Sanon joka päivä lapselleni inhoavani häntä ja että kadun hänen tekemistään.

Lapsi hoitoon, itse töihin ja jalat ristiin, niin ei tule ainakaan enempää lapsia " pilaamaan" elämääsi. Muuta asennettasi!

mieti asiaa siltä kannata miten paskaksi elämäsi muuttuu kun lapsi alkaa oireilla. Ei jos, vaan KUN lapsi alkaa oireilla. Lasku voi tulla maksuun vasta aikuisiällä, mutta vastassa se on sulla kuitenkin.

Sitten niille lapsille vasta traumoja tulisikin.

Pyysin jo neuvolasta apua mutta en saanut kun on kuulemma pahempiakin äitejä olemassa ja kaikki resurssit menee heille.

ap

Enkä usko, että kukaan voisi väittää, etteikö olisi joskus sanonut lapselleen jotain sellaista, jota ei olisi pitänyt sanoa.



Mullakin tulee joskus sanottua tosi pahasti, kun suutun lapselle. Esimerkiksi, että " miksi et koskaan tee mitään oikein" . Ja jälkeenpäin kaduttaa ja pyytelen anteeksi.



Mutta miten voisi oppia laskemaan kymmeneen, ettei alunperinkään tulisi sanottua mitään tuollaista? Siihen minäkin kaipaisin neuvoja.

tai vaikka suoraan mielenterveystoimistoon tai terveyskeskukseen. Ja puhu miehesi kanssa ajatuksistasi, sinä ja lapsesi tunnutte olevan todellisessa vaarassa.

Lisäksi lastensuojelun perhetyö voisi tukea jaksamistasi.

Vierailija:

Lapsi on vasta 2v. mutta varmaan jossain vaiheessa alkaa ymmärtämään mitä sanon.

Miten saisin pidettyä suuni tukossa aina kun suutun?

anteeksi käytöstäni ja sanoin, ettei se johdu hänestä. En hermostunut tuolla tavalla päivittäin.

Puhu miehelle? Mitä miehesi tekee lapsen kanssa? Nyt asiat tärkeysjärjestykseen

Valtakunnallinen kriisipuhelin 0203 445 566

ma 9 - 22, ti - pe 9 - 06, la 15 - 06 ja su 15 - 22



SOS-auto 040 5032 199

ympäri vuorokauden, joka päivä



Kriisivastaanotto (09) 4135 0510

arkisin 9 - 16

Soita uudestaan ja sano tämä niin ihme on jos et apua saa.

Kunnassamme ei ole perheneuvolaa.

Kysyin joskus että jos tarvitsen apua niin mistä saan, sanoivat että neuvolalla ei ole resursseja.



Minnekään muualle en uskalla soitella kun pelkään että sossu alkaa sitten rampata meillä. Ap

Jos haukut lastasi kamalaksi, hän alkaa itsekin uskoa siihen. Näin vahvistat hänen käyttäytymistään entisestään. Yritä siis rakastaa häntä ja antaa hänen kokea olevansa toivottu.

Eikä mitään sossuja koskaan ole näkynyt! Nyt soitat! Mä pääsin terveyskeskuspsykologillekin... eikä silti mitään sossuja ole näkynyt. Kriisit kuuluvat elämään, eikä silloin mitään lapsia huostaanoteta.

Murennat lapsesi minuuden ja itsetunnon täysin noilla puheillasi jos on jo kaksi vuotias niin kyllä hän ymmärtää. Olette noidankehässä johon tarvitsette apua pikaisesti. Mieti että lapsen huono käytös johtuu sinusta koska ei tunne äidin rakkautta kohdistuvan häneen.



Jos kaivoa mietit niin itsellesi voit tehdä jotain mutta lapselle et saa.

Haluatko viettää linnassa osan elämästäsi, sinne lapsentappajat joutuvat.



Tuli kauhea olo sun lapsesi puolesta joka on todellisessa vaarassa päivittäin sen henkilön taholta jonka pitäisi häntä eniten rakastaa, johon hänen pitää voida luottaa.



Kriisiapua tarvitsette. Anna se lapsi pois jos et häntä jaksa joku muu jaksaa.

ja sitten viimeistään ne sossut hakee ne lapset pois. Jos haet apua, tilanne voi selvitä vielä järkevälläkin tavalla.

Minä en tajua miten lapsi voi ollakin noin kamala ja täysin erilainen kuin sisaruksensa.

Muiden lasten kanssa meillä menee hienosti ja mielellään olen heidän kanssaan, mutta tämä yksi on kyllä ihan hirveä.

Muuten pystyn itseni hillitsemään, mutta kun lapsi tekee jotain todella kamalaa niin menetän täysin hermoni ja huudan miten kamala lapsi on :(

Tietysti minulla on tästä paha mieli, enkä tiedä mitä tuon lapsen kanssa tekisi.

Hän saattaa esim. heittää kirjalla täysiä meidän vauvaa, ja jos lepään hetken sohvalla ja torkahdan, herään siihen että hän saattaa löydä minua täysillä naamalle esim. videokasetilla.

Ap

sitten voi sanoa pelkän etunimen. Millä ne sitten sut etsii, jos ne ei tiedä kuka soittaa!? Ole kiltti ja soita...

Vika ei ole välttämättä lapsessa vaan siinä, että lapsella on joku neurologinen ongelma, jota voidaan hoitaa.

Jos et osaa itse hoitaa tilannetta, sano asiasta suoraan miehellesi ja lähde vaikka yksin jonnekin! Ihan minne tahansa, jotta pääset tuulettumaan.

Hän vaistoaa, ettet rakasta häntä yhtä paljon kuin sisaruksiaa ja hakee sinulta huomiota - olkoon ihan mitä huomiota vaan. Tilanne on mennyt jo aika pitkälle ja huutamisesi ei enää auta (itsekin tämän tajuat, enkä halua sinua syyttää ollenkaan).



Soita tuonne kriisipuhelimeen nimettömänä ja selitä tilanne kokonaan. Nyt on viimeiset hetket tehdä jotain niin saat tähänkin lapseen suhteen korjattua vielä.



Voimia ja muista että olet tämänkin lapsen ainoa äiti, jota hän maailmassa eniten rakastaa.