Onko teistä normaalia että jo kahden eri naisen kahden kanssa lisääntynyt mies virittelee taas jotain uusperhekuvioita?
Suunnittelee ostavansa yhteisen asunnon jälleen yhden naisen kanssa. Kaikilla osapuolilla on lapsia sen, tän ja ton kanssa. Eikö nyt viimeistään keski-ikäisenä voisi todeta että nämä kotileikit on jo nähty.
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä siitä naisesta joka tuohon lähtee? Miksi hänestä ei keskustella vaan ainoastaan miehestä?
Voidaan me niistä naisistakin keskustella. Sen perusteella mitä olen nähnyt, nämä toiset, kolmannet ja neljännet vaimot ovat yleensä tasaista alamäkeä ja sellaisia, joilla ei ole yleensä mitään kokemusta suhteista, miehistä, tai sitten tulevat erittäin väkivaltaisista tai ongelmaisista taustoista. Heille tällainen sekoiluhaaremi voi olla jopa upgrade siinä mielessä, että vaikka vähän spermaa roiskuukin sinne tänne, niin ei saa ainakaan turpaansa eikä elämä ole päihdehuuruista.
On olemassa myös paljon naisia, jotka tuollaisesta kuviosta kuullessaan sanovat "okei joo heippa" eivätkä anna miehelle mitään huomiota. Mutta kun ei se mies tarvitse kuin yhden epätoivoisen, jota alkaa siittämään.
Naisissakin on paljon eronneita ja joillakin heilläkin on ihan yhtä kova tarve todistaa, ettei se ero johtunut heistä, koska katso nyt miten seesteinen ja hyvä perhe me tässä ollaan saatu perustettua tämän kolmannen panon kanssa.
Kannattaa myös tiedostaa, että niin kauan kun suhteet rakennetaan pääasiassa nisäkäsvaistonvaraisesti (eli panovietin perusteella), tämä tulee jatkumaan. Niin kauan kun "seksi" eli siittäminen on "suhteen liima", niin miehet tulevat vaihtamaan kumppaneita, sillä ei ole yksinkertaisesti inhimillistä että naista pannaan läpi tämän koko elämän. Se on ihmisrääkkäystä.
Minäkin olen avioeroperheestä ja äidilläni uusi mies kuvioon 2 vuotta virallisen eron jälkeen. Mutta hänellä oli tuo yksi ja sama tyyppi koko loppuelämän.. Ei vaihdellut alvariinsa. Isänikään ei koskaan halunnut avioitua uusien naisystäviensä kanssa.
Hän yhä nostaa äitini, vihityn ensimmäisen ja viimeisen vaimonsa, lastensa äidin, puheissaan kunniapaikalle. Isäni on katolisesta taustasta; he ovat hieman konservatiivisempia, avioliitto on pyhä eikä eroa todellakaan oteta kepeästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asumistuet pois näiltä, joilla on näin pahoja elämänhallinnan ongelmia. Asumistukijärjestelmämme mahdollistaa tämän sekoilun.
Ja lapset kärsimään aikuisten teoista?
Lapset huostaan. Tulee halvemmaksi kuin mahdollistaa näiden aikuisten touhut.
Lapset huostaan jos vanhempi aloittaa suhteen eron jälkeen?
Niin typerää kuin tuo onkin lapsia kohtaan niin lapsenryöstö on sen kaliiberin rikos, että sitä ei tulisi käyttää kuin aivan ääritapauksissa jos silloinkaan. Se on saman luokan rikollisuutta kun tehtailtaisiin "luvallisia" r aiskauksia toisten hallitsemattomien himojen ja vaistojen perusteella. Siihenhän tuo perustuu - hallitsemattomaan hoivavaistoon toisen kehoa kohtaan - sitä lasta kohtaan. Ei siis eroa mitenkään siitä, että kokisi hallitsematonta siittämishimoa jotakuta kohtaan. Siinä mielessä ollaan aika absurdissa tilanteessa, että mahoja ja muita oikeasti palkitaan tästä vaistojensa hallitsemattomasta toteuttamisesta, joka on kaiken moraalin ja ihmisoikeuksien mukaan rikollista.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen avioeroperheestä ja äidilläni uusi mies kuvioon 2 vuotta virallisen eron jälkeen. Mutta hänellä oli tuo yksi ja sama tyyppi koko loppuelämän.. Ei vaihdellut alvariinsa. Isänikään ei koskaan halunnut avioitua uusien naisystäviensä kanssa.
