Lue keskustelun säännöt.
Perheelliset jätetyt, miten olette selvinneet erosta?
28.05.2025 |
Siinäpä se tuli otsikossa. Miten te perheelliset jätetyt olette selvinneet erosta?
Mies jätti minut ja meidän kaksi lasta. Ero tuli täytenä yllätyksenä. Kaipaan vertaistukea ja haluaisin kuulla, miten te vastaavassa tilanteessa olevat olette selvinneet vai oletteko?
Kommentit (39)
Huonosti. Näen sentään lapsiani joka toinen viikko, koska ex-vaimoni on patalaiska, eikä jaksa lapsiaan koko aikaa, vaikkei käy töissä. Minä ottaisin lapset mielelläni vaikka kokoaikaisesti, vaikka olenkin rättiväsynyt ylityöllistetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siitä kokonaan ikinä toivu. Sinä muutut, lapset muuttuu ja entistä puolisoasi et tunnista samaksi ihmiseksi kohta enää.
Tuollainen perheen murskaaminen rikkoo ihmisten sielut, mielet, unelmat ja järjestyksen. Luottamuksesta ja turvallisuuden tunteesta puhumattakaan.
Pieni katkeruus jää, mutta yleensä jälkikäteen olet iloinen että pääsit siitä ihmisestä eroon. Vain hirviö kykenee näihin tekoihin.
Selviät, mutta olet rikki pitkään. Muut kuvittelee, että 6kk päästä homma on jo takana, mutta toipuminen vie vuosia. Tilanne vanhentaa sinua 10 vuotta. Usein ex-puoliso uuden heilan kanssa alkaa kimppakiusata jätettyä ja satutettua puolisoa, joku alkukantainen toimintamalli.
Yritä jäädyttää kaikki kontaktit exään. Kirjallisesti sovi kaikki juristin välityksellä. Puolusta rahoja! Kerto lapsille rehellisesti, mitä vanhempi teki.
Vierailija kirjoitti:
Ei siitä kokonaan ikinä toivu. Sinä muutut, lapset muuttuu ja entistä puolisoasi et tunnista samaksi ihmiseksi kohta enää.
Tuollainen perheen murskaaminen rikkoo ihmisten sielut, mielet, unelmat ja järjestyksen. Luottamuksesta ja turvallisuuden tunteesta puhumattakaan.
Pieni katkeruus jää, mutta yleensä jälkikäteen olet iloinen että pääsit siitä ihmisestä eroon. Vain hirviö kykenee näihin tekoihin.
Selviät, mutta olet rikki pitkään. Muut kuvittelee, että 6kk päästä homma on jo takana, mutta toipuminen vie vuosia. Tilanne vanhentaa sinua 10 vuotta. Usein ex-puoliso uuden heilan kanssa alkaa kimppakiusata jätettyä ja satutettua puolisoa, joku alkukantainen toimintamalli.
Yritä jäädyttää kaikki kontaktit exään. Kirjallisesti sovi kaikki juristin välityksellä. Puolusta rahoja! Kerto lapsille rehellisesti, mitä vanhempi teki.
Erittäin hyvin sanottu. Juuri noin entinen vaimoni toimi ja toimii. Luottamus ja turvallisuuden tunne mennyt iäksi hänen takiaan. Myös lapset oirehtivat.
Sanoisin, että sillä tavalla ihan ok, mutta onhan tässä jotain lopullisesti muuttunut.
En halua enää muuttaa kenenkään kanssa yhteen, koska silloin voisi olla edessä taas sama, eli pakkaan muuttolaatikoita asunnossa, josta en haluaisi muuttaa pois.
Enkä toisaalta osaa kuvitella itseäni enää parisuhteeseen, yksinollessa kaikki on vaan niin ennustettavampaa ja helpompaa.
