Mitä se vaatii parisuhteelta, että ensirakkaus/-huuma ei koskaan haihdu?

Kokemuksia?

Huuma haihtuu aina. 

Se vaatii sen, että erotaan ennen ensihuuman sammumista. Muuta keinoa ei ole. Täytyy sietää suhteen arkipäiväistymistä tai erota.

Vaikka tekisit mitä, niin kyllä se vaan haihtuu ja ehkä muuttaa muotoaan johonkin muuhun tunteeseen kun huuma. 

Elämästä ei tule yhtään mitään, jos koko ajan on vastarakastuneen huumassa. Rakastuminen muuttuu rakastamiseksi, se on erilaista.

Haihtuu aina takuuvarmasti. Mutta hyvällä onnella voitte myöhemmin rakastua toisiinne uudestaan.

Pulleutta ja pehmeyttä ja paljon pusuttelua ja seksiä, niin voi ainakin hidastaa haihtumista.

Huuma katoaa viimeistään kolmen vuoden päästä. Varmuuden vuoksi kannattaa etsiä uusi kumppani jo sitä ennen valmiiksi, niin ei tule katkoa huumaan. Tuleva exä tehköön samoin. Lapsista ei tarvi huolta kantaa, sossut hoitaa tai poliisit, jos rupeavat kouluissa ammuskelemaan. 

Varmaan jotain dementiaa. Että menettää muistinsa koko ajan. Biologia toimii niin, että uusi on kiihottavampaa kuin tuttu.

Vierailija kirjoitti:

Elämästä ei tule yhtään mitään, jos koko ajan on vastarakastuneen huumassa. Rakastuminen muuttuu rakastamiseksi, se on erilaista.

Suurin osa ei pääse tuohon vaiheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Huuma haihtuu aina. 

Juu mutta se voi kestää kauan, meillä meni huumassa ensimmäiset 10 vuotta ja sen jälkeen ollaan eletty kimpassa rauhallisemmin toiset 20 vuotta.

Mun vanhemmilla oli iloa ja kipinää vielä 60 vuoden jälkeen. Ei se ensihuumaa ja suhteen alun kiihkeyttä sentään ollut, vaan  enemminkin syvempää "huumaa" ja rakkautta. Syyt, joiden uskon vaikuttaneen heidän kadehdittavan hyvään suhteeseen ovat aika selkeät:

1. molemmat pitivät huolta myös itsestään 

2. samanlainen huumori ja ilo

3. yhteistä aikaa, mutta ei narinaa kun sitä yhteistä aikaa ei aina ollut- pitivät meistä lapsista hyvän huolen

4. molemmilla uteliaisuus elämää kohtaan ja halu oppia lisää

5. omat harrastukset, omat ystävät kuin myös yhteiset harrastukset ja yhteiset ystävät

Vanhempani olivat energisiä ja kaipaan yhä heidän kesken vallinnutta iloa, huumoria ja toisilleen luomia rakastuneita katseita. Isä on nyt kuollut.

Normielämä ei toimi jos on koko ajan jossain huumassa. Pitkässä suhteessa ihastuminen ja huuma vaihtuu rakkaudeksi. Ja joka päivä pitää valita se rakkaus. 

En tiedä mitä huuma sinulle tarkoittaa, mutta ihan yhtä lailla ilahdun aina rakkaani nähdessäni kuin aikoinaankin. Ikävä tulee nopeasti :) 

Huuma on kyllä ihanaa, mutta arki tietysti tulre vastaan. Suhde vaatii hiukan työtä ja jos haluaa pitää yllä romantiikkaa, molemmat voi tuoda ideansa kehiin (jos siis kaipaa tällaista, riippuu ihmisestä).

Meillä ei ole vielä laantunut 8 vuoden jälkeen. Itse asiassa nyt huumaa on enemmän, koska epävarmuustekijät jotka huumaa alussa jarruttelivat, ovat poissa. 

Olen lukenut tutkimuksia joissa yli 25 vuotta yhdessä olleet parit arvioi seksielämänsä huomattavasti paremmaksi kuin vähemmän aikaa yhdessä olleet - tietenkin ne joilla seksiä on. Mutta ei ole mikään luonnonlaki että huuman pitäisi haihtua. Rakkaushan ajan myötä vaan kasvaa, jos toisiaan kohdellaan kunnioittavasti.

En minä vaan jaksaisi vuosikymmenestä toiseen jotain hehkeää rakastumishuumaa. Tykkään arkipäiväisestä rakkaudesta ja kumppanuudesta.

Mun eksällä oli tosi södet kasvot ja luonne oli uskomattoman hauska, karismaattinen ja suloinen ja terävä, kun oli hyvällä/normaalilla tuulella. Hymy oli kaunis ja jalat alta vievä. Nämä yhdessä johti siihen että oma huumani ei loppunut ollenkaan muutaman vuoden avioliittomme aikana. Mutta sitten hän jätti minut. 

Asioita, joita ihmiset eivät enää halua tehdä. Sitoutumista, kunnioitusta, pitkäjänteisyyttä, anteeksiantoa, toisen huomioimista...

Tuossa nyt alkuun muutama.

Töissä ollessa mun ei tarvinnut kuin ajatella ollutta seksiä hänen kanssaan niin aloin käydä kuumana.