Mitä se vaatii parisuhteelta, että ensirakkaus/-huuma ei koskaan haihdu?

Ensirakkaus jos nyt olikaan rakkautta, en oo jäänyt muistelemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole vielä laantunut 8 vuoden jälkeen. Itse asiassa nyt huumaa on enemmän, koska epävarmuustekijät jotka huumaa alussa jarruttelivat, ovat poissa. 

Olen lukenut tutkimuksia joissa yli 25 vuotta yhdessä olleet parit arvioi seksielämänsä huomattavasti paremmaksi kuin vähemmän aikaa yhdessä olleet - tietenkin ne joilla seksiä on. Mutta ei ole mikään luonnonlaki että huuman pitäisi haihtua. Rakkaushan ajan myötä vaan kasvaa, jos toisiaan kohdellaan kunnioittavasti.

 

? Mutta eihän hyvä avioseksi ole sama asia kuin huuma, minusta ainakaan. 

avioelämää takana 28v

Eihän se olekaan, mutta jotkut ovat siinä käsityksessä että normaali rakastava hyvä, mutta arkistunut suhde = seksitöntä, pännii, haluaa pois, haluaa muita, vituttaa, suhde tuntuu tylsältä, paskalta tai kädenlämpöiseltä, suhteesta tuntuu puuttuvan jotain, paskalta, seksi kumppanin kanssa ei ehkä enää kiinnostakaan, ei halua viettää aikaa yhdessä, ei tunne enää ystävyyttä kummempaa. Luullaan ettei arkistuneessa suhteessa kuulukaan enää olla intohimoa, rakastumista, kiinnostusta puolisoon ja onnellisuudentunnetta hänestä. Ettei kuulukaan enää tuntea juuri mitään kummempaa eikä puoliso aiheuta enää tunteita. Iloa, läikähdyksiä ja ikävää. Sitä jonkun mainitsemaa pakahtumista. Siksi väärinkäsitykset tämän aiheen ympärillä. Kun ei tosiaan määritellä sitä mikä on hyvä suhde huumankin jälkeen.

Kyllähän jokaiselle voi tulla ero eteen, mutta huuma-addiktin tunnistaa pitkästä erojen sarjasta. Jos takana on jo kolme liittoa lapsineen, pistää kyllä miettimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole vielä laantunut 8 vuoden jälkeen. Itse asiassa nyt huumaa on enemmän, koska epävarmuustekijät jotka huumaa alussa jarruttelivat, ovat poissa. 

Olen lukenut tutkimuksia joissa yli 25 vuotta yhdessä olleet parit arvioi seksielämänsä huomattavasti paremmaksi kuin vähemmän aikaa yhdessä olleet - tietenkin ne joilla seksiä on. Mutta ei ole mikään luonnonlaki että huuman pitäisi haihtua. Rakkaushan ajan myötä vaan kasvaa, jos toisiaan kohdellaan kunnioittavasti.

Huuman haihtuminen on psykologiasta tuttu ilmiö. Sen jälkeen huuma vaihtuu kiintymykseksi ja sanotaan vaikka rakkaudeksi. Näin tasapainoisilla ihmisillä.

On ihmisiä, jotka eivät kuitenkaan halua luopua huumasta eivätkä kykene rakentamaan syvempää suhdetta. Alkaa tyytymättömyys ja sar

Koska avioliitto eli naiminen on paljon muutakin, kuin eläimellistä panoa ja siihen liittyvää himoa, huumaa, hurmosta, orgasmia, jne. Sillä on paljon suurempi merkitys. Tätä voi olla kyllä yhtä tyhjän kanssa edes mainita ihmiselle, joka pitää naisen ja miehen välisen vuorovaikutuksen funktiona himoa. 

Selibaatti voisi tehdä kaltaisillesi ihan hyvää. Vaikka sellainen 5v ilman mitään huomiota pipulille. Samaan tapaan kuin munkit, että jos unissaan laukeaa niin sitten rukoillaan pyhyyttä takaisin, muuten elin saa olla huomiotta.