Tietenkin olen aina tiennyt että ero voi tulla. Toki se järkytti sitten kun se tuli, mutta ajattelin että en tietenkään halua elää ihmisen kanssa joka ei minua rakasta, joten annoin mennä. Pidin erotessa välit mahdollisimman hyvinä, että lapsilla olisi molemmat vanhemmat elämässään. Ei katkeruutta, vaan suunta eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minö taas selvisin yllättävän hyvin. Ehkä siksi, että ero ei oikeastaan tullut yllätyksenä, vaikka olin luullut, että yritetään kaikin voimin palauttaa tilannetta oikealle tolalle. Mutta olisi sen verran kovaa hommaa, että tavallaan oli helpotus kun mies totesi, ettei hän oikeastaan halua yrittää. Minä olisin ollut valmis yrittämään, mutta en niin kovasti, että olisin väkisin sitä pitkittänyt.
ole rehellinen itsellesi ja ole sitä myös exälle ja lapsille. Älä ala valehdella lapsille vaikka haluaisit suojella heitä exän kusipäiseltä käytökseltä. Ei vaillinaisen vanhemman puutteiden peittely heitä suojele, se traumatisoi vain enemmän. Mutta auta lapsia ottamaan vanhemmastaan niin hyvä (mutta realistinen) suhde kuin siitä on saatavissa.
Vierailija kirjoitti:
Minö taas selvisin yllättävän hyvin. Ehkä siksi, että ero ei oikeastaan tullut yllätyksenä, vaikka olin luullut, että yritetään kaikin voimin palauttaa tilannetta oikealle tolalle. Mutta olisi sen verran kovaa hommaa, että tavallaan oli helpotus kun mies totesi, ettei hän oikeastaan halua yrittää. Minä olisin ollut valmis yrittämään, mutta en niin kovasti, että olisin väkisin sitä pitkittänyt.
ole rehellinen itsellesi ja ole sitä myös exälle ja lapsille. Älä ala valehdella lapsille vaikka haluaisit suojella heitä exän kusipäiseltä käytökseltä. Ei vaillinaisen vanhemman puutteiden peittely heitä suojele, se traumatisoi vain enemmän. Mutta auta lapsia ottamaan vanhemmastaan niin hyvä (mutta realistinen) suhde kuin siitä on saatavissa.
Tämä! Ei saa pitää lapsille kulissia vaan totuus on aina oikea tie. Jotta se tulevaisuus olisi heille parempi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei siitä kokonaan ikinä toivu. Sinä muutut, lapset muuttuu ja entistä puolisoasi et tunnista samaksi ihmiseksi kohta enää.
Tuollainen perheen murskaaminen rikkoo ihmisten sielut, mielet, unelmat ja järjestyksen. Luottamuksesta ja turvallisuuden tunteesta puhumattakaan.
Pieni katkeruus jää, mutta yleensä jälkikäteen olet iloinen että pääsit siitä ihmisestä eroon. Vain hirviö kykenee näihin tekoihin.
Selviät, mutta olet rikki pitkään. Muut kuvittelee, että 6kk päästä homma on jo takana, mutta toipuminen vie vuosia. Tilanne vanhentaa sinua 10 vuotta. Usein ex-puoliso uuden heilan kanssa alkaa kimppakiusata jätettyä ja satutettua puolisoa, joku alkukantainen toimintamalli.
Yritä jäädyttää kaikki kontaktit exään. Kirjallisesti sovi kaikki juristin välityksellä. Puolusta rahoja! Kerto lapsille rehellisesti, mitä vanhempi teki.
Rehellisyys on todella tärkeää. Ei kulissia, valheita ja piilottelua.
Otin uuden, ni unehtu, tosin suurin osa lapsista ei enää puhu minulle. No nyyh :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikanaan sama tilanne. Pahin vaihe kesti pari vuotta, mutta vielä viiden vuoden jälkeenkin iski suru lasten puolesta.
Hae apua, lue kirjoja, kirjoita päiväkirjaa. Kyllä se sitten siitä.
