Lue keskustelun säännöt.
Perheelliset jätetyt, miten olette selvinneet erosta?
28.05.2025 |
Siinäpä se tuli otsikossa. Miten te perheelliset jätetyt olette selvinneet erosta?
Mies jätti minut ja meidän kaksi lasta. Ero tuli täytenä yllätyksenä. Kaipaan vertaistukea ja haluaisin kuulla, miten te vastaavassa tilanteessa olevat olette selvinneet vai oletteko?
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan sama tilanne. Pahin vaihe kesti pari vuotta, mutta vielä viiden vuoden jälkeenkin iski suru lasten puolesta.
Hae apua, lue kirjoja, kirjoita päiväkirjaa. Kyllä se sitten siitä.
Vttu lue kirjaa. Ei pysty.
En tarkoittanut mitä tahansa kirjaa, vaan erosta kertovaa kirjaa. Yksi käänteentekevä hetki oli minulle se, kun ymmärsin, mihin tarpeeseen miehen olin alunalkaen ottanut. Kyse ei ole niin yksinkertaisesta vastauksesta kuin ihastuminen. Kun oppii tuntemaan itseään, oppii näkemään parisuhteen dynamiikan ja ymmärtämään, mikä meni pieleen. Kun sen ymmärtää, niin erosta toipuminen nopeutuu. Tähän auttaa erokirjat. Lue kaikki. Kuuntele niitä vaikka lyhyissä pätkissä.
Osaa
Erostani on jo liki 20 vuotta, eli en tiedä viimeisimpiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroon tullaan päätymään miehen petettyä ja eniten murehdin, miten saan jatkossa vuokran maksettua, kun hän muuttaa pois eikä maksa enää osaa siitä.
Joudunko lasten kanssa veneen alle.
Vierailija kirjoitti:
Eroon tullaan päätymään miehen petettyä ja eniten murehdin, miten saan jatkossa vuokran maksettua, kun hän muuttaa pois eikä maksa enää osaa siitä.
Joudunko lasten kanssa veneen alle.
Täydet elarit vaan.
Lapset kyllä aistivat erokulissin. Siksi rehellisyys aiheesta tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei siitä kokonaan ikinä toivu. Sinä muutut, lapset muuttuu ja entistä puolisoasi et tunnista samaksi ihmiseksi kohta enää.
Tuollainen perheen murskaaminen rikkoo ihmisten sielut, mielet, unelmat ja järjestyksen. Luottamuksesta ja turvallisuuden tunteesta puhumattakaan.
Pieni katkeruus jää, mutta yleensä jälkikäteen olet iloinen että pääsit siitä ihmisestä eroon. Vain hirviö kykenee näihin tekoihin.
Selviät, mutta olet rikki pitkään. Muut kuvittelee, että 6kk päästä homma on jo takana, mutta toipuminen vie vuosia. Tilanne vanhentaa sinua 10 vuotta. Usein ex-puoliso uuden heilan kanssa alkaa kimppakiusata jätettyä ja satutettua puolisoa, joku alkukantainen toimintamalli.
Yritä jäädyttää kaikki kontaktit exään. Kirjallisesti sovi kaikki juristin välityksellä. Puolusta rahoja! Kerto lapsille rehellisesti, mitä vanhempi teki.
Olet niin oikeassa. Sielu ja mieli on täysin hajalla. Kaikki unelmat sirpaleena. Näen edessäni vain toivottomuutta, tulevaisuus näyttää synkältä. Tekisi mieli viedä lapset isälleen ja tehdä omat ratkaisut. Mies muuttui parissa yössä kuin toiseksi ihmiseksi ja halusi yllättäen eron. Nyt olen itse muuttunut shokkieron myötä täysin, en ole enää oma itseni. Hymyilin viimeksi 2kk sitten, ennen eroa. Kyllähän tällainen alkaa vaikuttaa jo lastenkin kasvuun ja kehitykseen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että sillä tavalla ihan ok, mutta onhan tässä jotain lopullisesti muuttunut.
En halua enää muuttaa kenenkään kanssa yhteen, koska silloin voisi olla edessä taas sama, eli pakkaan muuttolaatikoita asunnossa, josta en haluaisi muuttaa pois.
