa. Nyt enoni kuoli ja tuskailin kaverille, miten hankalaan saumaan hautajaiset sattui, kun ei ole oikein juhlavaatteita eikä varaa ostaa. Kaveri ihmetteli että miten niin, kyllähän jokaisella on aina hautajaisvaatteet valmiina kun hautajaisissa käydään vähän väliä. Ei meinannut uskoa etten tosiaan ole käynyt hautajaisissa pitkään aikaan.



Ja ei, en aio mennä enon hautajaisiin hupparissa, verkkareissa ja pinkeissä rantasandaaleissa kuten jotkut täällä ilmeisesti käsittää juhlapukeutumisen vaihtoehdot, vaan laitan saman tummanharmaan hameen mikä minulla oli peruskoulun kevätjuhlassa, jalkaan tummat sukkahousut, paidaksi saa kelvata beige kauluspaita minkä alle vaalea toppi. Kengiksi lainaan äidiltä mustat kävelykengät.

Et voi mennä HARMAASSA ja RUSKEASSA asussa hautajaisiin. Eikö yhtään hävetä?

Tuossa tilanteessa joko jätät menemättä, otat lainaa tai lainaat oikean väriset vaatteet. Onpas sinulla huonot käytöstavat huhheijaa...