Sinulle ja jollekin ylempänäkin himosta kommentoineelle. Ainakin minulle intohimo on paljon enemmän kuin rajoittuneiden ihmisten kokemus intohimosta vain fyysisenä himona. Intohimo on myös henkistä. Intohimo on sitä miten suhtaudut rakkaaseesi. Millä tavoin haluat ymmärtää häntä, tietää hänestä ja kokea häntä ja hänen kanssaan. Siihen liittyy se miten haluat nähdä hänen kukoistavan ja olevan vapaasti juuri sitä mitä hän kaikista syvimmillään on. Tahdot vaalia häntä ja ottaa kiihkeästi ja syvällä kiinnostuksella osaa yhteiseen kanssakäymiseen, oli kyse yhteisistä lomasuunnitelmista, hänen mielipiteistään tai rakastelusta.

Vaikkapa taide voi olla jonkun syvä intohimo eikä siihen taas välttämättä liity millään tavalla fyysinen himo. Intohimo on syvä ja pakahduttava tunne sydämessä, ei mikään pelkkä pimpin tai pippelin väristys tai panetuksen tunne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normielämä ei toimi jos on koko ajan jossain huumassa. Pitkässä suhteessa ihastuminen ja huuma vaihtuu rakkaudeksi. Ja joka päivä pitää valita se rakkaus. 

Kuulostaa työläältä. Moni valitsee mielummin uuden huuman.

Niin valitsee. Ovat koukussa siihen huumaan. Pakko saada säännöllisesti uusi annos. Mikä tahansa pidempi sitoutuminen on käytännössä haukuttu maan tasalle mm median ja somen toimesta.

Pelkkä ajatus pitkästä parisuhteesta ahdistaa ihmisiä liikaa. Ihmisistä on tullut pikkumaisia kaikestavalittajia.

Ihmiset on erilaisia. Elämyshakuiset ihmiset hakevat jatkuvasti uusia elämyksiä myös parisuhderintamalla. Elämyshakuisuus ei ole heidän päätettävissään, vaan on aivoperäistä. Ehkä tällaisia ihmisiä on yhä enemmän. Heidät monet liittonsa tuottavat yhä uusia jälkeläisiä, joille heidän ominaisuutensa periintyy.

Ihmisille on kuitenkin kropan seksuaalista nautintoa tuottavat kohdat annettu siksi että ne tuottaisivat nautintoa. En näe järkeä että tämän pitäisi loppua sitä myötä kun suhde muuttuu "kypsäksi ja rakastavaksi". Se kuitenkin tuntuu olevan näiden "rakkaus on tahdon asia" -tyyppien pointti. Ainakin naisten osalta. Seksuaalinen kiihko on jotain lapsellista jota ei pidä kaipailla itsekkäästi.

Vierailija kirjoitti:

Pulleutta ja pehmeyttä ja paljon pusuttelua ja seksiä, niin voi ainakin hidastaa haihtumista.

Jep. Mutta sepä monesti loppuu. Meillä sen lopetti mies. Ja sitä myötä ajan kanssa.. tunteet kuolivat :(

Täytyy olla sopiva kumppani. Ehkä oman luonteenkin täytyy olla riittävän tunteellinen. Vaikka ei kai vähemmän tunteellisilla ihmisillä ole mitään alkuhuumaa alun perinkään.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisille on kuitenkin kropan seksuaalista nautintoa tuottavat kohdat annettu siksi että ne tuottaisivat nautintoa. En näe järkeä että tämän pitäisi loppua sitä myötä kun suhde muuttuu "kypsäksi ja rakastavaksi". Se kuitenkin tuntuu olevan näiden "rakkaus on tahdon asia" -tyyppien pointti. Ainakin naisten osalta. Seksuaalinen kiihko on jotain lapsellista jota ei pidä kaipailla itsekkäästi.

Tuolla logiikalla voisi myös ajatella, että ihmisen pitää tuntea kipua parisuhteessaan, kun hänelle kerran on annettu kyky tuntea kipua.

