Uraputkea avaamaan vai kotiin vauvan kanssa?

Mulla on humanistiselta puolelta tutkinto ja omista opiskelijakavereista sen verran, että ne, jotka hankkivat lapsen heti valmistumisen jatkoksi ovat valitettavasti edelleenkin pätkätöissä tai koulutustaan vastaamattomissa töissä. Sääliksi käy, kun niin monet hyvin opinnoissaan menestyneet eivät sitten menestykään työelämässä.



Itse olen siirtynyt liike-elämän puolelle, mutta ei täälläkään voi kauhean kauan kotona olla, koska mun ammattitaito pohjautuu vankkaan kielitaitoon. Olen nyt raskaana ja vauvan kanssa aion olla vuoden verran kotona. Myös mieheni on humanisti ja enemmän ns perinteisellä humanistialalla. Meillä palkkaero on nurinpäin, joten minun paremmin tienaavana on kannattavampaa lähteä töihin. Näin se vain menee.

(hui, se tapahtuu jo parin kuukauden päästä!) ja sitten on miehen vuoro jäädä kotiin seuraavaksi 6kk ajaksi. Meillä ei ollut urasta kysymys, minulla oli työpaikka jo valmiina ja toisaalta olisin mielelläni jäänyt kotiin vielä pidemmäksi aikaa. Tähän ratkaisuun vaikutti lähinnä siis se ttä mies halusi olla kotona lasten kanssa.



Mutta siis jos tuota oeltte suunnitelleet ja katsoneet että taloudelliselta puolelta rahkeet riittäisi, niin pidän sitä PALJON parempana vaihtoehtona kuin sinun jäämistäsi kotiin koko hoitovapaan ajaksi. Siis huomattavasti parempi ratkaisu koko perheelle, erityisesti lapselle ainutlaatuinen tilaisuus. Eli suosittelen lämpimästi!!

Meillä siis mies kertoi suunnitelmistaan töissä jo heti lapsen synnyttyä ja pomo piti ideaa loistavana.

Tässä esimerkkejä:



1) Miehesi jää kotiin.

2) Etsitte luotettavan ja mukavan perhepäivähoitajan, johon ehkä ehdit tutustua puistossa etukäteen.

3) Palkkaatte kotiinne hoitajan. Sukulaisistakin saattaa löytyä yllättäen joku hyvä tyyppi, joka pystyy sitoutumaan n. vuodeksi pienokaisenne hoitamiseen (tukea saa KELAsta ja kunnaltakin yleensä).

4) Etsitte hyvän, PIENEN päiväkodin/ryhmiksen, jossa hoitajat eivät vaihdu jatkuvasti.



Jos päädytte muuhun kuin kotihoitoon (riippumatta siitä, kuka lasta kotonanne hoitaa), suosittelen tekemään lyhennettyä työpäivää. Siihen saa korvauksiakin KELAlta. Miehellesi järjestely lienee helpompi kuin sinulle uutena työntekijänä. Tai sitten yritätte rytmittää työvuoronne niin, ettei pienokaisellenne tule pitkiä päiviä (esim. 9-15 mahdollinen joustojen avulla, ja siitä ajasta jo pelkästään päiväuniin menee 1-vuotiailla monesti 2-3 tuntia). Tai tosiaan etsi alkuun osa-aikatyötä ja vaihda työpaikkaa parin vuoden jälkeen :)



Tärkein neuvo: älä mieti liikaa. Keskity nyt nauttimaan odotusajasta ja sen jälkeen vauva-ajasta kotona kaikessa rauhassa. Perheen ja työn voi yhdistää monilla tavoin onnistuneesti, usko pois! Ja jos et millään raaski mennä töihin, saat varmasti työtä pidemmänkin paussin jälkeen vielä. Lapsesi kannalta tärkeintä on, että hänellä on hyvät, rakastavat vanhemmat ja muitakin TURVALLISIA aikuisia ympärillään, ei niinkään se, että häntä hoidetaan x vuotta omassa kodissaan äidin toimesta... Onnellista loppuodotusta!

Lapsesi kannalta tärkeintä on, että hänellä on hyvät, rakastavat vanhemmat ja muitakin TURVALLISIA aikuisia ympärillään, ei niinkään se, että häntä hoidetaan x vuotta omassa kodissaan äidin toimesta...

Hyvin sanottu. Myös vuorovaikutuksen laadulla on merkitystä, esim. että on lapselleen aidosti läsnä, kun on paikalla. Eli ap:lle huoletonta odotus- ja vauva-aikaa, asiat kyllä järjestyvät!

Olet varmasti oikeassa; eiköhän asiat järjesty tavalla tai toisella sitten kun sen aika on. On vaan niin avartavaa kuulla toisten mielipiteitä ja kokemuksia, siitä saattaa saada itselle uusia ideoita!



ap