Enkä toisaalta osaa kuvitella itseäni enää parisuhteeseen, yksinollessa kaikki on vaan niin ennustettavampaa ja helpompaa.
Kaipaatko rinnallesi uutta kumppania kuitenkin?
Itseäni mietityttää sekin, että tässäkö sitä vietetään koko loppuelämä yksin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin olen aina tiennyt että ero voi tulla. Toki se järkytti sitten kun se tuli, mutta ajattelin että en tietenkään halua elää ihmisen kanssa joka ei minua rakasta, joten annoin mennä. Pidin erotessa välit mahdollisimman hyvinä, että lapsilla olisi molemmat vanhemmat elämässään. Ei katkeruutta, vaan suunta eteenpäin.
Upea asenne! Saisinpa itsekin kaivettua jostain tällaisen ajatuksen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Komea mies jätti. Ei miehet kestä pitkään perhe elämää. Kyllä tavis mies olisi parempi kumppani eikä jättäisi naista ja lapsia.
Tässäkin paljon alapeukkuja, eli nuoret naiset eivät ole näistä kertomuksista oppineet mitään ja aikovat itse tehdä saman virheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan sama tilanne. Pahin vaihe kesti pari vuotta, mutta vielä viiden vuoden jälkeenkin iski suru lasten puolesta.
Hae apua, lue kirjoja, kirjoita päiväkirjaa. Kyllä se sitten siitä.
Vttu lue kirjaa. Ei pysty.
En tarkoittanut mitä tahansa kirjaa, vaan erosta kertovaa kirjaa. Yksi käänteentekevä hetki oli minulle se, kun ymmärsin, mihin tarpeeseen miehen olin alunalkaen ottanut. Kyse ei ole niin yksinkertaisesta vastauksesta kuin ihastuminen. Kun oppii tuntemaan itseään, oppii näkemään parisuhteen dynamiikan ja ymmärtämään, mikä meni pieleen. Kun sen ymmärtää, niin erosta toipuminen nopeutuu. Tähän auttaa erokirjat. Lue kaikki. Kuuntele niitä vaikka lyhyissä pätkissä.
Kuulostaa mielenkiintoiselta, hyviä oivalluksia! Olisiko sulla vinkata jotain hyvää erokirjaa?
Ap
Marianna Stolbow; Erosta eteenpäin. Tämä mikäli suhde ja ero olivat ns. normaaleja.
Itse luin mm. Jenni Kiviniemeä. Hän on erikoistunut ei niin normaaleihin kuvioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Marianna Stolbow; Erosta eteenpäin. Tämä mikäli suhde ja ero olivat ns. normaaleja.
Itse luin mm. Jenni Kiviniemeä. Hän on erikoistunut ei niin normaaleihin kuvioihin.
Hyviä vinkkejä.
Rikkova ihminen äärimmäisen harvoin pystyy aitoon itsereflektioon teoistaan.
Pakenee ja juoksee mutta ei saa rauhaa eikä pääse perille henkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aluksi tuntui, ettei selviydy millään, mutta nyt 5 vuotta myöhemmin on paljon parempi kuin exän kanssa. Se muutos vain tuli shokkina, ja tuntui että kaikki käytännön järjestelyt kaatuvat päälle.
Olen kokenut tuon ja silloin luulin, etten ole enää ikinä onnellinen. Muutama vuosi mennyt eteenpäin ja onnellisuus on löytynyt pikkuhiljaa. Elämä on hyvää, enkä vaihtaisi edes siihen aikaan, mitä oli ennen eroa. Itse hain apua paljon eri tahoilta ja kävin ero seminaarin. Loppujen lopuksi kovin juttu oli exän harjoittama raju henkinen väkivalta, mikä jatkuu edelleen. Aloin muuten eron myötä nauhoittamaan omia ajatuksiani puhelimen nauhuriin. Aina ei viitsinyt ystäviä kuormittaa, vaikka paljon jaoin heillekin asioita. Sä selviät tosta. Hetki kerrallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Komea mies jätti. Ei miehet kestä pitkään perhe elämää. Kyllä tavis mies olisi parempi kumppani eikä jättäisi naista ja lapsia.