Hän yhä nostaa äitini, vihityn ensimmäisen ja viimeisen vaimonsa, lastensa äidin, puheissaan kunniapaikalle. Isäni on katolisesta taustasta; he ovat hieman konservatiivisempia, avioliitto on pyhä eikä eroa todellakaan oteta kepeästi.
Juu, aidoissa kristinuskoissa tosiaan avioeroa ei ole. Asumusero voi olla joissakin tapauksissa ok. Protestanttisuus on kristinuskon irvikuva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen avioeroperheestä ja äidilläni uusi mies kuvioon 2 vuotta virallisen eron jälkeen. Mutta hänellä oli tuo yksi ja sama tyyppi koko loppuelämän.. Ei vaihdellut alvariinsa. Isänikään ei koskaan halunnut avioitua uusien naisystäviensä kanssa.
Hän yhä nostaa äitini, vihityn ensimmäisen ja viimeisen vaimonsa, lastensa äidin, puheissaan kunniapaikalle. Isäni on katolisesta taustasta; he ovat hieman konservatiivisempia, avioliitto on pyhä eikä eroa todellakaan oteta kepeästi.
Juu, aidoissa kristinuskoissa tosiaan avioeroa ei ole. Asumusero voi olla joissakin tapauksissa ok. Protestanttisuus on kristinuskon irvikuva.
Protestanttiset suunnat ovat huomattavasti vapaamielisempiä mitä tulee avioliiton painoarvoon ja sitoumuksen vakavuuteen, totta. Eikä katsota suopeasti toisen kerran avioituvia, vaikka enää ei taida sentään kiellettyä olla toiset kirkkohäät.
Katoliselle liitto on elinikäinen lupaus. Yhdessä pysytään niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.
Olen omaksunut tuon periaatteen, vaikka olen ev.lut. kirkon jäsen.
Jos milloinkaan avioidun, teen sen vain yhden kerran. Vain yhden miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Eihän nyt joka naisen kanssa tarvitse lisääntyä, voihan sitä naiskennella ihan huwittelumielessäkin.
Tämän kun sekä miehet että naisetkin ymmärtäisivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän nyt joka naisen kanssa tarvitse lisääntyä, voihan sitä naiskennella ihan huwittelumielessäkin.
Tämän kun sekä miehet että naisetkin ymmärtäisivät.
Ja voi olla ihan hyvin myös naiskentelematta ja laittaa vaikka syytettä perään jokaiselle ehdottajalle. Miehet voivat naiskennella vaikka toisiaan vaihteeksi ja miettiä miten kivaa se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen avioeroperheestä ja äidilläni uusi mies kuvioon 2 vuotta virallisen eron jälkeen. Mutta hänellä oli tuo yksi ja sama tyyppi koko loppuelämän.. Ei vaihdellut alvariinsa. Isänikään ei koskaan halunnut avioitua uusien naisystäviensä kanssa.
Hän yhä nostaa äitini, vihityn ensimmäisen ja viimeisen vaimonsa, lastensa äidin, puheissaan kunniapaikalle. Isäni on katolisesta taustasta; he ovat hieman konservatiivisempia, avioliitto on pyhä eikä eroa todellakaan oteta kepeästi.
Juu, aidoissa kristinuskoissa tosiaan avioeroa ei ole. Asumusero voi olla joissakin tapauksissa ok. Protestanttisuus on kristinuskon irvikuva.
