Opettajat ohoi! Kaipaan ohjeistusta/neuvoa.

läksyjä vaikka tulikin, minusta se oikeuttaa penkomaan ne reput ja kirjat ja katsomaan tilanteen. Ei ole hyvä jos putoaa kelkasta noin varhain. Ja mitä siihen tulee, jos ei osaa jotain. Neuvoa voi varmastikin, antamatta suoraa vastausta.

Jos kyse on tahallisesta " unohtelusta" ja valehtelusta ettei läksyjä muka tullut, niin sitten minä kyllä miettisin jotain rangaistusta, viikkorahan menetystä tms.



Ja jos lapsi ei osaa niin sitten tietysti neuvotaan. Ei sanota valmista vastausta, vaan itse ainakin opetan (jos kyse esim matikasta), tai kehotan etsimään vastauksen kirjasta (jos kyse vaikka yltista) jne.



E kyllä ole ope, vaan open vaimo, mutta en tiedä mitä mieheni tähän vastaisi...

Lapsella motiivi mennyt täysin opettajan vaihdoksen jälkeen.

t. ope

tunti tolkulla, että lapsi läksyt tekee.

Siinä on myös pakkoja. 10-vuotiaaksi jos on päässyt oppimatta tuota niin aijai...



Se motivaatio on jostain löydettävä. Se on vanhempien ja koulun yhteistyön tulos saada se palautettua. Oletko ollut opettajaan yhteydessä asian tiimoilta? Oliko aikaisempi ope laiskempi antamaan läksyjä?



Ei niitä asioita opi, jos ei näe vaivaa niiden eteen!

Ei kai se nyt niin mene elämässä että velvollisuudet ja työt hoidetaan vain silloin jos sattuu huvittamaan. Ja tämä on yksi asia mitä koulussa opetetaan.

Koulussa annetaan opetusta, mutta päävastuu kasvatuksesta on vanhempien aina. Jos sinun lapsesi ei tee kotona läksyjä, joka on kuitenkin hyvin tärkeä osa oppimista (oppitunnilla ei aikaa koskaan harjoitella tarpeeksi, muuten koulussa oltaisiin aamusta iltaan) ja jää jälkeen niin onko tämä sinusta koulun vika? Eiköhän se on ihan sinun oma syysi kun et panosta lapsesi oppimiseen?

En usko että sitä kovin monesti tarvii tehdä.



Ja opettajan tehtävä on tietysti opettaa mutta kyllä minä äitinä haluan auttaa ja tukea lastani kaikessa mahdollisessa, vaikka opettamalla sen vaikean matematiikan asian joka on koulussa jäänyt tajuamatta.

Ilmanmuuta kasvatus on venhempien tehtävä, mutta enhän edes (kun en opettaja ole) osaa opettaa kaikkea. Kannustaa ja tukea osaan, uhkailla en ala lastani.

Aikaisemmin ongelmia ei ole ollut, edellisen opettajan kanssa.

Se on rankkaa! On vain vanhempien tehtävä opettaa lapsilleen, että työt on tehtävä. Koulunkäynti on lapsen työtä ja siihen liittyvät läksytkin on tehtävä osana sitä työtä. Jollei läksyjä tehdä ilman rangaistuksia, niin mielestäni on oikeutettua rangaista jollain tavoin tekemättä jättämisestä. Uhkailemaan en minäkään alkaisi.



Minä olen oppilaitteni vanhemmille sanonut, että ellei osaa neuvoa lasta läksyn teossa niin minulle riittää se, että vanhempi on laittanut siihen puumerkkinsä niin tiedän, ettei koko läksy ollut unohdettu. Tällöin vanhempi on tehnyt arvion, ettei osata ja se on hyvä niin, koulussa katsotaan sitten, miten tehtävä pitää tehdä.



Terveisin unohtelevaisen 10-vuotiaan tytön äiti ja 5. luokan opettaja

ja kaikissa en edes osaa auttaa (matikkapääni on niin surkea)

Mutta ota silti yhteyttä pojan opettajaan ja sopikaa jokin järjestely, jolla hänkin tietää, että olette yrittäneet. Jollei sama toimi kuin minun luokallani, niin ehkä joku toinen samankaltainen systeemi. Jos näitä osaamattomuuksia tulee usein, olisi ehkä syytä myös selvittää, tarvitseeko poika esim. tukiopetusta ( jos sellaista on tarjolla ).

sori nyt minä en ole itse opettaja (tai olen, mutta aikuisten, joten kotiharjoitukset on ihan eri tyylin ongelma) mutta vastaan silti. Vastaan siksi että olen kokenut.