Mitä tämä huuma tarkoittaa? Sellaista valtavaa onnen tunnetta? Itse en tiedä, kuinka nopeasti se normaalisti menee ohi. Minulla se meni ohi muutaman kuukauden kuluttua, kun sain tietää ettei toinen rakastanutkaan minua. Oma rakastumiseni ei silti mennyt ohi vaan on jatkunut jo kymmeniä vuosia. Toista suhdetta minulla ei ole sitten ollutkaan eikä myöskään samanlaista onnea.

Vierailija kirjoitti:

Ensirakkaus jos nyt olikaan rakkautta, en oo jäänyt muistelemaan. 

ap ei taida tarkoittaa ensirakkautta sanan varsinaisessa merkityksessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisille on kuitenkin kropan seksuaalista nautintoa tuottavat kohdat annettu siksi että ne tuottaisivat nautintoa. En näe järkeä että tämän pitäisi loppua sitä myötä kun suhde muuttuu "kypsäksi ja rakastavaksi". Se kuitenkin tuntuu olevan näiden "rakkaus on tahdon asia" -tyyppien pointti. Ainakin naisten osalta. Seksuaalinen kiihko on jotain lapsellista jota ei pidä kaipailla itsekkäästi.

 

Tuolla logiikalla voisi myös ajatella, että ihmisen pitää tuntea kipua parisuhteessaan, kun hänelle kerran on annettu kyky tuntea kipua.

No ei tietenkään voi. Oletko mies vai nainen ja mikä on motiivi tähän vastaukseen? Nautinnon tehtävä on houkutella ihmiset tiettyyn toimintaan ja kivun tehtävä on saada ihminen varomaan ja välttämään sitä. Kivulla ei ole mitään muuta positiivista tehtävää kuin varoittaa vaarasta. 

Tahtoa. Vihkikaavassa kysytään että tahdotko.

Vai halusitko vain nostaa ketjun hassulla kommentilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normielämä ei toimi jos on koko ajan jossain huumassa. Pitkässä suhteessa ihastuminen ja huuma vaihtuu rakkaudeksi. Ja joka päivä pitää valita se rakkaus. 

Kuulostaa työläältä. Moni valitsee mielummin uuden huuman.

Niin valitsee. Ovat koukussa siihen huumaan. Pakko saada säännöllisesti uusi annos. Mikä tahansa pidempi sitoutuminen on käytännössä haukuttu maan tasalle mm median ja somen toimesta.

Pelkkä ajatus pitkästä parisuhteesta ahdistaa ihmisiä liikaa. Ihmisistä on tullut pikkumaisia kaikestavalittajia.

Ihmiset on erilaisia. Elämyshakuiset ihmiset hakevat jatkuvasti uusia elämyksiä myös parisuhderintamalla. Elämyshakuisuus ei ole heidän päätettävissään, vaan on aivoperäistä. Ehkä tällaisia ihmisiä

Ehdotatko että esim.adhd- ihmiset eivät saisi lisääntyä?

Vierailija kirjoitti:

Normielämä ei toimi jos on koko ajan jossain huumassa. Pitkässä suhteessa ihastuminen ja huuma vaihtuu rakkaudeksi. Ja joka päivä pitää valita se rakkaus. 

Ei sitä tarvitse valita, jos aidosti rakastaa. Tulee ihan luonnostaan.

Vierailija kirjoitti:

Tahtoa. Vihkikaavassa kysytään että tahdotko.

Mutta se on aivan eri asia kuin rakastuminen tai huuma, niitä ei voi tahdolla pakottaa. Raamattukin kertoo rakastumisen huumasta Laulujen laulussa.

Sieniä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastut,joka päivä uudestaan. Niin huonoina kuin hyvinä päivinä. Naimisiin ei mennä koska on rakastunut vaan siksi että haluaa osoittaa sen joka päivä.

Ankeaa puurtamista, olen mielummin yksin.

Tätähän tää nykyisin on. Ei jakseta ajatella kuin vain sitä omaa mukavuutta, oma napa lähinnä. Parempi sit ollakin yksin.

Se huuma loppuu takuuvarmasti, kun vaan tarpeeksi kauan pysyy yhdessä. Ei se tarkoita, että rakkaus loppuisi.