Tässäkin paljon alapeukkuja, eli nuoret naiset eivät ole näistä kertomuksista oppineet mitään ja aikovat itse tehdä saman virheen.
Alapeukutin, koska eron halunnut exäni oli täysin tavis. Eron halusi siinä vaiheessa kun luulin uuden suhteensa olevan selvä, mutta heilläkin meni sitten aika pian sukset ristiin. Uutta naista ei ainakaan tietääkseni ole tämän jälkeen näin vuosikausia erosta ole ollut (uskoisin mainitsevan minulle heti jos olisi).
Nykyään en mene enää samaan lankaan, että pidä kriteerit sillä ja sillä tasolla, niin sitten tulee toimiva ja pitkä suhde. Kriteerini ovat nykyään tähtitieteellisistä lukemissa. Niihin jos joku yltää, niin olen voittanut elämän littoarvonnassa.
Yksinolo on sen verran helpompaa, ettei vähempään tarvitse tyytyä.
En tiedä miten selvisin, tai olenko selvinnyt vieläkään, mutta elämä on nykyään (5v erosta) helpompaa kuin ennen. Siis siinä mielessä, että eksän paha mieli ei enää estä mua ja lapsia suunnittelemasta retkiä ja harrastamasta, se kun aikanaan vaikutti kodin tunnelmaan paljonkin. Ei tehnyt mieli suunnitella mitään hauskaa kun hän oli aina naama näkkärillä. Mutta ikävä on sellaista arjen jakamista, vieressä nukkumista ja aikuisen ihmisen läheisyyttä. Luulin että avioliitto on ikuinen, enkä usko että koskaan menen enää naimisiin. En myöskään usko että löydän sellaista elämän mittaista rakkautta, tuskin sitä edes onkaan. Sen vinkin annan että laita kova kovaa vasten mitä rahaan tulee ja vaadi myös lastenvalvojan kanssa sovitut elatusmaksut. Itse olin liian sydän särkynyt enkä vaatinut mitään, sai eksä talon ym. Siis kaiken, mikä yhdessä oltiin rakennettu. Vasta sen jälkeen kun oli puumerkit paperissa, paljastu että oli pettänyt mua jo vuoden uuden kanssa, joka muutti sinne meidän rakentamaan taloon. Selvisi siis syy happamalle käytökselle ja miksi ei mun ja lasten ilonpitoon ja rientoihin liittynyt. Onneksi lapset on ihania, heitä rakastan yli kaiken ja koitan aikuisiksi saattaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että sillä tavalla ihan ok, mutta onhan tässä jotain lopullisesti muuttunut.
En halua enää muuttaa kenenkään kanssa yhteen, koska silloin voisi olla edessä taas sama, eli pakkaan muuttolaatikoita asunnossa, josta en haluaisi muuttaa pois.
Enkä toisaalta osaa kuvitella itseäni enää parisuhteeseen, yksinollessa kaikki on vaan niin ennustettavampaa ja helpompaa.
Kaipaatko rinnallesi uutta kumppania kuitenkin?
Itseäni mietityttää sekin, että tässäkö sitä vietetään koko loppuelämä yksin.
Ap
Vaikea sanoa, kuinka pitkälle tämä tunne on traumaa. Yksi suhde oli avioeron jälkeen, mutta koin ettei toinen panostanut suhteeseen riittävästi vaikka kovasti yhteenmuuttoja ja muita olisi jo puuhannut. Yksin on ollut paljon helpompaa, enkä oikeastaan enää usko parisuhteisiin. Olen sillä ajatuksella, että parisuhde kestää tasan sen aikaa, kunnes löytyy joku kivempi. Enkä ala laittamaan elämääni, asumistani jne. niin epävarman kortin varaan.
Niin. Onhan se traumatisoivaa lapsille jos pettäjä ja perheenrikkoja ihan julkisuuteen asti tuo esiin pettämisensä ja kuinka se oli täysin oikein. Olet oikeassa että ihan wt-menoa sellainen.