Kaikki lapset eivät pysty tekemään kotiläksyjä kaikissa kasvunsa vaiheissa. TÄmä pätee sekä niihin, joilla on oppimisvaikeuksia että niihin, joilla ei ole. TÄmän olen kuullut sekä erityisopettajalta että lapstenpsykologilta ja parilta tavalliselta opettajalta sen jälkeen kun oma lapseni on yhtenä aspergeroireena kärsinyt tästäkin ongelmasta. Ongelmaa voidaan kuitenkin hoitaa,jos on hyvä opettaja:



Hyvä opettaja antaa sopivia läksyjä sopivan määrän. Lapsen läksyjen teon ei kuuluisi kestää tuntia kauempaa yhtenäkään iltana. Hyvä opettaja kuulee vanhemmilta, että lapsi jumittuu läksyjen kanssa, hän vähentää läksyjä tämän oppilaan kohdalla, tai kun hän kuulee, että tietynlnaiset tehtävät jumittavat lapsen - vaikka vihkotehtävät, tai sanalliset - hän teettää juuri niitä tehtäviä enemmän tunnilla ja antaa kotiläksyksi enemmän niitä muita tehtäviä ja vaikka vain yhden sellaisen vaikean tehtävän totuttelun vuoksi.





Meillä tilanne oli sellainen, että me vanhemmat istuimme koko illan, viidestä puoli yhdeksään keittiö pöydän ääressä lapsen vieressä kun hän oli tekemättä läksyjään. TÄllä ilmauksella tarkoitan, että hän kaikin keinoin kieltäytyi tekemästä ja ajattelemasta läksykirjaa - haaveillen, pöytään piirrellen, itkien, huutaen, sivuja rytäten. Tämä ei johtunut siitä, etteikö hän olisi osannut läksyt - jos hänet sai hetkeksi harhautettuua, hän teki tehtävän suitsait - mutta herpaantui heti sen jälkeen. Ja toisin kuin joku aikaisemmin arveli, tätä TÄYTYI tedä monta kertaa, eikä kokemus ollenkaan opettanut lapselle, että ne läksyt kannattaisi tehdä heti ja nopeasti ja helposti eikä panna vastaan ja joutua kuitenkin tekemään ne, joskin sitten hitasti ja hankalasti ja kurjasti. Elämä oli ihan tappelua, läksyt olivat usein tekemättä kaikesta tappelusta huolimatta.



Sitten opettaja vaihtui. Hän katseli lasta hetken ja muutti tosiaan sekä läksyjen määrää että luonnetta. Hän selitti että on parempi antaa vähemmän läksyjä, että lapsi saa intonsa takaisin - innon palauduttua voi ottaa viiveen kiinni jos jotain on jäänyt oppimatta. Nyt sivullinen matematiikan tehtäviä sujuu lapselta kotonakin viidessä minuutissa. Ja ihme ja kumma, joinain päivinä hän tekee vapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti lisätehtäviä. Ihan vain siksi, että se hirveä pakkojumi ja etukäteispelko, jonka kauhea kasa tehtäviä ennen aiheutti, ei enää estä häntä tarttumasta niihin. Tiedättehän te itsekin sen tunteen: kauhea kasa tekemättömiä hommia stressaa niin ettei tiedä mistä aloittaisi eikä lopulta jaksa muuta kuin lukea iltasanomaa...

Poikasi kaltaiselle reissuvihko ei olisi pahitteeksi, ei kymmenen vuotias osaa välttämättä itse ajatella läksyjen tärkeyttä. Se pitää hänelle opettaa.



Uusimmassa Meidän Perhe lehdessä oli esimerkkejä näistä " unohtelevista" lapsista ja hyviä arkikeinoja heidän tapojensa parantamiseen. Maksoi muuten vaan euron, joten kipaisepas kiskalle.