Protestanttiset suunnat ovat huomattavasti vapaamielisempiä mitä tulee avioliiton painoarvoon ja sitoumuksen vakavuuteen, t
Mä olen kirkkoon kuulumaton ateisti ja tämä on silti minullekin ihan selvää. Jos nykyisestä liitosta tulisi ero niin seurustella tietysti voisin mutta en menisi enää naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen avioeroperheestä ja äidilläni uusi mies kuvioon 2 vuotta virallisen eron jälkeen. Mutta hänellä oli tuo yksi ja sama tyyppi koko loppuelämän.. Ei vaihdellut alvariinsa. Isänikään ei koskaan halunnut avioitua uusien naisystäviensä kanssa.
Hän yhä nostaa äitini, vihityn ensimmäisen ja viimeisen vaimonsa, lastensa äidin, puheissaan kunniapaikalle. Isäni on katolisesta taustasta; he ovat hieman konservatiivisempia, avioliitto on pyhä eikä eroa todellakaan oteta kepeästi.
Juu, aidoissa kristinuskoissa tosiaan avioeroa ei ole. Asumusero voi olla joissakin tapauksissa ok. Protestanttisuus on kristinuskon irvikuva.
Avioeron voi ottaa, jos toinen on ollut uskoton, kuten Raamatussa ilmoitetaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 12 lasta neljän eri naisen kanssa. Deal with it.
PELLESONNI
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 12 lasta neljän eri naisen kanssa. Deal with it.
Rahaa niihin tuskin sitten löytyykään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 12 lasta neljän eri naisen kanssa. Deal with it.
Rahaa niihin tuskin sitten löytyykään.
Ehkä Kansaneläkelaitos sponsoroi.
Mun puolesta lapsettomana saa aloittaa uuden avoliiton vaikka kahden vuoden välein, mutta siinä vaiheessa, kun on niitä kersojakin tehnyt, pitäisi mennä ennen kaikkea niiden etu edellä ainakin niin kauan kuin ovat pieniä. Mutta kai tuo on jotain sinnikästä pyrkimystä keskiluokkaiseen perheideaaliin, vaikka se juna vähän niinkuin meni jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen avioeroperheestä ja äidilläni uusi mies kuvioon 2 vuotta virallisen eron jälkeen. Mutta hänellä oli tuo yksi ja sama tyyppi koko loppuelämän.. Ei vaihdellut alvariinsa. Isänikään ei koskaan halunnut avioitua uusien naisystäviensä kanssa.
Hän yhä nostaa äitini, vihityn ensimmäisen ja viimeisen vaimonsa, lastensa äidin, puheissaan kunniapaikalle. Isäni on katolisesta taustasta; he ovat hieman konservatiivisempia, avioliitto on pyhä eikä eroa todellakaan oteta kepeästi.
Juu, aidoissa kristinuskoissa tosiaan avioeroa ei ole. Asumusero voi olla joissakin tapauksissa ok. Protestanttisuus on kristinuskon irvikuva.
Avioeron voi ottaa, jos toinen on ollut uskoton, kuten Raamatussa ilmoitetaan.
Juu, ja joka eronneen nai, tekee huorin.
Jeesus taisi olla tuosta kyllä eri mieltä.
Ja tosiaan, kun näissä suomalaisissa polygamioissa on yleensä tapana pettää tai huijata kumppani (usein nainen) polygamiaan. Niin jumala vihaa sellaista. Ja äiti oppii vihaamaan myös tuollaisen miehen lapsia, ja sitten mies on sydän verellä kun äiti ei rakastakaan tämän huijaus ä p ä r ä ä .
Siinä mielessä rehellisyys ja suoraselkäisyys on parempi. Mutta tosiasia on myös se, että iso osa naisia ei halua osallistua polygamiseen haaremiin. Joka tarkoittaa sitä, että näillä polygamisilla pelleillä on kaksi vaihtoehtoa: petokset tai sinkkuus. Selkärankainen tietysti valitsisi sinkkuuden, mutta ovatko miehet tunnettuja selkärankaisuudestaan? No eivät ole.