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan sama tilanne. Pahin vaihe kesti pari vuotta, mutta vielä viiden vuoden jälkeenkin iski suru lasten puolesta.
Hae apua, lue kirjoja, kirjoita päiväkirjaa. Kyllä se sitten siitä.
Vttu lue kirjaa. Ei pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan sama tilanne. Pahin vaihe kesti pari vuotta, mutta vielä viiden vuoden jälkeenkin iski suru lasten puolesta.
Hae apua, lue kirjoja, kirjoita päiväkirjaa. Kyllä se sitten siitä.
Vttu lue kirjaa. Ei pysty.
En tarkoittanut mitä tahansa kirjaa, vaan erosta kertovaa kirjaa. Yksi käänteentekevä hetki oli minulle se, kun ymmärsin, mihin tarpeeseen miehen olin alunalkaen ottanut. Kyse ei ole niin yksinkertaisesta vastauksesta kuin ihastuminen. Kun oppii tuntemaan itseään, oppii näkemään parisuhteen dynamiikan ja ymmärtämään, mikä meni pieleen. Kun sen ymmärtää, niin erosta toipuminen nopeutuu. Tähän auttaa erokirjat. Lue kaikki. Kuuntele niitä vaikka lyhyissä pätkissä.
Komea mies jätti. Ei miehet kestä pitkään perhe elämää. Kyllä tavis mies olisi parempi kumppani eikä jättäisi naista ja lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan sama tilanne. Pahin vaihe kesti pari vuotta, mutta vielä viiden vuoden jälkeenkin iski suru lasten puolesta.
Hae apua, lue kirjoja, kirjoita päiväkirjaa. Kyllä se sitten siitä.
Vttu lue kirjaa. Ei pysty.
En tarkoittanut mitä tahansa kirjaa, vaan erosta kertovaa kirjaa. Yksi käänteentekevä hetki oli minulle se, kun ymmärsin, mihin tarpeeseen miehen olin alunalkaen ottanut. Kyse ei ole niin yksinkertaisesta vastauksesta kuin ihastuminen. Kun oppii tuntemaan itseään, oppii näkemään parisuhteen dynamiikan ja ymmärtämään, mikä meni pieleen. Kun sen ymmärtää, niin erosta toipuminen nopeutuu. Tähän auttaa erokirjat. Lue kaikki. Kuuntele niitä vaikka lyhyissä pätkissä.
Osaatko suositella pari hyvää erokirjaa joista voisi lähteä liikkeelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minö taas selvisin yllättävän hyvin. Ehkä siksi, että ero ei oikeastaan tullut yllätyksenä, vaikka olin luullut, että yritetään kaikin voimin palauttaa tilannetta oikealle tolalle. Mutta olisi sen verran kovaa hommaa, että tavallaan oli helpotus kun mies totesi, ettei hän oikeastaan halua yrittää. Minä olisin ollut valmis yrittämään, mutta en niin kovasti, että olisin väkisin sitä pitkittänyt.
ole rehellinen itsellesi ja ole sitä myös exälle ja lapsille. Älä ala valehdella lapsille vaikka haluaisit suojella heitä exän kusipäiseltä käytökseltä. Ei vaillinaisen vanhemman puutteiden peittely heitä suojele, se traumatisoi vain enemmän. Mutta auta lapsia ottamaan vanhemmastaan niin hyvä (mutta realistinen) suhde kuin siitä on saatavissa.
Tämä! Ei saa pitää lapsille kulissia vaan totuus on aina oikea tie. Jotta se tulevaisuus olisi heille parem
Jos vanhempi petti ja oli väkivaltainen niin asia suoraan pöytään. Ei kulisseja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan sama tilanne. Pahin vaihe kesti pari vuotta, mutta vielä viiden vuoden jälkeenkin iski suru lasten puolesta.
Hae apua, lue kirjoja, kirjoita päiväkirjaa. Kyllä se sitten siitä.
