Onko vielä joitakin perheitä/sukuja, joissa ei ole yhtään ylioppilasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On niitä varmasti vielä tänäkin päivänä olemassa.

Itse olen sukuni ensimmäinen ylioppilas ja korkeakoulututkinnon (AMK tosin vain) suorittanut, tämä ihme tapahtui parikymmentä vuotta sitten. Sen jälkeen ihmeitä ei suvussani ole tietääkseni tapahtunut ja tuskin tapahtuu jatkossakaan ennen kuin oma lapseni on siinä iässä.

Tosi surullistahan tämä on, kun sitä yhtään ajattelee. 

Mitä surullista siinä on? Minä olen sukuni ainoa akateeminen ja olin pettynyt yliopistoon päästyäni siitä, kuinka tyhmää porukkaa siellä oli, ei kaikki tosin, mutta huomattavan moni. Luulin päässeeni ns. parempiin piireihin, mutta aika äkkiä pilvilinnat romahtivat. Akateeminen tutkinto ja ylioppilastutkinto nyt varsinkaan ei ole nykyään mikään tae mistään luokkanoususta.

Moni hakeutuu akateemiselle alalle mielenkiinnon vuoksi, ei minkään luokkanousun vuoksi. Typerää sanoittaa kenellekään, mitä saisi tai ei saisi opiskella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On niitä varmasti vielä tänäkin päivänä olemassa.

Itse olen sukuni ensimmäinen ylioppilas ja korkeakoulututkinnon (AMK tosin vain) suorittanut, tämä ihme tapahtui parikymmentä vuotta sitten. Sen jälkeen ihmeitä ei suvussani ole tietääkseni tapahtunut ja tuskin tapahtuu jatkossakaan ennen kuin oma lapseni on siinä iässä.

Tosi surullistahan tämä on, kun sitä yhtään ajattelee. 

Mitä surullista siinä on? Minä olen sukuni ainoa akateeminen ja olin pettynyt yliopistoon päästyäni siitä, kuinka tyhmää porukkaa siellä oli, ei kaikki tosin, mutta huomattavan moni. Luulin päässeeni ns. parempiin piireihin, mutta aika äkkiä pilvilinnat romahtivat. Akateeminen tutkinto ja ylioppilastutkinto nyt varsinkaan ei ole nykyään mikään tae mistään luokkanoususta.

Käypä sijaistamassa amiksessa päivä tai pari niin ne sun tyhmät yliopistotutut vaikuttavat sen jälkeen von neumanneilta.

ohis

Suvun ensimmäiset ylioppilaat elivät 1600-luvulla. 

Minä ja sisarukset ei olla ylioppilaita. Ei ole vanhemmatkaan. Asumme pk-seudulla.

Yllätyin tuosta Hesarin uutisesta. Minä tulen vaatimattomasta maalaistaustasta ja meidänkin suvussa on ylioppilaita, ensimmäiset varmaan 80-luvulta. Opiskeluun kannustettiin, vaikka edeltävillä sukupolvilla ei siihen mahdollisuuksia ollutkaan. On meillä ammattikoulun käyneitäkin ja heilläkin on töitä riittänyt. 

Minä ja lapseni ei olla ylioppilaita. Riittääks se? Vai mitä tarkoitat suvulla? Se on aika laaja käsite.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On niitä varmasti vielä tänäkin päivänä olemassa.

Itse olen sukuni ensimmäinen ylioppilas ja korkeakoulututkinnon (AMK tosin vain) suorittanut, tämä ihme tapahtui parikymmentä vuotta sitten. Sen jälkeen ihmeitä ei suvussani ole tietääkseni tapahtunut ja tuskin tapahtuu jatkossakaan ennen kuin oma lapseni on siinä iässä.

Tosi surullistahan tämä on, kun sitä yhtään ajattelee. 

Mitä surullista siinä on? Minä olen sukuni ainoa akateeminen ja olin pettynyt yliopistoon päästyäni siitä, kuinka tyhmää porukkaa siellä oli, ei kaikki tosin, mutta huomattavan moni. Luulin päässeeni ns. parempiin piireihin, mutta aika äkkiä pilvilinnat romahtivat. Akateeminen tutkinto ja ylioppilastutkinto nyt varsinkaan ei ole nykyään mikään tae mistään luokkanoususta.

Ei olekaan, mutta toisi

Mitä elämäneväitä lukiosta saa? Itse menin lukioon, koska en keksinyt silloin mitään muutakaan vaihtoehtoa. En ollut yhtään viisaampi ylioppilaanakaan.

Ihmisillä on erilaisia lähtökohtia, tajusin tämän kun luokallani oli 'sukunsa ensimmäinen' ylioppilas, koko suku piti häntä täysin poikkeuksellisena (huom: hyvässä mielessä) ja kohteli liki pitäen kuin neroa.

Suurimmalle osalle muista lukio oli ihan 'normaali' asia, vaikka amatsuunkin osa meni, mutta lukion käymisessä ei ollut mitään ns. erikoista.

Minulle lukio toi 3 vuotta lisää aikaa miettiä mikä minusta tulee isona, jos olisin ollut 100% varma, että haluan vaikka kampaajaksi tai sähköalalle olisin voinut valita amatsun suoraan.

Ongelmani oli se, että moni(!) asia kiinnosti, mutta mikään ei tarpeeksi, lukiossa sai miettiä mihin suuntautuu, tosin omalla kohdalla tuli useampi välivuosi lukion jälkeen, mitkä kulutin hanttiahommia tehden ja matkustellen.

Nykyään ylioppilaaksi pääsee huomattavasti heikommalla osaamisella kuin vielä parikymmentä vuotta sitten.