Vttu lue kirjaa. Ei pysty.
En tarkoittanut mitä tahansa kirjaa, vaan erosta kertovaa kirjaa. Yksi käänteentekevä hetki oli minulle se, kun ymmärsin, mihin tarpeeseen miehen olin alunalkaen ottanut. Kyse ei ole niin yksinkertaisesta vastauksesta kuin ihastuminen. Kun oppii tuntemaan itseään, oppii näkemään parisuhteen dynamiikan ja ymmärtämään, mikä meni pieleen. Kun sen ymmärtää, niin erosta toipuminen nopeutuu. Tähän auttaa erokirjat. Lue kaikki. Kuuntele niitä vaikka lyhyissä pätkissä.
Osaa
Vältä ainakin sarjaeroajien ja sarjapettäjien kirjoja. Ne ovat manipulointia täynnä yleensä.
Kyllä siitä toipuu. Jos haluaa elää katkeraa elämää niin se on valinta, jos haluaa päästä elämästä eteenpäin, sekin on valinta. Tottakai paljon vaikuttaa se, kuinka paljon eroa pystyy toisen kanssa käsittelemään, mutta yksinkin pystyy.
Itselleni lasten hyvät välit toiseen vanhempaan olivat paljon tärkeämmät kuin oman katkeruuteni kaataminen heidän niskaansa, joten asioiden yksityiskohtia ei heille kerrottu. Toki nyt aikuisina tietävät enemmän, mutta heidän ei koskaan tarvinut valita puoliaan. Erosimme puolisoina, emme lapsistamme. Ja lasten kasvatus saatiin sovittua ja tehtyä hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siitä toipuu. Jos haluaa elää katkeraa elämää niin se on valinta, jos haluaa päästä elämästä eteenpäin, sekin on valinta. Tottakai paljon vaikuttaa se, kuinka paljon eroa pystyy toisen kanssa käsittelemään, mutta yksinkin pystyy.
Itselleni lasten hyvät välit toiseen vanhempaan olivat paljon tärkeämmät kuin oman katkeruuteni kaataminen heidän niskaansa, joten asioiden yksityiskohtia ei heille kerrottu. Toki nyt aikuisina tietävät enemmän, mutta heidän ei koskaan tarvinut valita puoliaan. Erosimme puolisoina, emme lapsistamme. Ja lasten kasvatus saatiin sovittua ja tehtyä hyvin.
Onpas hyvä sepitys kulissielämästä. Totuus on usein aivan muuta. Katkeruus-kortin käyttö on aika väsynyttä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minö taas selvisin yllättävän hyvin. Ehkä siksi, että ero ei oikeastaan tullut yllätyksenä, vaikka olin luullut, että yritetään kaikin voimin palauttaa tilannetta oikealle tolalle. Mutta olisi sen verran kovaa hommaa, että tavallaan oli helpotus kun mies totesi, ettei hän oikeastaan halua yrittää. Minä olisin ollut valmis yrittämään, mutta en niin kovasti, että olisin väkisin sitä pitkittänyt.
ole rehellinen itsellesi ja ole sitä myös exälle ja lapsille. Älä ala valehdella lapsille vaikka haluaisit suojella heitä exän kusipäiseltä käytökseltä. Ei vaillinaisen vanhemman puutteiden peittely heitä suojele, se traumatisoi vain enemmän. Mutta auta lapsia ottamaan vanhemmastaan niin hyvä (mutta realistinen) suhde kuin siitä on saatavissa.
Tämä! Ei saa pitää lapsille kulissia vaan totuus on ain
Sairasta lasten traumatisointia ja ihan wt-menoa. Ei kuulu pettämisjutut lapsille.
No huonosti selvisin. Multa lähti muijan mukaan 2 lasta. Heitä nään nyt vaan viikonloppuisin. Aikaa se vaati tottua. Lapsia on ikävä kuitenkin koko ajan.